Paanajärven Mäntykoski talvella
Vesien utuiset uhkat
Meil’ on kosket kuohuvia,
vesi väljä välkehtivä,
kirkkaan sinen siivittämä,
raikkaan ilman raikastama.
Liikkuvaksi vesi luotu,
lähtehestä puro tuotu,
hiki pieniksi pisarat,
kyynel helmiksi kosteat.
Usvautuinen aamukaste,
savuharmaja haihtuu,
kukkaloistoa kurkistain,
päivä valkeaan vaihtuu.
Syksyyn muuttui sydänmaa,
kultautuu maisema ruskan,
jäädyttää jänkämaiseman,
pakastaa talviseen tuskan.
Hanasta vesi valumaan
kaivosta suihku saaviin,
purosta järvi maisemaan,
joesta mereksi maisen,
lumessa talvi taitetaan,
sulasta kesäisen saisin.
Vesivalumat vehmaisen,
ulapan utuinen uhka,
metsäojitus turpeisen,
saastevirtojen tuhka.
Seisahtuu aallokko aukean,
tyyneksi tyyntyvi laine,
lakkasi virta vieremän,
kaikkosi koskesta paine.
26.8.2020 Veli M. Leinonen
