Kurjenkello

Kurjenkello

Kukkana kedon heilahti hento,
kevyen silkkisen hienoisa rento,
pimeän pilvessä huoline häivän,
auringon valossa kirkkaassa päivän,
kumartui sateessa, kaarella kykki,
keskellä peltoa eloisa sykki
heräsi henkiin yöllisen yössä,
aamujen aamun ilmojen vyössä.

4.7.2020 Veli M.J.