Paanajärven kuiskaus
Kuiskas mulle Paanajärvi kutsun menneeseen,
kotimaille olin tullut vaarain rinteeseen,
rantamänty paikallansa muistaa kaiken sen,
mitä oli kotiseudun elo muistojen.
Isä, äiti laitumella yhä hymyää,
vatukkossa kotikarhu aina lymyää,
pystypäänä pirtin uuni mieltä lämmittää,
juuston paisto hiilloksella oli elämää.
Mäntykosken mylly jauhoi viljaa särpimeen,
katovuonna pettuleipä tuli tarpeeseen,
kaikista ja niistä muista aina selvittiin,
Paanajärven antimista luojaa kiitettiin.
Nuottakunta iltaehtoon päivän pyhittää,
tyyntyneenä järven selkä silloin heräjää,
pintaveden porina kun parven paikantaa,
muikkupojat taimenineen oottaa noutajaa.
Paimenpoika laidunmailla tuohitorvineen,
turvaamassa kotikarjaa lammaskatraineen,
väinämölän kanteleessa kaiku kaihoisaa,
paimenpojan ansiosta pedot kaikkoaa.
Elämä on ankaraa kun talvi tuiskuaa,
elokierron ihanuuden meille kuiskuttaa,
kuitenkin on rakkainta tuo järvi kaikkineen,
luonnontilaan Paanajärvi saatiin uudelleen.
1.7.2020 Veli M.J. / laulu Paanajärvelle