Palvelukonseptin ihanuuksia ja Vispiläkauppa

Vispiläkaupan vispilä ja vilkkuvalohattu
Palvelukonseptin ihanuuksia ja Vispiläkauppa

Lienee palvelualan ammattilaisen sisäsyntyistä mielenkiintoa kiinnittää huomio siihen, miten kulloisessakin kohdalle sattuneessa ostospaikassa näkyy kaiken asiakaspalvelukulttuurin perusasia, eli tapa tervehtiä. Itse pääsääntöisesti äänestän jaloillani lähes poikkeuksetta joka ikisen paikan, missä tätä asiakaspalvelun perusasiaa ei osata.

Toki ymmärrän etteivät kaikki halua tulla huomioiduiksi lainkaan, mutta sepä onkin kunkin itsensä omaa umpimielisyyden yksityisyyttä. Sattuuhan niitä huonoja päiviä itse kullekin, jolloin ärsyyntymisherkkyys epämieluisan asiakaspalvelukohtaamisen aiheuttamaan reaktiooon on kuin tulen sammuttaminen bensiinillä.

Kerran sain välitöntä omakohtaista palautetta ”hyvän huomenen” toivottamisesta sanoin ; kuulehan veliseni, kyllä se riittää hyvin tuo pelkistetty ”huomenta”! Onkin mukavaa, että tervehdyskultuurin moninaisuus erilaisine paikallisine tervehtimistapoineen toimii. Maassa maan tavalla ja maakunnassa maakunnan tavalla, voisi sanoa. Riippuen missäpäin Suomea liikutaan kuullaan mm; Moi, moikka, hei, heippa, terve, moro jne. Eikä aina ole tarpeen sanoa mitään, mutta pienimmillään asiakkaan kohtaamisessa riittää miellyttävähenkinen pään nyökkäys katsekontaktin kera. Niin arkiselta, tylsältä ja kyllästyttävältä kuin se saattaa palveluhenkilön mielessä tuntua, on tärkeää millä äänenpainolla tervehdys esitetään. Ei saisi olla ylimielistelevä, ylimairea tai väkinäinen. Luonnollisen oman itsensä näköinen tapa silmiin katsoen on varmasti paras tapa.

Kautta aikojen Suomessa ja muualla maailmassa on osattu asiakaspalvelun hienoudet. Omakohtaisen  parhaan asiakaspalveluoppikoulun sain suorittaa Rovaniemen Pohjanhovissa 1970-luvun alussa, jonka palvelukonsepti toimisi loistavasti tänäkin päivänä missä tahassa maailman kolkassa.

Aikanaan Kantaravintolat Oy:n asiakaspalvelukouluttajana toimi edesmennyt Bertil Johansson. Pääsin hänen työparinaan näkemään ja oppimaan, kuinka erilaisia asiakaspalvelun hienouksia voidaan opettaa. Mainittu yhtiö toteutti koko silloisen henkilöstön kattavan koulutusprojektin. Koulutusrupeama kesti kokonaisen viikon. Bertil tarkasteli kulloistakin aihetta lähestymällä teemaa kertomuksellisen esimerkin avulla. Hänen alustukset olivat useinkin hupaisia, ja niiden tarkoituksena oli ennen kaikkea herättää kuulijakunnan kiinnostus käsiteltävänä olevaan aiheeseen.

Yksi tarinoista oli Hilton vs. Marriot johtajien tapaaminen. Kaverukset päätyivät keskusteluun, jossa väiteltiin asiakaspalvelun paremmuudesta yhtiöiden välillä.  Olipa kysymys mistä tahansa asiakaspalvelun kommervenkistä, oli toisen osapuolen vastaus aina ”niin meilläkin”, ”näin mekin teemme”, joten hotelliketjujen  paremmuus oli enemmän kuin vaikea todentaa. Vielä kuitenkin yritettiin, ja niinpä Hiltonin johtaja kertoi esimerkillään, miten he korjaavat tilanteen, jossa pöytäseurueen daamin rintaliivien olkain on päässyt valahtamaan ikävästi olkapäältä.
Hiltonin johtaja kertoo, että hovimestarimme siirtyy huomaamatta daamin taakse ja pitkävartista cocktailusikkaa käyttäen olkain nostetaan paikalleen huomaamatta. Mutta taas, jälleen kerran, Marriot-johtaja toteaa;näin mekin teemme, mutta me teemme tuon lämmitetyn lusikan avulla!  Joten ratkaisu paremmuudesta oli sillä selvä.

Itse olen vankasti sitä mieltä, että juuri tervehtimiskulttuuri ja asiakkaan huomioiminen on kaiken asiakaspalvelun- ja myyntityön alku ja perusta. Siitä ei kannattaisi kenenkään tinkiä. Valitettavan usein näkee lähimarketeissä tympääntyneen näköistä henkilökuntaa kymmenittäin ohittamassa sinut huomaamattomasti, vaikka pienellä pään käännöllä huomaisi, että asiakkaalla näyttäisi olevan jotain kysyttävää. Joskus marketissa on vain yksi kassa ilman näkyvillä olevaa muuta henkilökuntaa. Tällöin apua tarvitseva asiakas harhailee sinne tänne löytääkseen etsimänsä. Ei ole ketään keltä kysyä!
Usein kassatoimihenkilö on myös tympääntynyt ja työn uuvuttama, että mitään tervehdyksen tapaista on turha odottaa. Sen sijaan keltaisissa lehdissä julkaistaan pitkä lista siitä, miten meidän asiakkaiden tulisi valmistautua kassahenkilön kohtaamiseen. Se on pitkä lista, joka meidän tulisi ulkoa opetella kuin katekismuksen kymmenen käskyä aikoinaan. Mitäpä jos siellä opiskeltaisiin ja sisäistettäisiin myös asiakaspalvelun keskeiset toimintatavat lista siitä, miten toivoisimme meitä palveltavan?

