Ylhä ja yksinäinen

Ylhä yksinäinen

Yhä ylhä yksinäinen,
moni mikä mielessään,
taivaallisen lentäväinen,
sanaseppo kielessään,
katsoo kaiken olleen ylle,
mielessänsä myllätylle,
tahtotila taivaallinen,
ajatuskin oivallinen.

Kaverina kaiken kansan,
viritettyyn moiseen ansaan,
astuu aivan tavallinen,
kuolevasti kulkevainen,
tavoiteltu turvallinen,
ihmisenä oivallinen,
aatteellensa uskollinen,
onni ainut oppinaan.

Hän on mielen mielitietty,
mitä jäikään miettimään –
onnekas kun oli aina,
tuttavalta sanat saa,
haluttua haudutteli,
pahat päivät paastoten,
sopivasti soinnutteli,
kyynelsilmät huomaten.

20.7.2019 Veli.M. Leinonen