Kotikoivun kohtalo

SONY DSC

Kotikoivun kohtalo

Kauan kukoisti komea koivu,
ilona ihmisen, ihana ilmestys,
aikalaisena aarniometsän,
koskemattoman karun kasvatti,
kallioisen kumpareen komistus,
kuusikon keskelle kohosit,
vuosisadan omalla maalla,
kangasmaitamme kaunistit.

Toukokuisena puhkesit kukkaan,
kesäkuinena heräsit,
juhlistit aina juhannusta,
metsäpolulle ohjasit,
tuulessa huojutit lehtivää latvaa,
hepenees hipiän heilui,
ymmärsit hiljaisuuden –
lehdossa lehtivihreän.

Pakkasviima villinä vihloi,
saapui kuulakas kylmyys,
puhkesit keltaruskaan,
olit auringon lemmikki,
lehtikultana vielä loistit.

Kesän taaksesi jätit,
syksyn syvässä synnyit –
talven koleaan kuolit.