Hämmästykseni on suuri, kun saavun eräänä hyytävän kylmänä tammikuun (1995) aamuna kuvaamaan Mäntykosken kuohuja.
Sinun ylhäiseen soittoon, herää uninen yö, tervastulisen lämpö, kylmäpakkanen lyö. Veli M. L.
Tulen puolelta tunturin, kyynelvirrassa vei, vesi hulluna hyppää, sanon sille nyt hei. Veli M. L.
Anna vettesi virran, hetkisen hengittää, tule kulkuri kulmakunnan, lähdevedestä lämpimään. Veli M. L.
Sinut tunturin tuuli, kesäsointuna koin, sulavettäsi puron, minä janooni join. Veli M. L.
Punahonkasi syvälle juurtui, kelometsänä männikkömaa, kotikoskessa syntymän saattaa, kutu taimenen onnistaa. Veli M. L.
Olet kantele kunnaiden kunnaan, etkä koskaan vaieta voi, maksoit kaikista kalleimman lunnaan, siksi könkääsi ain yhä soi. Veli M. L.
Helsinki 14.12.2019
Veli M. Leinonen