Mutta kuten kaikki hyvin tiedämme, asioimme mieluusti niissä paikoissa joissa asiakaspalvelu tervehdystapoineen hallitaan. Näitä paikkoja on onneksi paljon ja niistä on mieluisaa kertoa. Tässä pari esimerkkiä.

Asiakaspalvelun ABC

Tuossa suunnilleen viikko sitten piipahdimme ohikulkumatkallamme Porvoonväylän ABC asemalla virkistäytymistauolla. Heti palveluaseman aulaan tullessa näyttää siistiltä ja hygieniseltä, mikä on näinä aikoina mieluisaa. Heti ovesta tultaessa oikealla on erillinen käsienpesupaikka. Käytämme tätä hyväksemme. Astelemme palvelutiskin reunustaa kassoja kohden poimien suuhunpantavat kera kahvin. Sattui juuri olevan kahvinkeittimien huoltopesu meneillään, joten espresson ja pannukahvin sijaan jouduimme tyytymään termospullokahviin. Yleensä termarikahvi käännyttää minun kulkuni suoraan ulos, mutta tällä erää kertaa saatoimme todeta sen olevan kelvollista.
Nyt siirrytään kassalle. Meitä ryhtyy palvelemaan nuori naisihminen, jonka viehättävää olemusta komistaa läpinäkyvän kirkas suojaviiri. Koska askellan veljeni perässä, joka toimii maksajana, seuraan mielenkiinnolla nuoren naisen asiakaspelveluhetkeä. Hän tervehtii, seuraa tarkasti palveltavaa silmiin katsoen, kuin mitään muuta tärkeämpää maailmassa ei olisikaan. Hoidetaan veikkaukset ja maksaminen. Minä onnistun vielä koettelemaan nuorukaisen (Elisan) palvelutilannehallintaa kannustavalla kommentillani, mistä saan osakseni myötätuntoisen hymyhäivähdyksen. Poistumme kiittäen terassille, missä viivähdämme tovin ja poistumme tyytyväisinä jatkaaksemme matkaamme.

Tovin ajeltuamme Kymen ja Karjalan perukoita kohden huomataan, että veljeni lippis on jäänyt äskeisen paikan terassituolille. Päätän soittaa ko. paikkaan. Minun keskustelukumppanina on Jessika-niminen naisihminen. Hän kävelee terassille ja löytää kuin löytääkin veljeni lippiksen. Lupaa ottaa sen talteen puhelinnumeron ja nimen kera. Veljeni ilmoittaa noutavansa lippiksen viikon päästä uuden käyntinsä yhteydessä. Ja totta totisesti, lippalakki palautuu omistajalleen pienen, Jessikalle omistetun löytöpalkkion kera. Ja niin, mitäpä tähän on enää lisättävää!

Joensuun ravintolaelämyksiä

Tuolla samaisella reissullani pääsin tutustumaan Joensuun ravintolatarjontaan. Viimekäynnistä olikin vierähtänyt melkoinen tovi. 

Häätyy tunnustaa, että Joensuun restotanttielämä on minulle vierasta. Joskus 90-luvulla tuli piipahdettua muutama kerta Kimmelissä ja sen aikaisessa Atriumissa. Tuossa viimemainitussa  paikassa matkamiestä tervehti entinen kollegani Leksa papukaijansa säestämänä. Kuulin, että mainittu säestäjä-papukaija on vieläkin elossa, mutta sittemmin siirretty  huonon käytöksensä vuoksi erääseen Hammaslahden yksityisasuntoon. Huono käytös oli kuullun mukaan liiallista kiroilua ja asiakkaiden sättimistä miten milläkin pilkkasanalla. Ja olisi saanut papukaija Atriumissa edelleenkin olla, mutta kun ei ymmärtänyt kiroillessaan käyttää linnunkielisiä ilmaisuja, mikä eräissä asiakaskohtaamisissa koettiin kiusalliseksi.
 
Kerrankin oli asiakkaaksi tullut peräkammarin poika pikkupossu kainalossaan, kun jo papukaija ovelle huusi:Miksi sinä tuon sian toit mukanasi? Mies alkoi änkyttämään, kunnes tajusi, että äänessä onkin papukaija... jolloin papukaija huutaa: Ole sinä hiljaa, minähän kysyinkin tuolta possulta!

Muutoin elokuinen Joensuu näytti ihmeen viihtyisältä ja ihmisystävälliseltä kaupungilta. Pielisjokivarren tunnelma oli mitä parhain. Ravintolatarjonta oli riittävän monipuolista.

