Eilisen teeren poika

Eilisen teeren poika

Kustavissa kerran,
kuljin kurvailin,
pitkän kesän verran,
sen mutkiin ajelin,
hondan päällä istuin,
aina itsekseen,
mutka mutkan jälkeen,
ne tunsi omakseen.

Nahkarotsiin tarttui,
nuori neitonen,
kaukaa oli tullut,
tuo kesäperhonen,
kun taakseni hän istui,
ja tarttui taipeisiin,
ajelimme siitä,
pian merimaisemiin.

Merenranta Kustavin,
hiljaa liplatti,
kallioset luodot,
meidät hurmasi,
rantasaunan löylyyn,
mentiin kylpemään,
saunavastan saatossa,
me pitkään viihdytään.

Suloisena saukkona,
hän veteen sukeltaa,
ja siloposkirintojaan,
jo kohta kelluttaa,
nautittavan kauniita,
nuo nättinänniset,
ja iltaruskoon asti,
nään muodot suloiset.

Aatami ja Eeva,
voi löytää toisensa,
omenainen houkuttaa,
kun syntyy kemia,
saunapuhdas iholla,
maistuu makea,
parempaa kuin Kustavin, 
sai pitkään hakea.

18.8.2020 Veli M. Leinonen