Tupenrapinat

Keretin tsasouna.
Vanhaa Keretin kauppalan kylää.
Keretin jokisuu Vienanmereen.
Skalowsky Vienanmeren rannalla.
Tuli tupenrapinat

Kolmimasto lastattuna lankuilla,
sapattina purjealus kelluu,
supisuomalainen oli kapteeni,
merivesi aallokkona velloo.

Oululainen nuorimies,
tunsi morsiansa,
vierasvara virkistää,
tykkää herraskansa.

Astuu laivaan maisteri,
oppaan kera oivan,
kokki saa nyt ohjeita,
akvaviitin toivat.

Sota ompi syttynyt,
miehet rintamalle,
Tolstoista nyt puhutaan,
viinaa kaatamalla.

Ohjat ottaa kapteeni,
seuramiesnä maiden,
pitkää iltaa istutaan,
ruokaa ruhtinaiden.

Norjalaista sardiinia,
alaskasta lohta,
anjoviksen aarretta,
lisää tuodaan kohta.

Ryssän mallin liepuskaa,
tanskalaista rasvaa,
vennään maitten herneitä,
ruokahalu kasvaa.

Jaavan teetä, kahvia,
aprikoosin kanssa,
kohta ihan kylläisenä,
mahakkaatkin tanssaa.

Rintamaille kiirehtii,
miehet vienan kemiin,
puulla päähän lyötyjä,
veri tuoksuu neniin.

Pitää jättää Solovetski,
tällämatkaa väliin,
Koudasta nyt paetaan,
Vienan lähikyliin.

Rantaröykkelikköä,
juuri kivikovaa,
kaksi reppuretkellä,
rannikkoa ravaa.

Pari akkaa ahertaa,
iltanuotiolla,
taivahista taattoa,
saadaan suosiolla.

Kohtapa jo höyryää,
ape nenän alla,
lohen, turskan kimpaleet,
pian pureskellaan.

Nyt kuului tupenrapina,
miehet harppoo kunnaan,
tästä vielä maksetaan,
sotatoimen lunnaat.

Opas ottaa ohjakset,
on sotatoimielkeet,
hyppää poika mättäälle,
jättää kaiken jälkeen.

Toisia viel katsotaan,
”hyvästi, nyt lähden”,
maisteri on ihmeissään,
miksi – minkä tähden.

Siinä opas äksyilee,
tuittupäätä kuulen,
kaveri on kaikonnut,
purjehtien tuuleen.

20.8.2020 Veli M. Leinonen

Kirjaa ”Vienan virroilla, Karjalan kankahilla” mukaillen. 
Kiannon opaspoika Johannes ottaa hatkat lähteäkseen rintamalle.
3.8.1914 Koudassa on saadaan ilmoitus maailmansodan syttymisestä
ja näin suunniteltu laivamatka Solovetskiin peruuntuu.