Vispiläkauppa

Alkuillasta pistäydyimme pikkumurkinalla ”Vispiläkauppa” nimisessä restorantissa. Pelkästään tuo ravintolan nimi oli hauska ja kaukana tosikkomaisuudesta. Tunnelma siellä oli kotoisen viihtyisä ja välittömän rento.
Alkutömpsyjen jälkeen saatiin ruuaksi etanat tapastarjottimineen. Palvelusta vastasi pitkän linjan palveluvirtuoosi, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Kerrottiin hänen olleen kaupungissa jo parikymmentä vuotta, ja nyt hän oli siirtynyt vastaamaan ”Vispiläkaupan” asiakaspalvelusta. En kerro tässä tämän enempää, mutta kehotan kaikkia Joensuussa vierailevia poikkeamaan ko. paikassa. Mukavinta on kokea tuo persoonallinen palvelukokemus henkilökohtaisesti itse.
Kerrottakoon kuitenkin vielä,  että minun poikamies-seuralaistoive-vitsailu toi kuin toikin vieruspaikalleni vispiläkaupan vispilän, joten en tuntenut oloani lainkaan yksinäiseksi (kts. tekstin yläosan kuva).

Helsinki 3.9.2021 Veli M.

Leinoset Leinon mailla

Eino Leino G.Nyholmin tekemässä piirroksessa kirjan ”Virta venhettä vie” kannessa. Ko. kirjan on toimittanut ja elämänkerralla varustanut Hannu Mäkelä 2003.
Leinoset Leinon mailla

Leinoset lie Leinon lailla
Kajaanissa kotonaan,
Oulujärven Paltaniemi
juurillemme johdattaa,
Kivesvaaran ylisillä
näet juurijärvesi,
Kainuunmeren maisemissa
tikankontin kotisi.

Kotiseudun maisemissa
näköala muistoineen,
hiekkarantain harjumaita,
saaret jokisuistoineen,
henkiheimon olemuksen
saimme kotiluonnosta,
aamuisesta pitkään päivään
innostukseen illassa.

Päivä paistaa kirkkahimmin
aina mailla leinosten,
koriammin koivut kasvaa
meillä saunarantojen,
rakkauselon ilot, surut,
havinoissa haapojen,
taivaankannet sinisinä
vaikka paukkuis pakkanen.

Kilisemme kulkusina
läpi maitten merien,
tuohustulen loimutessa
tervasvenein soutaen,
sielunliikkein sinnikkäisten
ukot, akat, ipanat,
Leinosilla elonvoima
puutteessakin rikkautta.

Hki 20.8. 2021, Veli M. Leinonen,
tervehdyksenä Leinosten 2021 elokuun sukukokoukseen.

Erikoinen sieniretki

Huuhkaja iskee jänikseen, von Wright
Erikoinen sieniretki

Tämän kesän helvetillisen heinäkuun jälkeen luoja leppyi meille ilmastonsaastujaille jopa siinämäärin, että antoi armollisten sateiden laskeutua myös tänne Etelä-Suomen maankamaraan. Kovin mielissäni olen näitä sadepäiviä ihastellut, vaikka kastuinkin likomäräksi rullaluisteluhiihtolenkilläni. 
Mahtavasti ropsautti vettä tulemaan taivaalta oiken kaatamalla, ja jopa katukaivojen kannet ponnahtelivat ilosta kohti yläilmoja paikka paikoin.  Tätä sadekautta oli  kestänyt jo tovin, kun yli viikko sitten totesin metsäretkelläni, että haluamani sienellinen syyskesä oli vielä tipotiessään. Kuivia olivat suomaastot ja vedettömiä olivat tutut purot. Löysin ainoastaan pari samettijalkaa ja yhden vaaleaorakkaan alun. Mikä ihmeellistä, tutuilla mustikkamaillani ei näkynyt juuri mustikan mustikkaa. Nekin mitkä siellä olivat olleet, olivat kaiketi poimittu tai nokittu metsäolentojen toimesta. Puolukkakin loisti poissaolollaan. Vaan ajattelin, jotta tulen tuonne myöhemmin, minkä sitten teinkin.

Tässä pari päivää sitten menin kuin meninkin tutuille metsämailleni. Tuossa harvinaisen haastavassa maastossa päätin pysytellä kosteikoilla, ja paluumatkalla ajattelin tarkistaa yläkallioisen harjumuodostuman rinnemaiden sienitilanteen. Haastavaa tuo maasto on siksi, että varsinkin pilvisellä ilmalla sieltä ei löydä minkäänmoista näkyvissä olevaa maamerkkiä, kuten pohjoisen tunturimaastoissa. 
Aurinkoisella säällä tilannetta helpottaa tieto ilmansuunnista auringon avulla (kesäaikaan klo 13 etelässä jne.). Toinen hyvä muistitieto tuolla on pitkinmaiseen – poikkimaiseen (Leo Koutaniemi, ”Pitkin poikin Koillismaata”kirja 2018) muodostuneet kallioharjut. Tuolla mainitulla paikalla ne ovat etelä-pohjoissuunnassa, johtuneeko meren vaikutuksesta muinoin? 
Toki muitakin keinoja paikantamiseen olemassa on, kuten kartta ja kompassi, joita soisi kaikkien osaavan käyttää, mutta myös nykyaikaiset GPS-Garminit, Retkipaikka ja Karttapaikka palvelut ovat mainioita paikantamisvälineitä. Vähänkin oudommassa maastossa kartta kera kompassin tulisi olla povitaskussa, ja itsensä ilman apuvälineitä  kartalla pitäminen kuuluu perusvaellustaitoihin. Meille varusmiespalveluksen suorittaneille tuo taito opetettiin jo alokasaikana.

