Uusia yrittäjävetoisia liikkeitä on saatu kehittyvään Mellunmäkeen
Parturi Bro-Look
Parturi Bro-Look
Mellunmäen Aukiolle on avattu uusi parturiliike nimeltään Bro-Look. Tähän parturiliikkeeseen pääset astelemaan suoraan Mellunmäen Metron sisäänkäynnin ovelta (Mellunmäen aukiolta).
Kävin itsekin liikkeessä asioimassa ja hiusten leikkaus sujui moitteetta ja lopputulos sellainen kuin olin toivonutkin.
Meltsin Taide-ja käsityöliike
Käykää tutustumassa myös tähän kolmen yrittäjä/taiteilijapoppoon uuteen galleriatyyliseen taidesalonkiin.
Tulevan 9.11.2025 Isäinpäivän juhlan kunniaksi tein (Gemini) tekoälyavusteinen tarinallinen äänikuvakirjan “Selkäkosken sydän”, joka on lyhyt historiallinen kertomus Paanajärven Selkäkosken sahalaitoksesta.
Kuvakirja sopinee nuorille sekä vanhemmille lukijoille pienenä, mutta tärkenä muistona isiemme työstä.
Ennen aikaan Paanajärvellä ei ollut raami- eikä sirkkelisahoja. Silloin laudat sahattiin Kintaskosken sahalla.
Paanajärven Uusi-Anttilan navetan takaisella ranteella oli kaksi isoa renkkua loivalla rinteellä noin neljän metrin päässä toisistaan. Tyvipäihin oli laitettu vankasta puusta kaksi jalkaa molempiin renkkuihin. Sikäli pitkät, että saha ja sopii reilusti alta sahaamaan elikkä ts. vetelemään. Tukit oli ajettu talvella ylärinteen puolelle, jossa niistä kuorittiin parkit pois.Kun puut alkoivat keväällä sulaa, aloitettiin tukkien sahaus laudoiksi ja lankuiksi. Siinä tarvittiin kaksi hyvin kokenutta ja riskiä miestä. Lisäksi heidän käytössään piti olla pitkähampainen saha.
Enimmäkseen laudat ja lankut sahattiin tukin paksuuden levyiseksi. Kun tukit oli kuorittu, lanka, jolla sahausraon jälki tehtiin, nostettiin pyöreällä vähän poltetulla koivuhalolla. Ensin tukki asetettiin kynnelleen. Sanottiin “kynnelleen”, jos tukki oli vähän lenko, kuperapuoli laitettiin sen yläpuolelle. Sitten noetulla langalla tehtiin sahausviivat. Jos sahattiin kantattua lautaa, sahattiin ensiksi kaksi pintaa pois. Sahausviiva piti tehdä molemmille puolille tukkia, jotta maassa makaava sahaaja näki sahata laudan suoraan. Kun pinnat oli sahattu asetettiin tukkisahatut pinnat vaaka-asentoon. Merkittiin sahausviivat laudan paksuuden mukaan, ja kun tukki oli tasallaan, merkittiin pystysuorat viivat tukin päihin luotilangan avulla. Sitten pyöräytettiin tukki toisinpäin ja merkittiin langalla sahausrakojen kohdat. Naula lyötiin vähän kiinni tukin päähän, johon langan pää pistettiin kiinni. Lanka noetettiin, vedettiin tiukalle, jos oli yksin, pantiin naulan toinenkin pää naulan avulla kiinni. Kohotettiin lankaa suunnilleen tukin keskikohdalta ja äkkiä löysättiin, jolloin viivahan siihen jäi, ja hyvin näkyvä se olikin. Sitten tukki työnnettiin ylös. Pantiin pinnat sahausasentoon, ja vasta sitten se sahaus alkoi.Toinen ylhäällä, toinen alhaalla, ja raami sen kun kävi.
Kuumalla ilmalla hirveän hikistä hommaa se näytti olevan. Se oli meistä pikkukoltiaisista ihmeellistä katsottavaa, kun kaksi Paavoa sahata nouskutteli. Kulojärven Paavo oli aina ylhäällä ja Leinosen Paavo (Paavolan talon Paavo oli Anttilan naapuri) veteli maasta jalkavoimin (toisessa yhteydessä Veikko kertoo Kulojärven kaverina olleen myös Arolan tilan Arto Karjalainen). Sitten kun tukit oli sahattu jätettiin lauta toisesta päästä kiinni paikoilleen. Ja kun viimeinen rako oli sahattu, irroitettiin laudat toisistaan. Sahatessa käytettiin puukiilaa sahausraossa, jotta sahausrako pysyi väljänä.
