Nyt niitä saa…
Mustikkaisen mukavata
Varisevan varpuuni lehteni sain,
talvessa nuokkuen voimia hain,
vihreys valtasi ystävätkin,
kuusikon kupeessa kurkistelin.
Valossa varteeni nuppuja saan,
yhdessä kukkana valpastutaan,
sadetta, lämpöä valoa maan,
pian me kesässä kukoistetaan.
Annan pörröisten istahtaa surisemaan,
hede emässä luomuna uurastetaan,
kasvan vaalean valkeaan valtoimenaan,
kesän lämmössä sinertyy mustikkamaa.
Sadekaste saa minutkin innostumaan,
sinimuhkean muotoni vihdoinkin saan,
vahamustikan vaalea sininenkin,
siinä ollessa tunne on onnellisin.
Sormikoukku kouraisee kuvettani,
näen lähtöni varpuina unessani,
minä kielen keskelle keikkumaan tuun,
pian makoisa mustikka hyväilee suun.
21.7.2020 Veli M. Leinonen
