Syntymäpäivä tänään 23.11.2021

Eeva ja Kirsti

Eeva ja Kirsti rippikuvassa

Tänään syntymäpäiväänsä viettävät kaksoissisaret Kirsti Hellén o.s. Leinonen ja Eeva Saarenpää o.s. Leinonen.

Tässä yhteydessä julkaisen heidän lottatyttötarinaa ja lyhyet kertomukset myös heidän työ- ja harrastustoiminnastaan.

Kirsti Hellén toimi sotilaskotisisarena ja Sotainvalidien Kajaanin naisjaostossa (vuodesta 1954 alkaen). Tämä vapaaehtoistyö on kuulunut Kirstin isänmaalliseen harrastustoimintaan vuosikymmenet ja hän toimi myös vuosikymmenet naisjaoston puheenjohtajana.

Kainuun piirin Sotainvalidien veljesliitto ry. juhli toimintansa 50 vuotistaivalta 3.3.1945. Juhlan kunniaksi julkaistiin piirin historiikkiteos kirjoittajanaan Esko Välimäki. Samassa teoksessa Kirsi Hellén kertoo naistoimikunnan toiminnasta näin:

Helmikuussa viisi vuosikymmentä sitten Veljesliiton yhteyssihteeri Irja Heiskanen Kainuun kierroksen päätteeksi esitti toivomuksenaan saada hajallaan asuvat kainuulaiset sotainvalidit kiinteämpään yhteyteen keskenään kaivaten myös naisjärjestöäa mukaan sotainvalidityöhön.
Kuukausi myöhemmin hänen toiveensa toteutui, kun Sutelaan kokoontuneet sotainvalidit perustivat Kainuun piirin kokonaan hajallaan toimineiden osastojen ”langanpäät” yksiin käsiin piirin toimistossa. Ratkaisusta voinemme olla vain yhtä mieltä: se oli meille kaikille onnistunut ja kannustava.

Jo toisena toimintavuotenaan piiri kutsui meidät mukaan perustaen Naistoimikunnan, mutta sen tehtäväkuvaus selkiintyi vasta 1953 – samana vuonna, jolloin perustettiin Veljesliiton Naisjärjestöt ry.

Naistoimikunta koostui osastojen naisjaostojen edustajista ja sen tehtävänä on ollut lähinnä koota naisjaostojen edustajat yhteen ja keskustellen vaihtaa kokemuksia, antaa uusia ideoita, rohkaista ja kannustaa.

Ennen tätä kaikkiin osastoihin oli perustettu naisjaostot tukemaan osastonsa toimintaa. Keskuudessamme on vielä naisia, jotka jo ennen naisjaostojen perustamista osallistuivat paikkakuntansa sotainvalidityöhön juhla- ja keräystoimikunnan toimivina jäseninä, yhdys- ja huoltolottina.

Varsinainen työ on tehty osastojen ompeluilloissa, myyjäisissä, listakeräyksissä, myyntityössä, juhla- ja iltamajärjestelyissä, kahvila- ja kioskipalveluissa, näyttely-, mannekiiniesitys- ja muissa tapahtumissa unohtamatta lukuisia suurtapahtumien kahvitus- ja muonituspalveluja.
Koti- ja sairaalakäynneillä olemme kohdanneet vaikeuksistaan, kivusta ja särystä huolimatta tyytyväisiä, käynnistämme kiitollisia sotainvalideja.

Useat sadat kainuulaiset naiset sodan jälkeisistä vaikeista olosuhteista nykyisiin seesteisempiin päiviin ovat iloisin mielin osallistuneet pyyteettömään vapaaehtoistyöhön tietäen, että Te, sotainvalidiveljemme, nuoruutenne päivinä terveytenne menettäneinä teitte mahdolliseksi meidän kasvattaa lapsemme ja lastenlapsemme vapaassa ihanassa maassa.

Samalla kun kiitän Kainuun piirin Naistoimikunnan nimissä sotainvalidityöhön osallistuneita ja sitä tukeneita naisia eri puolilla maakuntaa, toivon onnea juhlivalle Kainuun piirille ja sen jäsenille. Jatkamme rinnallanne itse kukin kykyjemme ja vointimme mukaan kiitollisina siitä, että uhrinne ansiosta tahraton siniristimme liehuu vapaassa maassa.

