Luomakunnan tuho – tunnistatko ongelman?
Monen kerran metsämarjat kannoit luonnon helmasta,
mitä itse sille annoit, tahtoisitko kertoa?
Kaadoit kaikki kelopuumme, honkametsät lakosi,
lähempänä oma suusi, pesäpuutkin katosi.
Monimuotoisuutta varten, luontoäiti kaiken loi,
ihmismielen tuhoisuutta, mitä tuokaan aamun koi.
Riistamaiden nisäkkäiltä henkikulta otettiin,
vihattuina vimmatusti, sukupuuttoon tapettiin.
Padottuna koskivoima sähkötalousansassa,
kaskimaaksi metsät kaatui, alkukansat katosi.
Hävititte lohikannan, kumositte kutunousun,
hetevedet ojititte, turvesuomme uhraten,
lietelanta peltomailta rehevöitti vesistön.
Luonnonvarat ainiaaksi isänmaasta nostettiin,
kasvihuoneilmiöksi luojan luoma tuhottiin.
Sulatitte ikijäämme, elolliset nukkuivat,
tänne vielä hetkeks jäämme, tunnistatko ongelmat?