Puutani haistoin ja halasin

Paanajärven Uusi-Anttilan rantamänty.

Puutani haistoin ja halasin

Kun puutani haistoin ja halasin,
sen luokse kuin kotia palasin,
rosoista kylkeä katselen vain,
sen syviä arpia sormeilla sain,
Kysyin siltä sen elämästä,
kaarnakylkenä olemista.

Kun korvani kylkeen sen kuletin,
sen hiljaista hymniä kuuntelin,
se sanonut mulle ei sanaakaan,
silti näin minä sitä olin kuulevinaan:

”Minun sisällä sydän lie syvällinen,
olen luotuni luodulle uskollinen,
pidän juureni paikalla isien maan,
minä äitinä syntymään käpyjä saan.

Tuulen tuiverrus aina on ystäväni,
sade kastelee helmiksi kyyneleeni,
pakkashuuru mut kaamokseen kaunistavi,
havuneulasiin syttyvät kynttiläni.

Talven tultua valkoisen turkkini saan,
kevään tuiskuissa joudun jo kumartumaan,
kurkiaurojen kutsuina  keväisen tuon,
silloin kukkivan kerkkäni kesäänne suon.

Viimein harmaja kovettuu kehokseni,
olen kuoreton kaarnaton lopussani,
pysyn paikalla merkkinä metsässäni,
kelopuussa ain säilytän aatokseni.”

11.9.2020 VeliM. Leinonen
Kuusamon Ikkunuksen jättimäntyhaarakas.