Vappusatasia Rinne jakaa,
lupauspankkiin kansa juos,
johtajuuden pian tuhrii,
joukahainen hukkuu suos,
kun tuskissansa Antti itki,
jo kakkukermaa Sanna litki.
Raajarikkohallitusta,
katsoo Katri aikansa,
ei sivurooliin tuossa tyydy,
löytää heti uuden paikkansa,
rahanajakovastuun ottaa,
jännitys polttaa rinnassa,
puhetaitoon panostetaan,
luikurijupit roikkuu hihassa.
Iskee korona kuin myrkky,
pistää kansan kyykkimään,
saukko vartoo vuoroansa,
vartoo kertaryyppyään,
piripinta läikkyy yli,
käyttää kaiken kastikkeen,
rahaa kauhoo koko syli,
saa koronakyykky korvikkeen.
Katri päättää ottaa hatkat,
saukko kylpee rahoissaan,
kertakorvaus ehkä riittää,
naureskelee nahoissaan.
Virhe maksaa maltaita,
vaikka muuta anotaan,
paha saako palkkansa,
tuskin niinkään sanotaan,
kaikella on aikansa,
pää on saatu pölkkyyn.
Sulle mulle suhmurointi,
jatkuu hornan kattilaan,
perinteinen kepulointi,
nahkuri vartoo orrellaan,
Saarikosta uusi uhri,
toivon tien taas kepu tuhri.
Saarikkoa onnitellaan,
sylikoiran Marin sai,
pörriäisen pehmoisasti,
annikkaistaan kannustain,
tuhkimoiden unelmissa,
vaihtuu prinssi pakkaseen.
Riutuu rankametsän ruska,
pian kerma happanee,
tästä alkaa pitkä tuska,
kansa saa kurria juodakseen.
6.9.2020 Veli M. Leinonen