Suvisuloinen Kuusamo Suvisuloinen koillisen Kuusamo, suurten järvien saartama, kivikuruisten koskien jatkumo, jänkä jänkältä haastava. On tunturit maiseman yllä, vanhat honkaiset männiköt, jos vastaat sen kutsuun - niin kyllä, löydät luonnosta hetteiköt. Suvisuloinen koskien Kuusamo, taimen tännekin ennättää, koski koskelta pitkän taipaleen, Kiutakönkäällä levähtää. Hyppää villisti hurjista hurjinpaan, vastavirtojen aallokkoon, potkupyrstöllä lopulta ponnistaa, löytää Oulangan kivikkoon Talvituiskun tultua Kuusamoon, suksi tunturin rinteeseen, Rukan rillumareissä voi rallattaa, vaikka suksille et edes mee. Tykkylumiseen vaellat lumiseen, revontuliseen tunturimaan, jos kaamoksen aikaan kuljeskelet, luota kuukkelin kulkemaan. Syksyruska Kuusamon kaunistaa, väriloistossa tunturimaa, karhunkierrosta voinet taivaltaa, askel, askelin kannustaa. Vaelluksen valppaana mieli, hetki hetkessä hengähtää, kuulet hiljaisuutesi kielen, alat luontoa ymmärtää. Jos et vielä saapunut Kuusamoon, vaarain jylhien tunnelmaan, kuulet kutsuna korpien kielen, pelkkää honkien huminaa. Koskemattomuus luotuna luotu, revontulet, taivas ja maa, tänne hiljaisuutta on suotu, luonnon luotua kuunnelkaa. 5.7.2020 Veli M.J.