Naistoimikunnan puolesta kiitän Kainuun piiriä hyvästä yhteistooiminnasta ja toivon sille menestystä sekä sen jäsenille seesteistä kultaisen iän aikaa.

Kirsti Hellén
Naistoimikunnan puheenjohtaja

Jatka lukemista ”Syntymäpäivä tänään 23.11.2021”

Rokuan kisat 2.4.1945

Rokuan hiihdot 1945

Eino Leinonen  (synt. Paanajärvellä 1926, kuollut 1991 AUS, Charleville)


Rokuan hiihtokisojen 17 km sarjassa 18 – 21 vuotiaat hiihdettiin sunnuntaina 2.4.1945.

Hiihtomatkat olivat miesten 30 km ja nuorten 17 km.

Kuudennet Rokuan kisat hiihdettiin ensi kerran kansallisina Utajärven Urheilijoiden järjestäminä ensimmäisenä ja toisena pääsiäispäivänä. Lähtö ja maali olivat tällä kertaa sijoitettuna Niskan pysäkille Pyykön taloon. Miesten sarjan 30 km matkan voittaja oli Paavo Perkkiö ja nuorten 17 km voitti hiukan yllättäin Eino Leinonen (19 v,Raahen Ponnistus). Veikko Keskitalo voitti ikämiesten sarjan.
Kiitokset Pentti Lohelalle artikkelin toimittamisesta allekirjoittaneelle.
Sanomalehti Liitto5.4.1945

17 km hiihdon lopputulokset:

1. Eino Leinonen, aika 1.17,34
2. Olavi Ikonen, aika 1.19, 46
3. Mauri Venola, aika 1.20,22

Raahen Ponnistus
Utajärven Urheilijat
Oulun hiihtoseura

Australia odotti

Samainen Eino U. Leinonen ja hänen veljensä Matti V. Leinonen (1933 – 2004) pakkasivat matkalaukkunsa ja matkasivat Australiaan vuonna 1959. Matti kotiutui Suomeen jo muutaman vuoden Australiassa oleskelun jälkeen. Isäni Eino vietti siellä loppuelämänsä vuoteen 1991 saakka, jonne hän myös kuoli hukkumalla monsuunisateen aiheuttamaan tulvaan. Eino on haudattu Kuusamon Nilon hautausmaalle ja Matti Pulkkilaan.
Isäni Eino ehti nuoresta iästään huolimatta osallistua Lapin sotaan veljensä Leonardin kanssa.
Leonardille ja isälleni myönnettiin jatkosodan 1941-1945 muistomitalit. Laivamatka-aineistosta kiitokset Christerille.


Tässä vielä Liitto-lehden lähes koko artikkeli

Helsinki 2.11.2021
Veli Juhani

Rokuan kisat
1. – 2.4.1945

Haapaveden Paavo Perkkiö Rokuan 30 km:n  hiihdon voittaja.

Eino Leinonen nuorten ja Veikko Keskitalo ikämiesten mestarit.

Kuudennet Rokuan kisat hiihdettiin ensi kerran kansallisina Utajärven Urheilijoiden järjestäminä ensimmäisenä ja toisena pääsiäispäivänä. Lähtö ja maali olivat tällä kertaa sijoitettuna Niskan pysäkille Pyykön taloon. Miesten sarjan 30 km matkan voittaja oli Paavo Perkkiö ja nuorten 17 km voitti Eino Leinonen (Raahen Ponnistus). Veikko Keskitalo voitti ikämiesten sarjan.

Kuudennet Rokuan kisat, jotka tänä vuonna olivat ensi kerran kansallisina, suoritettiin Utajärven Urheilijoinen järjestäminä ensimmäisenä ja toisena pääsiäispäivänä. Lähtö ja maali oli tällä kertaa sijoitettuna Niskan pysäkile Pyykön taloon. Keli oli ensimmäisenä pääsiäispäivänä ikämiesten hiihtäessä lentokeli, mutta toisena kilpailupäivänä aamulla alkanut lumisade ja suojasää muutti ladun raskaaksi.

