Susilauman tappama hirvi Mäntykosken kupeessa talvella 1995.
Luonto ottaa ja antaa
Oon mä nähnyt ruskarinteen puolukan,
se tummanpunaan kypsyy syksyiseen,
Oon mä nähnyt tukkipuiden pyörivän,
kun tukkijätkä hyppää jotokseen,
Kun pakkaspoika puolukkansa kylmää,
vaihtuu riekonrinta vitivalkoiseen,
silloin muikkuparvi rantaveteen ryntää,
nousee vastavirtaan siiat joukkoineen.
Nyt pakkasessa värjöttävi jänis,
vaik’ hankikanto kaukana viel’ on,
kukapa se hangettomaan menis,
maaruskaisessa olet huoleton,
jos susilauma iskee kinnerkantaan,
tulee kiire muille maille livohkaan,
jos mierontiellä eksyt uuvuksissa,
joudut haavojasi silloin nuolemaan.
Tovin tervastulen loimutessa toivut,
honkatuli tähden lennoin kipinöi,
metsänsiimeksessä ykseyteesi voivut,
kuulet ulvonnan, kun susi tunnelmoi,
kumpuu kaukaa kaunis elollinen ilmaus,
kurkkuääni korven kummallisin soi,
päättyy kiireettömään hirviemän kirmaus,
luonto pienen osan ottaa kun vain voi.
26.9.2020 Veli M. Leinonen
