Havaintoja Paanajärvestä: Fil.toht. Hänninen Kaarlo 1908 osa 3.(3)

Kaarlo Haänninen. Kuva wikipedia.


Tutkijan havaintoja Paanajärvestä

Havainnot on tehty heinäkuun keskivaiheilla leveimmän joen suussa metreissä. Syvyys suulla cm.  Maximinopeus pinnalla joen suussa. Vesimäärä litroisssa 1 sekunnissa.

Oulanganjoki _ 98,5 _310_0,55_72,450

Tervajoki _20_ 215_ 0,58_ 12,880

Mäntyjoki _6 _80_ 1,25_ 2,520

Malinajoki _6 _65_ 2,20_ 2,896

Astervajoki _10,5_ 100_ 0,25_ 1,386

Selkäjoki _7_ 75_ 2,1 _3,450

Pienemmät purot (arv.) – – – 1,500 summa — – 97,082

Lähtevä Oulanka _85_ 350_ 1,1_ 97,485

Vesimäärien mittaukset ovat tehdyt heinäkuun 10-12 p. 1908 Vesimäärien mittaukset ovat tehdyt heinäkuun 10-12 p. 1908, jolloin oli vesi järvessä noin 20 cm korkeammalla keskikorkeutta. Virtojen keskinopeus on laskettu maximinopeudesta pinnalla käyttämällä Wagnerin kaavaa V=0.67 max. Vo+0.027 max. Vo(2), jossa V = joen keskinopeus, Vo = pintanopeus. Oulangan vesimäärää laskiessa olen käyttänyt Harlacherin metodia, olen määrännyt ensin keskinopeuden pinnalla ja siten saadun luvun kertonut 4/5, joten olen saanut virran keskinopeuden sekä sen kertonut profiilin poikkileikkauksen pinta-alalla.

W = t 4 – 5 V Q W = vesimäärä, t = aika, V = pintanopeuden keskiarvo, Q = profiilin poikkileikkauksen pinta-ala.

Paitsi jokia ja puroja tulee järveen myös lukuisasti lähteitä ja vesisuonia, joka johtuu siitä, että järvi on matalalla. Lähteiden olemassaolo tulee talvella parhaiten näkyviin sillä useimmat ovat vedenalaisia ja pitävät talvella järven jäädyttyä rantaa siltä kohdalta sulana.

Haihtumisen tuottama vähennys veden volyymiin verraten on näin syvässä järvessä mitättömän pieni.

Tulvat

Paanajärvi on seudun korkeatulvaisin järvi. Jos keväällä, noin 80 cm vahvuinen, toisinaan vahvempikin, lumivaippa sulaa äkkiä, tuovat vuolaat joet niin paljon vettä järveen, että ahdas Oulangan niska ei kerkiä sitä niellä ja vesi sen tähden nousee nopeasti.

Usein sattuu jäiden lähtö samaan aikaan ja virta painaa ajelehtivat jäät joen matalaan ja ahtaaseen niskaan, joka sitten patoutuu. Silloin nousee vesi nopeasti. Tulva peittää silloin kokonaan suistomaan ja nousee jokea ylöskin päin.

Kahdesti on miesmuistiin sattunut niin korkea tulva, että on häätänyt asukkaat pois Kerkkälän talosta, joka on vähän yläpuolella Kauppilaa ja 3.2 m ylempänä järven pintaa. Kalliossa olevista tulvaviivoista , rannalle tulevan tulvan mukana kulkevista puista sekä jäiden hankaamista rannalla kasvavista puista päättäen nousee tulva keskimäärin keväällä 2.5 m, mutta kovina tulvakeväinä 3.5 m.

Näinkin korkealle saattoin tulvavesi nousta Paanajärven Kauppilan lossirannassa. Kuva Marketta Kakko 1930-luku.