Selkäkosken uusi mylly-ja sahalaitos valmistuu 1927
Selkäkosken mylly ja sahalaitos valmistui 1927, joka käytännössä lopetti Kintaskosken sahatyömaan. Tämä uusi sahalaitos perustettiin osuuskuntaperiaatteella, jossa oli kaikkiaan 27 osuutta. Isommilla talollisilla oli useampia osuuksia. Näitä talollisia oli kymmenkunta.
Heti kevätuiton jälkeen olimme koko kesän työn touhussa, kun mylly- ja sahalaitosta rakennettiin. Edistyksellisen sahalaitoksen rakentamisesta vastasi mestari Tampereelta, jota työmiehet kutsuivat monttööriksi (asentaja, kokoaja, muokkaaja). Oliko hän Mäkinen vai ei, sitä ei Ihme-Veikkokaan muistanut. Tämä edistyksellisen laitoksen turbiini antoi voiman kahdeksan metrin putouspaineella. Pystyttiin yhtä aikaa sahaamaan, jauhamaan viljaa ja käyttämään pärehöylää.
Sahalaitoksen käyttöoikeus huutokaupattiin edullisimman tarjouksen tehneelle työkunnalle. Pappani Juho Hermanni (1890–1971) sai tuon vuokraoikeuden peräti viideksi vuodeksi peräkkäin. Isäni vanhimmat veljet Veikko Viljami “Ihme-Veikko” (1911–1987) ja Juho (Jussi) Edvard (1914–1986) vastasivat papan valvonnassa viljan jauhattamisesta ja pappa vastasi sahaamisesta ja pärehöylästä. Jauhatuksen sai maksaa hautessaan viljalla tai rahalla. Varsinkin loppukesällä maksuksi saatu vilja jauhettiin ja myytiin huutokaupalla eniten tarjoavalle. Sahaus ja pärehöyläys maksettiin rahalla. Tuohon aikaan vilja puitiin ja kuivattiin vielä riihellä, joten se oli kuivana laadukasta ja helppoa jauhettavaksi. Puimakoneiden tulon myötä viljan jauhatustarve väheni oleellisesti. Vilja alettiin kuivaamaan kärväillä ja haasioilla ja se oli enemmän aikaa vievää jauhatusta. Puintikauden alettua mylly sai pyöriä yötäpäivää muutamia kuukausia yhteen soittoon. Myllyrakennuksessa oli lämmitettävä huone, oikein nätti kamari. Väsymyksen iskiessä piti koneet pysäyttää, jotta sai köllötellen karkoittaa väsymyksen uusien voimien hankintaan.
Tämänkin tarinan alkulähteenä on setäni “Ihme-Veikon” muistelmat.
Hyvää tulevaa isäinpäivää 9.11.2025 meille kaikille isäksi tulleille.
Sipoonkorven maisemissa mannerkalliolla, suppis siellä viihtyvi mut harvemmimpa hilla, mustikoita sieltä saa ja vaaleeorakasta, korillisen keräily on touhun puuhakasta.
Elokuisen jälkeen on mustikatkin poissa, sienisyksy kukoistaakin noissa suppiloissa, vahveroinen kestää hyvin pakkasöisen kylmän, jäisenä se napsahtaa sienikoriin ylvään.
Jäkälikkö peitonnut on monen kallioisen, vällyn alla talvehtivi kielokin kuin loinen, sinimustat nuokkumassa hentoisessa hoksaan, pitkän tovin tutkinnassa nostan marjaoksan.
Oratuomenmarjan ensin löytäneeni luulin, karvasmarjan puraisu tuo kirpeyttä huuliin, kummajaista tutkin vielä monen monta kertaa, lokakuista sinimustaa moneen marjaan vertaan.
Pähkäiltyä päättelen et tuo on kalliokielo, hedelmäinen sinimusta laadukas ja vieno, kerään pienen kourallisen kotiin viemiseksi, sienestys muuttuikin näin sinimustaiseksi.
