Anttilan leivinuuni vielä hönkii.
Paanajärvi - muistojen kultaa
Kirkkaan joen kallioista,
virtaa vedet Oulankaan,
kanjonien kainaloissa kuohuvainen kumajaa.
Syvyyksissä järveen jääneet,
uinuu muikut parvessaan,
pikkupuron hietikoissa,
elo alkaa uudestaan.
Ennen muinoin venhomiehet,
opastivat ohjastain,
koskivenein kulkemalla,
vieraat Vienaan kuljettain.
Mäntykosken maisemissa,
Kallelakin muistetaan,
tuohitorvi, paimenpoika,
karhumailla tunnetaan.
Kalevalan köyhä kansa,
lauloi runolaulujaan,
itkuvirret lohtunansa,
petäjäisen puusta saa.
Mäntykosken ylisillä,
soitto kaikaa kanteleen,
naavakuusen pisaroissa,
vesihelmikyyneleet.