Näissä aatoksissa jalkauduin reppuni ja sienikorini kera maastoon. Hyttysiä ei tuntunut olevan juuri lainkaan, mutta ensimmäisen kesän hirvikärpäsen bongasin. Se on siitä ”mukava” otus, että sen kyllä tuntee, kun se lähtee kuleksimaan ihollasi. Pirullisempi otus on punkki, joka osaa maastoutua joskus liki ilman tuntemuksia, ja siksi vaikeampi havaita.

Astelin hiljakseen tutkaillen etupäässä kosteaa rahkasammalvaltaista sekametsäistä kurukkoa kahden kalliorinteen välimaastoa myötäillen. Väliin kurkkaan myös puihin jotta, jos mahdollista, näkisin jonkun elollisen metsäolion. Tällaiselle ”sosiaaliselle metsäerakolle” tärkeintä on olla törmäämättä ihmisiin, ja siinä mielessä retki oli taas täydellinen vaikka sienimaastoni sijaitseekin vain 12 km päässä itämetron pääteasemalta.
Aluksi löysin keskenkasvuisen lampaankäävän ja muutaman hivelevän kauniin valkokärpässienen, sekä oravan herkkuna tunnetun punakärpässienen. Lähestyin hyvin tuntemani kalasääksen hylätyn pesäpuun maastoa. Nousin hiukan ylämaastoon kurkatakseni onko sinne ilmestynyt tatintapaisia, taikka suppiksia, taikka keltavahveroita. Vaan ei niistä vielä merkkiäkään, kunnes havahduin huomaamaan edessäni minua silmiin katsovan metsäjäniksen!

Kerrankos sitä päivälepoon asattautuneen jänöjussin näkee. Nuoruusvuosien Kuusamossa tuollainen tilanne sattui useinkin. Koska hiihdettiin päivittäin ja pääosa metsäladuista tehtiin omatoimin. Varsinkin kevätpuolella metsäjänön pääsi yllättämään moniat kerrat. Jänis osaa ainakin talvella olla paikallaan, vaikka itse olisit sauvan kantaman päässä. Samanmoinen tilanne oli nytkin. Mutta nythän on elokuu!

Ihmeteltyämme toisiamme hetken, mietin pitäisikö viheltää, mutta ennen sen toteuttamista jänis otti jalat alleen ja ponnistautui matkaan. Tuota taivallusta ei kestänyt kuin tovi, kunnes huomasin jotain olevan pielessä. Jänis pyörähti vasemmalle kyljelleen ja vaikeuksia sillä oli jatkaa matkaa. Eteneminen näytti onnistuvan vain etukäpälien avulla. Lähdin seuraamaan otusta rauhallisesti perässä  astellen. Tarkasteltuani jäniksen etenemistä totesin, että jänis on haavakko. Ainakin vasen takareisi ja ehkä oikeakin oli vammautunut, mutta ei muutoin näkyvin vammoin.

Jatkoin jäniksen seuraamista pohtimalla, pitäisikö minun puuttua tilanteeseen lopettamalla tuon reppanan kärsimykset?  Kun sitä mietin, päätin rimpauttaa kaverille. Metsästäjäammattilaisena tuntemani Timo olikin saapuvilla langan päässä. Selostin tilanteen, ja saatuani kokeneen metsästän mielipiteen, kiitin ja päätin lopettaa jänörukan maallisen kärsimyksen. Ken ei ole joutunut vastaavaan tilanteeseen kerron nyt, miksi minusta ei tullut metsästäjää. 

Olimme nuoria 13-14 vuotiaita pojankoltiaisia Kuusamon aikoihin. Naapurin Esa oli jo kokenut haulikonkäsittelijä. Hänen isänsä myös metsästi  ja panosti itse suurimman osan tarvitsemistaan haulikon ja kiväärin ammuksista. Mekin kokeilimme omia putkipommejamme muutaman kerran, ja onneksemme ei tapahtunut kamalia, kuten monille oli käynyt. 
Olimme sitten eräänä kevättalvena Irnin maisemissa ja saimme haulikon mukaan, ja eikun metsästämään. Muutama kerta oltiin harjoiteltu ampumista posauttamalla keväisiä harakan- ja variksen pesiä, mikä oli näin jälkikäteen ajatellen ”pöljää hommaa”, mutta noita mainittuja siivekkäitä, muistini mukaan, kyllä yleisesti vihattiin, eikä niitä haluttu pihapiiriin. Se miksi ne ilmestyivät liki joka talon pihapiiriin, johtui sen aikaisista avotunkioista.
Niin me Esan kanssa hiihdeltiin tovi, kunnes saimme jänishavainnon. Esa etevänä ampujana kantoi asetta, ja pam! Eipä aikaakaan, kun jänis sai osuman. Mutta, mutta, yllätys oli melkoinen, kun havahduimme kohta saman tien kamalaan lapsenomaistelta itkulta kuulostavaan parkumiseen, ääni korvensi kouraisten sydänalaa ja soimaa vieläkin muistojeni korvia. Osuma oli kelvoton, joten jänikselle piti antaa toinen kuolettava armonlaukaus.

Tämä muisto mielessäni valmistauduin antamaan loukkaantuneelle jänikselle armokuoleman.  Toki ajattelin, että saattaisi tuo tovin menestyä raajarikkonakin ainakin ruuan puolesta. Ja voisipa tuon jättää luonnon hoidettavaksi, kyllä kai sen kettu, ilves, huuhkaja, sääski, kanahaukka tai joku muu paikallinen peto ruuakseen nappaisi. 
Päädyin kuitenkin lopettamaan jäniksen kärsimykset tukevarunkoinen havupuukepin avulla, ja niin jänörukka pääsi muille maille vierahille maallisilta mailtaan.  Jäniksen jätin silleen metsäeläinten ravinnoksi.