30 km:n latu kulki aluksi 4 km tasaista suomaastoa, josta sitten varsinaiset vaarat alkoivat ollen hiljaista nousua aina Pookin hiihtomajalle asti, jossa oli 9,5 km:n väliaika- ja ruokailuasema. Pookilta latu teki pitkän laskun Kolmosjärvelle, nousi siitä useiden korkeiden vaarojen yli Säräisniemen puolelle, jossa polveiltuaan palasi valtion linjalle, jonka suuntaisena latu kulki Nuojuaa kohti Kolmiomäenmäen kautta, kääntyi sitten vasemmalle ja palasi osittain vaarojen harjanteitä, osittain kupeissa käyden hiihtomajalalla, jossa oli 22,5 km:n tarkastusasema. Majalta latu laski ”isoon kuppiin” ja oli näin ollen helppoa myötämaata. Nuortenlatu käsitti 30 km:n ladusta saman paluuladun sieltä. Yli 35 vuotisten 10 km:n latu kosketti vaaroja vain noin 3 km:n matkalla.

30 km:n hiihtäjät lähetettiin matkalle puolen minuutin väliajoin ja ensimmäisenä klo 8:30 ladun aukaisijana matkalle lähti Martti Raappana Utajärveltä ja hänen vanavedessään Tauno Kortesalo Iistä. V. Torvela Oulusta lähti numerolla 9, Jaakko Valtonen Säräisniemeltä numerolla 13 ja Viljo Lusua Utajärveltä 15, sekä Hannes Tikkanen Kainuun hiihtoseurasta numerolla 17. Muita lähtijöitä oli  A. Nevanoja, Haapajärvi, A. Tiitto, Oulu, Pekka Leinonen Säräisniemi, Lauri Korsulainen, Kärsämäki. Lähdössä ei huomannut mitään mainittavampaa eikä vielä ensimmäisen väliaika-aseman tuloksetkaan osoittaneet mitään erikoista. Väliajoissa paras oli tuolloin H.Tikkanen, A. Nevaoja ja P. Perkkiö oli kolmantena.

Ladun seuraava osuus oli tiettävästi vaikein, mutta yllätyksiä tällä osuudella aiheutti ennen kaikkea se, että vaaroilla olleen aamupyryn vuoksi latu oli pehmeä, osittain aukaisematta. Kun etupään hiihtäjät joutuivat tahtomattaan latupartiohiihtäjinä, johon järjestäjätkään eivät olleet varautuneet, sillä k.o. ladunosalla latupartiotehtäviin määrättyjen nopeus oli ollut sallittua hitaampi, niin ei heillä ollut enää suuriakaan toiveita, kuten jo 22,5 km:n kohdalla otetut väiajat kertoivat. Johdossa oli P.Perkkiö 1.37.45, sitten parin minuutin päässä L. Korsulainen ja kolmantena P.Leinonen jo neljä minuuttia jäljessä.

Ladun loppuosuudella ei sitten suurempia muutoksia tapahtunutkaan. Maaliin saapui ensimmäisenä A. Nevanoja, mutta pian hänen aikansa alitti P. Perkkiö, joka sitten voittikin tämän osittain raskaan kelin kilpailun. Lopputulokset olivat seuraavat:
1) Paavo Perkkiö, Haaveden urheilijat 2.14.20,
2) Arvo Nevanoja, Haapaveden urheilijat 2.18,10,
3) Lauri Korsulainen, Kärsämäen Kataja 2.19,37.

Rokuan mestari Paavo Perkkiö sai vuodeksi haltunsa SVUL:n Oulun piirin kuuluvien urheiluseurojen välisen mieskohtaisen, T:mi Savolaisen lahjoittaman kiertopalkinnon Rokuan Tuopin, johon tätä ennen on yksi kiinnitys A.Koistisella, Ruokolahdelta. Lisäksi Perkkiö sai ensimmäisen kiinnityksen kansalliseen Rokuan 30 km:n hiihtoon SOK:n Oulun konttorin lahjoittamaan kiertopalkintoon, joka on taiteilija E. Junttilan Pallastunturilta maalaama taulu.  Tämän 30 km:N hiihdon yhteydessä suoritettiin SVUL:n Oulun piiriin kuuluvien seurojen välinen joukkuehiihto 2-miehisin joukkuein ja sen voitti Haapaveden Urheilijat, joka saa sen vuodeksi haltuunsa liikemies Haikalan lahjoittaman kiertopalkinnon.