Jäkäläkalliopeittoisen kiinteäkallion päällä oli liukasta. Hämmästykseni oli suuri, kun siinä kasvoi hennon uurteisessa syksyn vihreässä varressa sinimustia marjoja joiden tunnistaminen ei äkkiseltään onnistunut, mutta melkoisella varmuudella nuo marjat olivat kalliokielon sinimustia makean kirpeitä, mutta MYRKYLLISIÄ marjoja.
Yhteensä Suomessa rakennettavien jäänmurtajien vaikutuksen on arvioitu olevan 7 000–10 000 henkilötyövuotta. Arkistokuvassa jäänmurtajat Helsingin Katajanokan edustalla.[Joel Maisalmi] kuvakaappaus Iltalehti 10.10.2025
Tulevaisuuden murtajat
On tulevaa taas koeteltu kaikin voimin ponnisteltu, koronaa ja sodan sutta, turhan taiston kaatunutta, valo ainoo aurinkoinen, toki siihen luottaa voinen.
Jotkut uuteen askeltivat, mielessänsä unikuvat, toivo uuteen iskeytyneen, maailmalle laskeutuneen, asialleen vihkiytyneet, toiveuneen uskoutuneet.
Ystävyys ja taattu luotto, täyttymyksen teon tuotto, veljeys siskous ystävyys, aatos tähän pelkistyy, kättä päälle sopimukseen, pitopohjaa kuten sukseen.
Jäät on murtajia varten, maissitähkä onnetarten, jäätyneet kun murretaan vesi jatkaa nousuaan, jäinen kelluu, sulaa jää – jäätyneestä selvitään.
Murretaan myös ajatukset, sulatetaan oletukset, ilmastolle ikiaikain, tähtitaivaan takaa taikain, onnellinen on tää kansa, vakaat pitää puoliansa.
Murrettuina kielikuvat, joskushan ne toteutuvat, tottuneina töitä tehdään, tahdotilaa etunenään, palkinto on murtajien, yön ja päivän puurtajien.
Syksyn värit sytyttävät revontulet roihuun, synkän mielen virkistäen talven tulon touhuun, satokauden saavutukset saadaan saapuville, kurkiaurat kuuluviksi joka kuukkelille.
Siivettyneet siipisulat saavat lentomielen, hanhiparvet vahvistuvat viljaoraat vieden, sovinnainen soittokunta joutsenlaulut laulaa, pitkän päivän paatoksessa kurjet kurkkien kaulaa.
Rauha tuli Toivollensa hyvin tutuksi, kun rauhan toivot muuttuneet on hupijutuiksi, Toivo saapuu muka muka rauhaa hieromaan, ja Rauha koittaa vastarantaan toivon vierottaa.
Toivo tutkii rauhastansa rajat bikinin, nehän oli samoja jo ennen kesääkin, kriminaali sillan alla rauhaa anelee, kun Toivo siinä ehtojansa hälle sanelee.
Sovitaanko Rauha vaikka nauhat solmiten, tasatahtiin Toivon kanssa valat vannoten? Kengänkannat kolisten he taasen tallustaa, ja ennen aamunkoittoa Toivo Rauhan kadottaa.
Oli kerran ystävykset paita ja kaulus, yhteiset ol sävelet ja nostalgialaulut, molemmille maistui vodka sekä kossu, alkuruoka kalasta ja palan päälle possu.
Suomen sota saatteli keisarien valtaan, rajatonna laukkukauppa eli toiveuntaan, Viipurissa kuljettiin ja usein Pietarissa, Vienanmeren antimien oltiin tunnelmissa.
Autonomia opetti nyt lähes itsenäistä, mut pystytty ei ohjastamaan tätä itsepäistä, lippalakkipakolainen turvaan meille tuotiin, me sillä tavoin venäjälle uusi aika luotiin.
Lenin oli siihen aikaan pelkkä kaulusnappi, mut Pietariin tultua hän saarnas kuten pappi, keisari saa kyydityksen jääden ilman valtaa, näin bolsevikki valtakausi pikkuhiljaa alkaa.
Vallankumouspakolainen nousee johtajaksi, tämän jälkeen toverina vennään valtiaaksi, sekamelska venäjällä paidat punaan värjää, niillä avuin suomalaiset omin avuin pärjää.
