Ukkoteerenä
Hänen äänen kuultua soinnukkaan,
ukkoteerenä vierelle lensin,
syväkatseisen kohtasin innokkaan,
siinä tutustun neitoseen ensin.
Hän silmiin katsoen ilmoittaa,
hymy sanaton huulilla perhon,
olen löytänyt kukkien loistokkaan,
pian aukaisen aatoksen verhon.
Liekkö liinakkovarsani vallaton,
voiko orina oivaltaa onnen,
onko hymy herttainen kullaton,
kakku maistellaan kermaisen ensin.
Mikä sielussa lie hänen syvimmän,
onko rinnassa lempeä sydän,
mikä tekisi hyvistä hyvimmän,
senkö vuoksi perhoni pidän.
Onko rakkuden kaipaus pyyteetön,
ilman omahyväistä karmaa,
onko huomenen hymy viel huoleton,
syksyn tultua kaamoksen harmaa.
26.8.2020 Veli M. Leinonen
