Aidalle ylimmän
Lastuna olen virran viemä,
aatosta ilman omaa,
katsella saan, yksin rantoja maan,
odotan kuuta nousevaa,
mistä mä maan, voimia saan,
vettäkö pystyn kahlitsemaan.
Ajatus ajan edellä kulki,
kuulin ja näin jo kuoleman,
seilasi vimmassa virran vesi,
voimainsa näytöstä tulevan,
tahtoni väisteli virran vettä,
vastusti rantoja kiisken.
Myötäisen tuulen ajassa raha,
korkojen koroilla kertyy,
siinä voi mennä helposti henki,
kunnes tuulisen aallokko heltyy,
tyyntyneen pinnassa odottaa piru,
kahmaisee kämmenen koura.
Ihminen syvyyteen sukeltaa,
kirkkaaseen syntymäsaaren,
äiteemme kohtuun palataan,
parhaimman onnen saaden,
vastusta virran viemää,
vältä aitoja alimman,
kirmaisten kilvoita, kannusta,
hyppää aidalle ylimmän.
14.4.2021 Veli M. Leinonen