Tulvat eivät tee täällä suuria vahinkoja, sillä rinteiden jyrkkyyden tähden ne eivät pääse levenemään. Muutamien talojen rantapeltoja pyrkivät ne vähän pienentämään. Sen tähden on esim. Heikkalan talossa peitetty järvitörmä varpusuojuksella.

Tulvan aikana on Paanajärven vesi samea, sillä Oulanka purkaa silloin hiekkatörmiään, joilla kasvavat puut juurineen suistuvat jokeen ja yhtyvät ajelehtiviksi rytöpuiksi, jotka kulkeutuivat rannoille. Kun seudun väestö ei niitä korjaa, jäävät ne rannoille paikoin kerroksina lahoamaan.

Kun lähdevedet eivät ole kaukana, ja kun joilla on suuri nopeus, ei tulva järvessä ole pitkä-aikainen. Viikossa menee enin tulva, kahden viikon kuluttua kuivien ilmojen vallitessa vapautuu suurin osa suistomaatakin sen peitosta.


Geologia Vuorilajit

Paanajärven seudulla on sekä sedimenttisiä että purkautuneita vuorilajeja. Vallitseva kivilaji on kvartsiitti. Oulangan ja Kitkajoen varsilla muodostaa se laajoilla aloilla melkein yksin vuoriperän. Siellä täällä pistäytyy siitä esiin diabaasimassoja, paikoin myös dolomiittikallioita.

Järven länsipäässä on kvartsiitti voitolla, mutta kuta enemmän tullaan itäpäähän, sitä enemmän voittaa alaa diabaasi ja erilaiset liuskeet, jotka vuorilajit yhdessä dolomiittikallioiden ja järven keskikohdan pohjoispuolella löytyvän konglomeraatin kanssa muodostavat järveä ympäröivät vuorilajit. Hyvin vaihteleva on siis vuoriperä ympäryställä.

Noin 10 km etelään alkaa graniittiseutu, samoin järven itäpään pohjoispuolella, josta raja kulkee NW. Raakkutunturi on kvartsiittimainen keskeltä nouseva graniittivuori.



Järvisyvänteen synty

Sellaiseen vuoriperään on Oulanka uurtanut uomansa nähtävästi jo präglacialisella ajalla. Yleensähän päätellään, että meidän suurimmat jokiuomamme ovat syntyneet ennen jääkautta. Ja mahdottomaltahan näyttäisi väite, että jääkauden jälkeen olisi joki erodeerannut kallioperustaan kilometriä leveän laakson samalla aikaa kun moreenipohjaiset joet eivät koskienkaan kohdalla ole voineet kuluttaa sanottavasti pohjakiviä.

Sitä paitsi jäiden kulkusuunta, joka yleensä kallioperustalla seuraa maan kaltevuutta (ei kuitenkaan kaikkialla) ja maisemien suuntaa (Moreenimaisemissa riippuu tietysti maisemien suunta päinvastoin jäiden kulkusuunnasta, mutta moreenin pohjalla luullaan olevan saman suuntaisen kallioperustan) osoittaa, että maa on täällä jo ennen jääkautta kallistunut Vienanmerelle päin.

Toinen asia on, onko Paanajärven syvänne ollut ennen jääkautta, vaan onko Oulangan laaksoon vasta jääkaudella, tuolla maamme nykyisten pintamuotojen historiassa niin tärkeällä ajanjaksolla, syntynyt tämä järviallas. Ennekuin koetamme etsiä siihen vastausta, täytyy meidän palauttaa mieliin muutamia läheisesti jääkautta koskevia seikkoja ja samalla etsiä yhdennäköisyyden ja yhtäläisyyksien perusteella muita samanlaisia muodostumia maapallollamme, sillä sama synty luo maisemissa yleensä samat muodot.