Tilaisuuteen tarttuen syntyy silloin Suomi, talven joulukuisena on lehdetönnä tuomi, itsenäisyysjulistus ompi hiukan hatara, kun punapaitapusero on sirppi sekä vasara.
“Kun työkaluna on pelkkä vasara, kaikki ongelmat osoittautuivat nauloiksi”
Vapaussota jättää jälkeen verisinä puistot, vainajina punaisten ja valkoisien muistot, Lenin nukkuu ikiuneen, Kremliin palsamoidaan, Stalinin astuu kuvioon ja näyttää heti voimaa.
Talvisodan hyökkääjä on venäläinen valta, ajattelee pyyhkäistä Suomen pois kartalta, mut sisusuomalainen vastaan pistää hanttiin, kun pakkastalvi avustaa se sotii yläkanttiin.
Jatkosodan syttyessä Suomi hakee turvaa, oljenkorteen tartutaan kun saksan apu hurmaa, aikansa me pässinpäinä juostaan rintamalla, pakkorauha ratkaisuna maistuu ankaralta.
Tämän jälkeen paita määrää suomen kauluksessa, Hankoniemi Porkkalaksi muuttuu kaaoksissa, kun ikeen alla pikkuhiljaa arki alkaa luistaa, on siksi hyvä Paasikivi-Kekkonenkin muistaa.
Ystävyys- ja avunanto kuului kalupakkiin, mukauduttiin yhteistyöllä venäläiseen sakkiin, kauppatase näyttikin jo pitkään ylijäämää, arkisessa oletimme – Suomi täällä määrää.
EU:n myötä irtiotto länteen ottaa valtaa, kilpajuoksu euroistumaan pian siitä alkaa, muurit murtuu liennytyksen isän perestroikkaan, ja vapaus itsenäistyen uuteen aikaan loikkaa.
Itänaapurimme rypee tovin kaaoksessa, itäblokki murenee kuin keksi kupposessa, valtaan astuu energinen uusi keulakuva, sehän saa myös euroopan ihan innostumaan.
Taas kauppatase kukoistaa ja oligarkit juhlii, kaulus paitaa koristaen uuteen aikaan tultiin, matkailu tuo valuuttaa ja kapitaali rahastaa, yritys ja yhteistyöllä kasakatkin ratsastaa.
Jäikö jotain hampaankooon ilman kauluspaitaa, odessana aallokkoinen Krimiänsä kaipaa, sutjakasti päätyykin se äitivolgan luomaan, näin viimevirsi veisattiin rauhanajan tuomaan.
Suomi jälleen pesemään käy idän punapaitaa, kauluksessa peruspelko sulkee itäaitaa, vaik ei ihan oikeasti kukaan meitä uhkaa, kauluspaitakuristus tuottaa jälleen tuskaa.
Suomettumisilmiön kivi kenkää painaa, uhkakuva luotuna voidaan ottaa lainaa, länsimieli-ilmiönä näin se meille myytiin, itsetunnon kohotus on lännen taksikyyti.
Luovuus lääke lupaavin oivalluksen oppiin, ympäri käydään yhdessä tarttuen älykoppiin, tölväystollot tokkuroi, aatteen edessä pokkuroi, väestökato puhuttaa, kurjuutta kohti kuljetaan.
Työttömyys kansaa masentaa, luottamus parempaan puuttuu, sotaholistit jatkaa uhoaan, aseilla tuhottuun tottuu, viatonta kansaa murhataan tai nälkäkuolema odottaa, mielipuolinen meno saa jatkua, miten voisi tää hulluus loppua?
Aseostoilla vastaus annetaan, vaikka niillä ei voittoja saada, kaikki sodat on täällä hävitty, muka puolustain isänmaata, kyllä väestökato varmistuu aseisiin tarttumallla, näinkö ihmiset tästä viisastuu, se kerrotaan hautausmaalla.
Kotikunnailla kyyhkynen lentää, vettä etsien kuusikkoon lentää, kosioretkellään halajaa kylpeä, pärskyttäen vettä – kääntäen kylkeä.
