Livolaine
Livolaine liplattaa,
kesätuuli henkii,
aurinkokin rantaveden kultahiekkaa lempii.
Livojärven lähdevesi sinisuven sulattaa,
pienen pieni neulamuikku siian kanssa sukeltaa.
Leppoisana Livojärvi,
koti ompi kuikankin,
hiekkatörmäin rantamilla,
vesi kirkas puhtahin.
Peilijäinen syksyn tullen,
Livon kasvot paljastaa,
keltaruskan syksyaikaan,
kutumuikku kuhertaa.
Syksymyrskyyn kesä hyytyy,
kuikan huutoon jäätyy syys,
kaamosaikaan elo tyytyy,
valon korvaa ystävyys.
Muuttohuudot hyiset kaikaa,
kaikupohja jälkeen jää,
kunnes kukkakesä koittaa,
Livojärvi levähtää.