Sieniretkeni kyllä jatkui tuon mieltä järkyttäneen tapahtuman jälkeen. Monta mietettä siitä vielä juontui korvienvälipohdintaan. Olin nimittäin kirjoittanut edellisenä päivänä runon ”Ukkojumalan aatoksia”. Runon kuvagalleriaan liitin mm. von Wrightin ”huuhkaja iskee jänikseen” kuvan, ja sekin minua mietitytty?!

Kuitenkin sienisyksy oli jo käynnistynyt, ja löysin viitapalsamirouskuja ihan mukavasti rahkasammalkosteikoilta, mikä oli minulle täysin uusi tuttavuus. Löytyi myös lampaankääpäpoikanen, valevahveroita ja muutama etanan mutustelema keltahapero (aina löydettäessä madonsyömiä, joten ollenevat etanan herkkua).

Kotona tein sienilleni nopean ryöppäyksen, jonka jälkeen huljutin sienet juoksevassa vedessä. Sitten uudelleen kattilaan, päälle karkeaa suolaa maun mukaan 10-12%, kiehautus, ja umpiopurkkiin. Sienikirjan mukaan ei niinkään loistorousku, mutta minusta ihan kelvollinen ennen maukkaita todellisa rouskuaikoja. Tuo liemisuolaus on mielestäni paras rouskujen säilötätapa. Suolaliemestä käyttöönotto tapahtuu vain siivilässä juoksevalla vedellä huljuttaen, ja eikun soosin tai salaatin tekoon. Ylisuolaisuus poistuu huljuttamisen avulla. Toki niitä voi myös väljässä vedessä liottaen tekeyttää sopivansuolaiseksi.

Sipoonkorven sienimailla 16.8.2021
Veli M. Leinonen

Kuusamon Kuntivaara kutsuu

Alla olevan linkin kautta näet virtuaalisesti millaisia maisemia Kuntivaaran huipulta avautuu itään. Musiikki videomateriaaleineen hanurisitaituri Mervin ja puolisonsa Peten tuotantoa.

Hanuritaituri Mervi musisoi tunnelmia kesäisen Kuntivaaran maisemista kesällä 2020. Videomateriaali puolisonsa Peten.
Nuorunen ja poika kesäkuun alussa 2020.
Kuuusamon Kuntivaaralta voit nähdä mm. kuinka kesä on saapunut myös Nuoruselle. Tämä kuva on vuoden 1994 marraskuulta ja otettu Venäjän Paanajärven puiston (Paanajärvi Park) Siikajärveltä ensiretkelläni Nuorusen huipulle. Näiltä main kuljettiin jo muinoin 1800-luvulla Oulangan suun Oulangan kylään. Siikajärven rannalla sijaitsi mm. Siikala, jonka kupeessa oli myös aikanaan rajavartioasema.

Koskenlasku on yksi Kuusamon kesähuveista. Turvalliseen lautoilla suoritettavaan koskenlaskuun pääsee päivittäin Kuusamon Käylän ja Juuman Juumajärven Retkietapin ja Basecampin maisemista. Tässä kuvassa allekirjoittanut ja Chris Kitkajoen Harjakoskella eräopaskoulutuksen aikaan 2004. Ihme kyllä, ilman kanootin kaatumista pääsimme kosken alas, mutta kanootti täyttyi reunojaan myöten vedellä. Meidän kanootista puuttui märkäpeite. Kuvan ottanut kollegamme Pauli.

Maailma murskana

Maailma murskana

Onko tää Suomi itsenäinen uutena vuotena,
koska on meitä uunotettu elvytysluotolla,
tuosta me saadaan kolmasosa omaksi hyväksi,
voimmeko enää suomenmaata tuntea isäksi.

Maailma murskana, maailma murskana,
ettekö tajuu ollenkaan  –  on maailma murskana.

Hävittäjäkonehankinta on suurinta hulluutta,
leikkikaluja aikuisille kuin lapsille leegoja,
takausvastuu tajunnan vei elvytystoimista,
lahjana annamme lapsillemme velkavankeutta.

Maailma murskana, maailma murskana,
ettekö tajuu ollenkaan  –  on maailma murskana.

Soteella Suomi ohjastetaan kunnallisliitoksi,
siinä me tyhmyys tunnustetaan omaksi riistoksi,
verotusoikeus vahvistetaan herrojen palkaksi,
nahkurinorrella tavataan, valot sammuta viimeksi.

Maailma murskana, maailma murskana,
ettekö tajuu ollenkaan  –  on Suomemme hukassa.

Hki 26.5.2021 Veli Juhani (VMJL)
Tämän voi laulaa allaolevaan melodiaan;
Маленькая страна · Наташа Королева

Nähtäväksi jää miten kansa kiittää?

Äänestä äly Suomeen

Kuullos pyhä Suomi,
meitä huijataan,
miljardeja nakkaa Suomi Eurooppaan,
berluskonit kiittää,
lahjusrahaa riittää,
päätös vastuuton,
velka nyt lasten on.

Kuullos pyhä Suomi,
vastuu kantakaa,
järkipäättäjille ääni antakaa,
tolkku taloustoimiin,
luottamus uusiin voimiin,
lahjuseurooppaa,
ei euroin saa vahvistaa.

