Synkeä syys

Kuusinkijoen laulujoutsen kotikonnuillaan.

Synkeä syys

Hyisen tummana synkeä syksy,
järven rannoilla ritisee,
ruskalehtiä varisee maahan,
koillis-kylmä jo lähenee.

Mutta uhmasi kuikka kylmää,
sulan sylissä sukkuloi,
selkävesien syvänteessä,
kesäpoikineen pulikoi;
”Oi nouskaa kuikkaset nopsaan,
kotijärvi jo jättäkää”.

Myös onneton joutsen yksin,
joukon jatkoksi janoaa,
notkokaulana nostelee nokkaa,
muuttomatkalle hamuaa,
lentokutsu kohtapa kuuluu,
taivastiensä kun tavoittaa.

Muikut jäävät nyt jäisen alle,
kotirantojen hautomoon,
mätihelmiset laskettu hiekkaan,
tuonne syntymäsammioon,
keltamunissa keväällä sykkii,
muikkuparvena elämä uus.