Auringon keväinen aamupäivä onnekkaan suojaisan varjoinen, nyt tuulonen latvusta keinuttaa, saatossa ilmojen riemuitaan, Nyt kyyhkyjen kylpy jo paikan saa. Kyyhkyset keväimen heilastaa, lammikon kylvyssä peilataan, lätäkkkölähteessä lilluen, sulhon höyhentä sukien.
Kun Roope-sedän maila iskee pallon maisemaan, niin takakentän kopparit jää ilmaa kauhomaan, pallon perään juoksussa taas kenttä tyhjenee, ja kunnarilla pesiskunkku jälleen palkitsee.
Pajatso kun tyhjenee on vastus voimaton, karvaan kalkin tappiossa olo onneton, Jymyn poppoo tottunut on kultaa kauhomaan, Roopelle ja teille muille taas me hurrataan.
Oulankajokivarren tunnelmalinen iltaehtoo Paanajärven suunnan ylävirtaan. Tästä on vielä n. 8 km jokitaival järven itäpäähän.
Hiljaisuuden luontoäiti
Luomakunnan luontoäänin metsä tunnelmoi, pitkät päivät lehtipuutkin meille musisoi, kuusipuilta kuulla saamme latvain huminaa, se herkin mielin kuulostelee myöskin tulevaa.
Versoin kevät kukkimaan käy aina luonnostaan, ne pitkän talven horroksesta nousee voimissaan, pian virkistyen virittyvät kukkanupuissaan, ja kohta metsätähtein kanssa kieloin kukitaan.
Vesi vanhin voitehista olomuodoltaan, sen ansiosta täällä vielä voidaan asustaa, haihtuessaan taivaan vedet pilvin pisaroi, ja veden kierron ansiosta luonto hyvin voi.
Luontoäiti luomakunnan äänen kaiuttaa, se pauhaa pahaa oloaan ja puhuu tavallaan, hiljaisuuden äänin tulee tuulet kertomaan, kuinka voimme luontoamme aina avustaa.
Kriipuuron keittelyssä kokkaa Eurooppa, pikkuruinen Suomi ottaa käteen lusikan, Stubb heittää suolaa korostamaan puuron makeutta, Macron sormi kattilassa valvoo sakeutta.
Saksalaisten mielestä nyt syntyy laastia, tällaisesta syntyy pelkkää Berliininmuuria, Italian makaroni on hyvin taipuisa, ja Von der Leyen nyökkäilee lisäten homejuustoa.
Kriisipuuron pitää olla hyvin makea, kyytipoikaan cocacolaa pitää hakea, sitä saadaan aimo annos Trampin hanasta, tällä tavoin Putin saanee ihan parasta.
Stubbi puottaa kriisipuuroon karvaan mantelin, Trumppi kuiskaa havainnon myös korvaan Putinin, Suomi tietää kyllä miten puuro nautitaan, kymmenys jos puurosta Venäjälle annetaan.
Tuohan tuntuu reilulta, tuumaa Volodymyr, vain viidennestä puurosta mä itse aattelin, rauhanehdoin kriisipuuro pian nautitaan, ja palkinnoksi mantelikin Vlodomyrille annetaan.
Honkapuiden takaa loistaa järvi sininen, sen läpi virtaa joki meidän äidin maitojen, sen syvyydessä nieriä ja taimen asustaa, sen rantamailla komeasti männyt kumartaa.
Kulleroinen kesäkuu sen maiset kellastaa, sen kultakukkamehiläiset yötkin uurastaa, jos tikankonttiin neidonkenkää voisin sovittaa, niin kotikunnaan kanteleisen kuulen soitantaa.
Mäntykosken könkähillä vesi elämöi, sen kuohuin alla harjusparvi perhojansa söi, sen suvannossa sulavasti taimen sukeltaa, ja kuulaan kesän kunniaksi kyyhkyt kukertaa.
Selkäjoki vyöryy järveen Nuoruselta päin, sen könkäissä mä vanhan myllyn hylättynä näin, sai vapauden tuo luojan luoma selkäkoskinen, sen kuohuissa on lähdevesi kirkkaan taivainen.
Ruosteruskee kallioinen järven koristaa, se Paanajärven valtiaana syvään sukeltaa, sen ruostevesi kyynehtii koti-ikävän, sen muiston soisi ilonamme vielä näkyvän.