Kuullos pyhä Suomi,
kallis EMU-maa,
velkavankeudesta  pitää vapauttaa,
ohjat ottakaamme,
Suomi on oma maamme,
velkamafiaa,
ei yhtään voi avustaa.

(lauletaan  isänmaallisesti Kuullos pyhä vala säveleen)
19.5.2021 Veli Juhani
Oikeusvaltioperiaate
Eduskunnan päätös elvytyspaketista on EU:n perussopimuksen OIKEUSVALTIOPERIAATTEEN VASTAINEN. Eduskunta mitätöi siis tuon periaatteen. Eu:n päätösvalta on näin siirretty moraalikadon, rahanpesun ja lahjonnan luvattuihin maihin, kuten Italiaan, Espanjaan, Ranskaan ja Saksaan. Kansalaisina voimme ilmaista tähänkin asiaan mielipiteemme tulevissa vaalaissa. Päätökselle olisi tarvittu eduskuntaa sitova kansanäänestys.
Nähtävksi jää kuinka tulevaisuuden nuoret tanssivat EMUn eli velkaunionin tahtiin.
Kotimaani oli Suomi

Kotimaani oli Suomi,
velkavankeus  odottaa,
eikä auta kehyssuomi,
takausvastuu maksetaan.

Liittovaltiossa juoni,
jota Suomi kannattaa,
velkavastuullinen Suomi,
pannaan laskut maksamaan.

Nyt se nähtiin ensikerran,
yhteisvelkaa otetaan,
kuuliaisen tyhmä Suomi,
lahjusmaita rahoittaa.

Kaasuputkiaatos  ohjaa,
meitä velkavastuuseen,
oisko ollut tahto kansan,
vaalit antaa vastauksen.

Hallituksen kaukoviisaus,
joukon tyhmyys tiivistyi,
nahkurille orren töitä,
lahjusvelka lapsilleen.

19.5.2021 Veli Juhani
lauletaan ”Kotimaani Suomi säveleen”.

Tuhkattujen muistojen Paanajärvi

Kirjan tilaaminen

Ensimmäinen painoserä ”Tuhkattujen Muistojen Paanajärvi” pehmeäkantista kirjaa on nyt tilaajilla, mistä suuret kiitokset.

Ennakkomaksetut kovakantiset kirjat saapuvat näillä näkymin Helsinkiin 16.3.2021 ja postitetaan välittömästi tilaajilleen kuluvalla viikolla 11.

Kovakantisen hinta 45 eur/kpl + postitus- ja pakkauskulu 5,90 (Suomeen) eli yhteensä 50,90 eur/kpl.
Pehmeäkantisen hinta 35 eur/kpl + postitus- ja pakkauskulu 5,90 (Suomeen) eli yhteensä 40,90 eur/kpl
.
Ennakovaraus sähköpostiini velimatti.leinonen(at)gmail.com, paluutuspostina lähetän tilaus- ja maksuohjeen.

Lisätietoja saat tarvittaessa allekirjoittaneelta.

Helsinki 15 päivänä maaliskuuta 2021

Veli Matti J. Leinonen
sähköposti: velimatti.leinonen(at)gmail.com

Elma Sofialle täydet sata 11.3.2021

Elon riemujen iloista kiitollisuus

Milloin sanotaan mikä riittää,
on meidän aika Sinua kiittää,
kaikkea saada ei mammonaa,
mut kukapa rakkautta kammoaa.

Rakkautta ilman oltu ei paitsi,
askeleitamme aina sä kaitsit,
kiitollisuus on onnen mitta,
silti ei selvitä ongelmitta.

Läsnäolossa parhainta elo,
lopulta haurastuu paraskin kelo,
aikansa kuta saa jokainen tuta,
lipeää jalka ja päällä on muta.

Joka elämä suotu on elettäväks,
vaikka lopulta päädytään niitettäväks,
ilon pilkettä silmiin ja  elämään,
tahtotilassa onnea etsitään.

Me muistamme sinua hyvällä,
säilyy hymysi naurussa syvällä,
kaikki kaikessa aina on uskollisuus,
elon riemujen iloista kiitollisuus.

Helsinki 11.3.2021 
Veli Matti

Uutuuskirja saapui tänään

Tuhkattujen muistojen Paanajärvi-kirjan myynti ja tilaaminen

”Tuhkattujen Muistojen Paanajärvi” kirja on nyt ennakkovaraajien saatavilla. 

Kaikki nyt saapuneet kirjat ovat pehmeäkantisia ja myydään hintaan 35 eur/kpl + postituskulu 5,90  eli yhteensä 40,90 eur/kpl (hinta Suomeen).

Kovakantisen kirjan hinta 45 eur/kpl + postikulu 5,90 eli yhteensä 50,90 eur/kpl (Suomeen). 