Nuorten 18  – 21-vuotisten 18 km:n
(hopeiseen kakkulusikkaan merkitty 17 km)

Hiihto suoritettiin samanaikaisesti pääkilpailun kanssa. Tämän sitkeän, raskaalla kelillä hiihdetyn kilpailun voitti hiukan yllättäin Eino Leinonen Raahesta (Raahen ponnistus). Lopputulokset:

1) Eino Leinonen, loppuaika 1.17,34 Raahen Ponnistus
2) Olavi Ikonen, loppuaika 1.19, 46, Utajärven Urheilijat
3) Mauri Venola, Loppuaika 1.20,22, Oulun hiihtoseura

Loppukaneetti

Järjestävä seura oli tehnyt paljon työtä kilpailujen onnistumiseksi eikä järjestelyyn nähden sanottavaa huomautettavaa ollutkaan paikalliset mahdollisuudet huomioiden. Maksavia katsojia maalissa ja Pookilla oli yhteensä noin 500.

Palkinnot jaettiin välittömästi kilpailupaikalla. Toisena pääsiäispäivänä oli Utajärven Urheilijoilla vielä Utajärvellä ohjelmallinen iltama, jossa mm. jaettiin palkinnot seuran jäsenille talvella suoritetuista kilpailuista.
artikkelin lähteenä käytetty Liitto-lehden julkaisemaa artikkelia (alla kuvakopio) 5.4.1945

Suppislaulu lapsille

Suloisia suppiksia Sipoonkorven kätköissä

Suloisessa suppiksessa,
oisko sientä maukkaampaa,
kuusen varjoin kätkyessä
suppis kasvaa parhaimmin,
:;sit’ ei haittaa idän halla,
eikä pohjan pakkaset,
ne ei lopu poimimalla,
eikä haittaa satehet:;

Suloisessa suppiksessa
tuoksuu sieni parahin,
pienen pienten pikarissa
luontoäiti armahin,
:;siinä maistuu kuusenkerkkä,
mahlakoivun kesämuistoinen,
sitä kokkaat laulamalla,
lähiluonnon kiitoksen:;



Suloisessa suppiksessa,
oisko sientä maukkaampaa,
kuusen varjoin kätkyessä
suppis kasvaa parhaimmin,
:;sit’ ei haittaa idän halla,
eikä pohjan pakkaset,
ne ei lopu poimimalla,
eikä haittaa satehet:;

Hki 2.11.2021
©Veli Juhani

Suppisrunon voi laulaa Karjalaisten
maakuntalaulun sävelin

Suppiksia

Sieniä
syksyyn

Mennäviikolla astelin jälleen suppisjahtiin Sipoonkorven kätkäläisen maisemiin. Ilma oli loppuviikon puolella hyvin lämmin, lumeton ja utuinen. Menoa se ei toki haitannut tutussa kalliokukkuloiden kurukossa.


https://tuumatti.fi/?p=5287

Suppisrypäs

Sipoonkorven suppilosyksy

Mennäviikolla astelin jälleen suppisjahtiin Sipoonkorven kätkäläisen maisemiin. Ilma oli loppuviikon puolella hyvin lämmin, lumeton ja utuinen. Menoa se ei toki haitannut tutussa kalliokukkulakurukossa.

Aluksi astelin katsastamaan oliko elokuisen retkeni rampajalkainen jänis päätynyt parempiin suihin, ja olihan se. Paikalta ei löytynyt edes karvantupsua, mutta korpit kyllä ilmoittivat olemassaolostaan raakkuen. Kaiketi olettivat minun toimittavan uutta syötävää,
mitä ei tällä erää ollut lain.


