Oodi Suomen onnenmaan

Mitä ihmettä!

Oodi Suomen onnenmaan

Jos tahdot onnen tavoittaa,
on pohjolassa soma maa,
sen järvet kesän kimmeltää,
ja metsät vaarain vihertää.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Jos tahdot onnen tavoittaa,
on Suomi silloin oiva maa,
sen pitkät päivät kesäiset,
näät yöttömät ja valoiset.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Kun syksyyn ruska punertuu,
niin pimeys valoon tukeutuu,
se kaamosajan valjastaa,
kuu taivaan tähtiin vaeltaa.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Kun valkeus Suomeen laskeutuu,
niin pimeys maassa valaistuu,
ja järvet peittää pakkasjää,
sen kylmä kylpy virkistää.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Taas revontulet loistaa maan,
sen mystisyys on magiaa,
ja kuuhut kuulet kuukkelin,
käy ilves kevein askelin.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Me Suomen oodi soitetaan,
tuu onnellisten pohjolaan,
vaik kylmää ois, se lämmittää,
kun suomalainen välittää.
Tuu se kokemaan, tuu nyt se kokemaan.

Maan pohjolassa parhaimman,
oot ansainnut sen rakkaimman,
saat oman maisen mansikkaa,
voit mustikkana maiskuttaa.
Tuu se kokemaan, tuu nyt se kokemaan.

Jos tahdot onnen tavoittaa,
on Suomi silloin paras maa,
nyt kuule kutsu kaukaisen,
astu onnenmaahan ihmisten.
Tuu nyt jo tulemaan, nää Suomen onnenmaa.

23.4.2024 © Veli Juhani
(sovitettu Lady Bird säveleen näyte kts. linkki, joku ammattilainen voisi tehdä kelvollisen)

Oodi Suomen onnellisten

DSC_9756
« / 15 »

Sinä hyvästi jää

Tämän Mäntykosken vasemmalla näkyvän kalliokukkulan ylisillä Akseli Gallen-Kallela maalasi Paanajärven paimenpoika taulun kesällä 1892

Sinä hyvästi jää

Sinä hyvästi jää, olit kotini rakkain,
niin kauaksi jouduin mä luotasi sun,
:,:sun muistosi jäähtyi kuin uunisi kylki,
tulituhkaksi tuulessa elämän vei:,:

On kaikonnut aamuinen autereen koitto,
kotikoskeni kanteleet solisten soi,
:,:siellä sinisen syvänne peilinä loisti,
pilvipoudassa ikävän kuljetti luo:,:

Suopursujen korvessa pihkainen tuoksui,
sen kätköissä kukkivi hetteinen suo,
:,:oon lähteellä ehtoisan elämän juoksun,
se viileän virrassa viestini vei:,:

Oot kaukainen muistoissa sukuni kunnaan,
sun luoksesi palata vielä en voi,
:,:mut joskus viel kuulen sun kutsusi kotiin,
sen itkuna tulviva keväinen tuo:,:

Hki 19.2.2024 © Veli Juhani

Uusi-Anttilan leivinuuni Paanajärvellä kuvattuna 1995.