Voiko enemmän koskaan

Voinko enemmän koskaan

Paanajärven rantaan taas laine liplattaa,
siellä rantamänty vieläkin vartoaa,
tahdon vielä kerran järvelle isäni maan,
vesillä mystisen virran, taas kerran kalastaa.
Voinko enemmän koskaan,
kotia kaivatakaan,
helpottaa ikävän tuskaa,
puun alle saan istahtaa.

Voinen vielä muistaa Mäntykoskenkin,
kallioisen kaihon könkäissä koskien,
siipirattaiden lauluun vilja jauhettu on,
koskimusiikin soittossa eloni huoleton.
Voinko enemmän koskaan,
kotia kaivatakaan,
helpottaa ikävän tuskaa,
puun alle kun istahtaa.

Mummun, vaarin kanssa muikkuja perattiin,
sadekuuron tullen pirttihin palattiin,
leivinuunista rieskaa, voisulan makoisa suu,
parhainta muistoja koskaan, kun mieleen se palautuu.
Voinko enemmän koskaan,
kotia kaivatakaan,
helpottaa ikävän tuskaa,
puun alle kun istahtaa.

1.7.2020 Veli M.J. / Laulu Paanajärvelle