Tykkytaakka

Tykkytaakka

Tykkykuuseen tuikkii tähtönen,
näkeekö talvisen taakassa kauneuden,
vaiko voipuneen vaipuneen -
se kylvettiin, se niitettiin,
kyttyräselkinä  kyykittiin.
Vaipui kuusi nukuksiin,
lumen alle uuvuksiin,
unohdukseen kesän.
Aatos  katsoi taivaisen,
tunsi tämän  vaivaisen,
tuskaan uupuneen,
lumen alle nuutuneen.

Raskasta  taakkaa kantaa,

kuka silloin voimia antaa,
näe uskosi, toivosi, rakkaasi,
oivalla ihmismieli,
tunnista puheesi kieli,
sanaile, sulata lumi,
lähemmäs ihmistä tule,
tykkytalvessa kesäksi sula.

4.7.2020 Veli M. J.