Matkakronikka Vienan Kemijoen Paanajärveltä
Muistan aina Vienan puolen kauniin Kemijoen,
jo ensihetken hurmassa sen voimakkaana koen,
on alajuoksun varrella tuo Paanajärven kylä,
jos veden alle joutuisi se oisi hylättynä.
On matka tuonne jokivarteen aika vaivalloinen,
mut' perille päästyä on ilo suurenmoinen,
vanha kylä lohijoki uittoväylä muistoissa,
soutuveneet laiturissa kotirantain suistoissa.
Vene noutaa matkalaiset soutumatkan päästä,
riippumatta päivästä tai sateisesta säästä,
vieraita on vastassa tuttuja nuo tuomaat,
vierasvara sydänmessä jäämme heidän huomaan.
Tervehdykset kajautamme käsipuristuksin,
pian ollaan tuttuja me sylihalauksin,
suomea kun puhutaan on yllätys tuo varmaan,
täällä ovat ystävämme Vienalaiset arvaan.
Virrassa on soudettava tosi vikkelästi,
kivet kaikki kierrettävä hyvin ketterästi,
pian ollaan Riston mailla kotisaunan rannassa,
kylpylämmin sauna oottaa, kuuma vesi vannassa.
Vienalaiseen saunaan mennään heti peseytymään,
kiuasluukku avataan kun vastaa pehmitetään,
hienhajun peittoaa tuo tuoreen vastan tuoksu,
loppunut nyt kiire on ja turhuudessa juoksu.
Viilennystä tarvitaan ja hiukan virkistystä,
rantaveessä polskimalla saadaan piristystä,
vielä kuumaa kiukaalle ja saunavastaa selkään,
kuka enää Vienalaista kylpemistä pelkää.
Kivenheiton päässä meitä oottaa asumukset,
Vienon ruokapöytään nyt siirtyy ajatukset,
hauen mäti, savulahna maukas kalakeitto,
räiskäleitä hillon kanssa nauttii joka veikko.
Vielä saadaan haudutettu kuppikuuma saikka,
päälle kotikostukkeeksi votkaryypyn paikka,
iltaa myöten sakkilauta pelimiehet löytää,
siihenpä me kahtapuolta istahdettiin pöytään.
Nukkumatti noutaja on muille unisille,
sakkimatti tarjoillaan me pelin ystäville,
Risto pelaa mestarina, voittaa pelipöydän,
pian parhaan pelivireen nukkumalla löydän.
5.7.2020 Veli M.J. (julkaistu 2002)