Mainitsimme jo alussa, että Paanajärvi muistuttaa ilmeisesti vuonoa. Ja vuonojen yleiset tuntomerkit sopivat siihen hyvin. Nehän ovat kaitaisia ja pitkiä, vähän mutkittelevia ja jyrkkärinteisiä meren lahtia vuoristen mantereiden tai saarien laidoilla.
Niiden poikkileikkaus on U-muotoinen ja pohja pitkin vuonoa loivasti kaarteleva. Ne ovat aina sisäosistaan syvemmät kuin suulta ja kuin meri lähitienoilta. Jos ne joutuisivat erilleen merestä, esiintyisivät ne aina järvisyvänteinä.

Ominaista sitä paitsi on vuonoille, että sivulaaksot tulevat niihin suoraan sivuilta ja ovat usein riippuvia laaksoja. (Hängethal).

Jos meri olisi nykyään niin korkealla, että se ulottuisi järven itäpäähän, olisi järvi tyypillinen vuono. Sellainen aika on ollutkin ja se juuri oikeuttaa vertaamaan tätä järveä vuonoon sitäkin suuremmalla syyllä, koska sillä näyttää olevan takanaan sama kehityshistoria kuin vuonoilla yleensä.

Kun maamme alkoi vapautua jääkauden lopulla sitä painavasta, vahvasta jääpeitteestä ja kun jään reuna alkoi vetäytyä yhä ylemmäksi, seurasi Yoldianmeri sen kintereillä peittäen maamme alleen niin, että ainoastaan korkeimmat kohdat siitä kohosivat. Sitä todistavat lukuisat merenrantaterassien löydöt nykyään merestä kaukana olevissa seuduissa.

Yoldianmeri on ulottunut Paanajärveen saakka, joka siitä on vuononsa pistänyt, kuten se uusimmissa Yoldianmeren kartoissa on esitettykin. De Geer’in isobaasikartassa, jossa ne paikat, jossa vanhat Yoldianmeren terassit ovat yhtä korkealla, on yhdistetty viivalla, kulkee 200 m isobaasi Kuusamon kautta. Terassien pitäisi olla niillä seuduilla 200 m korkeudella tai ylempänä. Nykyiset havainnot todistavat myös sitä.
Taivalkosken pitäjässä, noin 100 peninkulmaa etelään Paanajärveltä on löydetty rantaterassi 217 m nykyistä merenpintaa ylempänä. (Fennia 14, n:o 5. Victor Hackman, Om i norra Finland iakttagana senglaciala strandmärken.)

Itse järven rinteiltä on vaikea huomata aivan selviä rantamerkkejä, jotka selvimmin esiintyvät moreenimaissa. Mutta noin 65 m korkealla järven pinnasta pistävät esiin kallioiset vaarojen kyljet, joissa samalla korkeudella eri vaaroissa näytti kallioissa olevan abrasioonin jälkiä, niissä paikoin, missä rapautuminen ja halkeamishalla ei ole pahasti niitä lohkonut. Selvimmin näkyvät ne itäpään pohjoispuolella.

Selviä terasseja on Kitkajärven rannalla huomattu noin 100 m Paanajärveä ylempänä. Myöskin Isolla Paljakalla, joka on 10 km Mannilan kestikievarista etelään, on huomattu rantapenger 259 m korkeudella. (Sekä Kitkajärven rannalla että Isolla Paljakalla olevat terassihavainnot on tehnyt maisteri Wilkman. A.G. Högbom kirj. ”Om några fluvioglaciala erosionsföreteelser” huomauttaa, että toiset terassit vaarojen rinteillä ovat jään päällysvirtojen synnyttämiä, jotka joet ovat sivunneet rinnettä).

Kun Paanajärvi on vain 152,6 m nykyistä merenpintaa ylempänä, on Yoldianmeren pinta ollut lähimain 100 m järven nykyisen pinnan yläpuolella. Myöskin savikerrostumat todistavat meren olleen jääkauden jälkeen näillä seuduilla. Tavallinen maakerrosten järjestys on, kuten seuraava kuva osoittaa.

Paanajärvi lännen suuntaan kuvattuna lännen suuntaan vanhan valtakunnan rajalinjan paikkeilta.

Helsinki 16.12.2019
Veli M. Leinonen