Kaikki kirjatilaukset tehdään sähköpostiini: velimatti.leinonen(at) gmail.com 

Hki 4.3.2021 Veli M.J.
Tuhkattujen muistojen Paanajärvi 
SISÄLLYSLUETTELO

sivu  
9 Esipuhe
12 Suomi 1920-luvun  alussa
19 Paanajärvi kiinnostuksen kohteena, Leo Koutaniemi       
– Luonto-olojen omaleimaisuus       
– Kuinka kaikki alkoi       
– Maisemien leimalliset piirteet       
– Oulankajoki omillaan       
– Pitkinmaiseen
– Poikkimaisemaan       
– Liuskekivien lisähyödyt       
– Sää seuralaisineen       
– Tutkittavaa riittää
30 Paanajärven nuoria 1930-luvulla
31 ”Valaanselät” valokuva
32 Mäntykoski
33 Anttilan portaat ja uuni
34 Tauriaisen Esan taimen ja pari muuta
35 Itärajan siirrot eri aikoina
36 Aluekartta Paanajärvestä
37 Oulangan-Paanajärven laakson ”merivaihe”
38 Muutama runo       
– Taimenia ja savuharjusta runon kera s. 39        
– Paanajärviselle laulan s. 40        
– Paanajärvi, muistojen kultaa s. 41
42 Mäntykoski original, Paanajärvi helikopterikuvana
44 Kansalaissodan jälkimainingit Paanajärvellä       
– Tokoin akitaatiomatka       
– Paanajärveläistunnelmia 1920-luvun alussa
50 Kuvia Anttilan ja Mäkelän jälkeläisistä
51 Anttilan Elman esivanhemmat ja sisarukset 
– Juho Hermannin suku       
– Kaisa Sofian suku58 Kuva Mäkelän pellolta, Anttilan lapsia
59 Tapaturma metsästysretkellä Kuusamossa 1927     
– Uusi-Anttilan esikoispoika loukkaantuu
61 Anttilan Leinosia kotisaunan rannassa
62 Mäntykosken koululaisia 1938
63 Elma Sofia syntyy
65 Elma Sofian syntymäruno
66 Uusi-Anttilan isojakokartta    
– Maakunta-arkiston karttakopio67 Juho Hermanni uudisrakentaa     
– kuva rakennustyömaalta s. 68      
– kuvat uunista ja peruskivistä vuonna 1995 s. 69
70 Inkeri Sivosen selvitys
71 Omavaraistalous Anttilassa
72 Kalastus, metsästys ja kauppamatkat
77 Anttilan liuskekiviuunit ja peruskivet kuvina
79 Paanajärveläinen ruoka
82 Monenmoista kalasta kuvina
84 Elma Sofian nuoruusvuodet
87 Mäntykoski vuonna 1904
88 Kuva Lottakioskista
89 Elman ensipesti Mäntykosken koululla 1937-1938
90 Suojeluskunta ja Lotta Svärd
94 Paanajärven kesätunnelmia 1939        
– Jouko Vahtolan kertomus Ruupen lomamatkasta
103 Kuvia Lotista sota-aikana, SA-kuvat
105 Martta Kakon valokuvia 1930-luvulta
106 Juuret runo
107 Kuljakallio kertoo
111 Elma Sofia, elämäntarina runomuodossa
116 Elma Sofia Paanajärvellä, kuva
117 Talvisodan tragedia Paanajärvellä
121 Sotavuodet ja evakkotarinat 1939-1945         
– Elma Sofian Lottavuodet         
– Kirsti sivu 123 ja Eeva sivu 126         
– Leonard sivu 128
129 Evakkomatkaruno
130 Rintamalotan tarina: Katri Lauttasaari muistelee
137 Helkapirtti, kuva
138 Anttilan evakkojen uudet asuinpaikat            
– Pappa, Veikko ja Uuno
140 Kuvia jälkeläisistä
141 Kuvia papasta ja lapsista
142 Pitkänahon seutukunta
143 Viitasten perukka
144 Aune ja tytöt
145 Janne eli Juho E.
147 Kuvia Kuusamosta
148 Armaasta Mattiin
151 Eeva ja Kirsti
154 Kaksoset
155 Kuvia Anttilan tytöistä
158 Elma Sofia uusiin haasteisiin 1950-luvulla         
– runsaasti Elman omia valokuvia
159 Pohjanhovi vuonna 1973
160 Eskon pirssit
161 Pohjanhovi vuonna 1936
162 Elma Sofia Pohjanhovin palvelukseen
163 Elman Sofian kuvia Rovaniemen vuosilta
170 Legendaarinen Pohjanhovi lyhyesti          
– runsas kuvitus
175 Pohjanhovin keittiömestari Pistokoski
176 Pohjanhovin palvelukonsepti
177 Pohjanhovin ”iskujoukot”
178 Elma Sofian työkaverit Pohjanhovissa 1973
179 Elma urheilee
180 Piccolo-pojan palveluoppikoulu Pohjanhovissa
187 Elma Sofia Lapin työkeikalla, kuva
188 Elma Sofia ravintolayrittäjäksi Raaheen 1973
191 Mietteitä Elma Sofian merkkipäivän kynnyksellä
193 Evakkotango (runotango)
194 Kuva Oulankajoesta 11/1995
195 Sari Palokari kertoo Elma Sofia mummistaan
199 Elma Sofia kesällä 2016
201 Elma Sofian 80-vuotishaastattelu Raahelaisessa
204 Raili Viirret haastattelee 90-vuotiasta Elmaa
206 Kuvia Elma Sofian juhlista ja tapaamisista
209 Professori R. Ruuhijärvi – Puiston  syntytausta
211 Paanajärven Puistonjohtaja Jakov Semenov
213 Majaako-laivan kastajaiskuvat
214 Rauhanrajanpuisto (runo)
216 Kotiseuturetkellä Elma Sofian kanssa           
– runsaasti reissukuvia sivuilla 219-224
225 Paanajärvi-Tavajärvi-seura syntyy
231 Anttilan rantamänty
232 Rajariidasta luonnon voitoksi, Leo Koutaniemi
240 Leo Koutaniemi syntymäpäiväsankarina, kuvat
242 Kaarlo Hänninen ja ylioppilaat Paanajärvellä, kuvat
243 Tutkijoiden paluu Paanajärvelle 1989
247 Selkäkoski kesäkuussa 2013
250 Pumppuvoimalasuunnitelma
251 Nuorusen hankekartta
252 Muutama runo lähes aiheeseen liittyeen
257 Oulankajokivarren kevättä 2010 maaliskuussa
258 Oma ensireissu Paanajärvelle syksyllä 1994
272 Paanajärven mystiikkaa
273 Paanajärven syvyyskartta
274 Punainen paholainen ja Scanikka
275 Mäntyjokivartta tunturien tunturiin
278 Hirviraato ja Mäntykoski tammikuun pakkasessa
279 Kullerokukintaa 280 Hukkareissu tammikuun tuiskussa 1995
283 Multas-leskestä ja SPR:n sairastuvasta
285 Retkiajoneuvokollaasi
286 Ruskeankallion retkeilijät ja Papan museoverkko
287 Paanajärvi kajakista katsoen 2011
291 Kajakkikahjo
292 Hylätty yksinäinen
293 Kelopuu ja kevät
294 AINEISTOLÄHTEET