Askeleeni suuntautuivat tällä kertaa ennen käymättömälle alueelle, jonka olin katsastanut jo etukäteen kartasta. Minua kiinnosti kukkulanseutu, joka ennakkoarveluni mukaan kohosi jopa 70 metriä merenpinnan yläpuolelle. Lähestyessäni kohdetta näin vilahduksen lähes valkoisesta, kuinkas muuteen, rauhallisesti etenevästä metsäjäniksestä, joka johdatti kulkuni keskelle rahkasammalpeitteistä kuusimetsää.  Tuosta luontokokemuksesta terästäytyneenä huomaan keskellä kuusikkoa valtavia suppilovahveroryppäitä silmän kantamiin. Ettäs sattui!

Tuollaista suppisapajaa en ole ennen kohdannut. Syyskuun puolella harmittelin Sipoonkorven herkkutattien vähäisyyttä, mutta päätin keskittyä tähän myöhäissyksyn suppisjahtiin, joka näemmä palkitsi odottajansa. Ja niimpä isompia aikailematta ryhdyin poimimaan. Kuten aktiivisienestäjät tietävät, suppiksen saa poimittua lähes roskattomana koriin, kun viistää jalan juurivarren yläpuolelta sieniveistä käyttäen poikki. Ryppäinä kasvavat voi viistää kerralla. Tuotos oli kolmen päivän uurastuksen jälkeen vaikuttavat kolme kauppakorillista.

Muitakin sieniyllätyksiä tuli vastaan. Löysin hiukan elähtäneitä lampaankääpppiä ja vaalea- ja rusko-orakkaita. Tattisyksystä näkyi vain hajoamispisteessä olevia sinapinkeltaisia jäämiä. Eteeni ilmaantui myös  juuri nousseita
kanttarelleja pikku kipollinen,
ja poikkikatkenneessa pajuvarressa kasvavia talvijuurekkaita.
Koivunkantosieniäkin löytyi mukavan kerta-aterian verran. Lisäksi löytyi kauniin valkoiset känsätuhkelot. Kymmenet keltasarvikkaat ja keltahaarakkaat koristivat myös metsämaisemaa, joten lajikirjo oli vaikuttava olleti, kun elettiin lokakuun viimeisiä päivinä elonvuonna 2021.

Sienikorini täyttyessä päätin katsastaa lähikukkulan. Maisema oli vaikuttava, eikä minua haitannut näkyväisyyden puute. Huipulta löytyi upeaa pallerojäkälikköä, pensaskatajia, käkkärämäntyjä, kelopuita, kallioikkoa ja sammalikko eri lajein. Oikea ilveskukkula tuo oli. Myös hirvieläimet olivat kalliolla vierailleet. Paikalla puuhasteli myös ahkera orava ja käpytikka kelolatvaansa koputteli, joten luonto-elämyskokemus oli rentouttava. Mikä parasta, kalliokukkulalla vallitsi täydellinen hiljaisuus, eikä ihmisolioita ollut havaittavissa mailla eikä halmeilla.  Siitä sitten kotia kohti savotoimaan suppikset ym. sienet säilöön.

Tällä erää säilöin suppikset rasioihin ja minigrip-pussukoihin, koska pakasteessa oli vielä hyvin tilaa. Pakastesäilytys on mielestäni täysin toimiva säilötätapa. Korpuiksi jäätynyt suppikset kestävät hyvin kylmää, ja jäiset sienet voi murskata vaikka kämmenessä käyttökelpoiseksi sienimuhennos- tai keittotarpeeksi suoraan pannulle tai kattilaan. Halutessaan sienet voi laittaa sulamaan myös kylmään veteen, jolloin viimeisetkin kuusenneulaset ym. pienet metsäroskat nousevat pintaan. Tuon jälkeen kevyt kämmenrutistus, ja sienet ovat jatkokäsittelyvalmiita.

Näin tällä erää Sipoonkorvessa. Nyt varrotaan vain talventuloa ja jääkannen alla lymyilevien syyskalojen pyyntikauden aloitusta. Talvihan on jo mukavasti jalalla tuolla pohjolan perukoilla…joten sitä kohden kohtapuoleen päästään metsäsuksimaan.

Helsinki 1.11.2021 / lisätty 2.11.2021 kuvagalleria
Veli Juhani


Galleria Sipoonkorven sienisyksy seuraavalla sivulla