Paanajärven Lämsän suvun jäseniä puolisoineen matkasi entiselle kotiseudulleen mennä kesänä 28.-30.6.2019.
Teksti ja kuvat Riitta Leinonen
Runsas kaksikymmentä (24) matkalaista oli saatu mukaan ympäri Suomenmaan aina Ruotsista saakka.
Matkalaisista suurin osa oli Sirkelän Välitaloa asustaneiden Kustaa ja Reeta Lämsän jälkeläisiä.
Heistä kaksi siskosta oli peräti Sirkelässä syntyneitä, ja he vierailivat kotitilallaan nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olivat joutuneet evakkomatkalleen jatkosodan melskeessä.
Matkaan lähdimme perjantaiaamuna 28.6 Kuusamosta bussilla.
Raja ylitettiin, ja Pistojoella hengähdettiin ennen saapumista Pääjärvelle. Solo hotellissa nautimme lounaan. Matkaa jatkettiin Paanajärven opastuskeskuksen kautta.
Ihastelimme naavaisia, synkkiä metsiä ja soita matkan varrella. Toisen bussin matkustajat näkivät jopa karhun.
Illansuussa saavuimme Paanajärven kansallispuiston rajalle, ja sitten ylitimme varsin heikkokuntoiselta vaikuttavan sillan Olangajoen yli.
Yöpyminen tapahtui sillan toisella puolen mukavissa erikokoisissa mökeissä, vaikkakin ilman sähköä. Osa matkalaisista myös saunoi.
Aamulla matka jatkui busseilla Paanajärven itäpäähän, jossa siinsi järven ainoa saari, Rajasaari.
Levähdystauon jälkeen matka jatkui kuudella moottoriveneellä Sirkelän rantaan, jota piti hieman haeskella, mutta löytyi aiempien maamerkkien perusteella ja jo aiemmin Paanajärvellä vierailleiden matkalaisten avustuksella.
Välitalon uunin ja kellarin näkeminen oli tietenkin liikuttava kokemus. Kullerot kukkivat ja purossa vesi virtasi kuin silloin ennen. Pajut ja vadelmat olivat kuitenkin vallanneet yhä enemmän peltoaukeita; luonto ottaa vähitellen omansa.
Parin tunnin oleskelun jälkeen oli jo lähdettävä takaisin järven itäpäätä kohti.
Ruokailimme vielä Paanajärven rannan tuntumassa olevalla taukopaikalla. Joku uskalikko uskalsi uidakin järvessä.
Luonto oli hiljainen, vain sorsaemo seitsemän poikasensa kanssa uiskenteli rannassa. Sää oli koko matkan viileä (10-12 C), mutta tunnelma lämmin.
Jätimme Paanajärven illansuussa ja bussit veivät meidät yöpymään Solo-hotelliin Pääjärvelle, josta suomalainen bussi tuli noutamaan meidät tutustuttuamme ensin paikalliseen toriin ja kauppoihin.
Pysähdyimme vielä tervehtimään vastikään istutettua Lämsän sukupuuta Kuusamossa. Ja niin jälleennäkemisen toivossa erkanimme kukin omille teillemme.
kuvat ja teksti
6.12.2019 Riitta Leinonen