Tuhkattujen muistojen Paanajärvi

Kaamoksesta kevääseen!

”Tuhkattujen muistojen Paanajärven” jälkimainingit

Nyt ”Matti turjus turkki päällä” heitti turkkinsa hengariin ja suuntasi kevätaurinkoisille Mustavuoren lumille. Ne olivatkin loistavassa kunnossa kuten aina lumisina talvina, kiitos Helsingin kaupungin liikuntatoimen.  Mahtavaa oli hengästyttää itsensä ja huomata raikaan talviluonnon niin aina innostava vaikutus mieleen ja ajatuksiin. Näin tulin nostaneeksi pääni pois pensaasta jonne asettauduin viime joulukuun loppupuolella kirjoittaakseni ”Tuhkattujen muistojen Paanajärvi” esikoiskirjani. Olin toki julkaissut jo 2017 satasivuisen runokirjan, joka on mielestäni hieman eri viiteryhmää. Haaveenani on ollut tuo kirja jo kauan. Valmiina oli toinenkin tekele, jonka julkaisemista olen pidätellyt jo toista vuotta, mutta voipa olla etten edes julkaise sitä koskaan sellaisenaan. Uusia runoja ajattelin julkaista seuraavaksi.

Tuhkattujen muistojen Paanajärvi-kirjan tarkoitus on ennen muuta kunnioittaa Kuusamon Paanajärveltä lähtöisin olevien naisten, lottien ja lottatyttöjen vaativan rankkaa elämän taivalta. Keskiössö kirjassani on satavuotta maaliskuun 11 päivänä 2021 täyttävä tätini, isäni sisar Elma Sofia.
Kirjassa edetään 1920-luvun rauhattomuuden ja kansalaisodan aikaisten tapahtumien kautta talvi- ja jatkosotaan, jälleenrakennusaikaan ja tuota kautta päähenkilön elämän kulkuun lähes tähän päivään saakka. Teoksessa kerrotaan Paanajärvisten elämästä sukuni näkökulmasta, vaikka perinteinen sukukirja se ei pyri edes olemaan. Kirjani artikkeleihin olen saanut  tutkijanäkökulmaa erityisesti tohtori Leo Koutaniemen ansiokkailla katsauksilla Paanajärven erikoislaatuisen kiinnostavasta luonnosta, sen syntyhistoriasta nykypäivään. Muitakin artikkelilainauksia eri lähteistä siitä löytyy. Kerrotaan mm. tutkijoiden paluusta Paanajärvelle 1989, Paanajärvi Parkin syntyhistoriaa, Paanajärvi-Tavajärvi-seuran syntyhistoriaa, omia ja muiden matkakertomuksia. Muutama aiheeseen liittyvä runonikin sieltä löytyy. Kirjassa on runsaasti kuvia. Kirja on kolmesataasivuinen ja toteutettu värikansin mustavalkopainatuksella taskukirjakokona 185x185 mm, sivupaperi valkoinen munken lynx 100g.

Kirjaa myyn aluksi itse suoramyyntinä lähes omakustannushinnalla. Kirjan painosmäärä on pieni, mutta jos halukkaita ostajia ilmaantuu pystyn tilamaan ja toimittamaan sitä lisää noin parin kolmen viikon toimitusajalla. Nyt maaliskuussa tilattuja kirjoja toimitan henkilökohtaisesti jos toimituspaikat sijaitsevat nelos- tai viitostien varsilla akselilla Helsinki - Oulu – Pudasjärvi – Taivalkoski – Kuusamo. Pääkaupunkiseudulla kirjan saa myös minun toimittamana. Kirja tullee saapuville painosta  viikon 10 aikana.

Kirjan myyntihinta 35 eur, pehmeäkantisena (ensipainos näitä), kovakantisena 45 eur.  Mikäli kirjan haluaa postitettuna hintaan lisätään postikulu, joka on tätä nykyä 5,90 eur.

Helsinki 25 päivä helmikuuta 2021

Veli M. J.
Matin päivän turjurturkki