Paanajärven kaunis muisto Päättyneet ol sotatoimet, evakkoina itkettiin, sielu siitä ei saa rauhaa, kun jäi koti armahin, siellä äidin kanssa kerran, lasna leikkiä mä sain, voinen vielä hetken verran, muistella mun nuoruuttain. Kauniin kaunis Paanajärvi, muistot kultaa nuoruuden, kesäkuussa yötön aika, näimme kaukaa Nuorusen, sinne juhannuksen tullen, vaelsimme joukoittain, tämä kotiseutujuhla, muistona mun parhain ain. Mäntykosken kivet jauhoi, ohraviljaa särpimeen, kulmakoita kosken alta, ongittiin me hiillokseen, loimukalaa nuotiolla, hiiren hiljaa paistettiin, kaikki tuntui leppoisalta, kotiin siitä asteltiin. Ruskealla kalliolla, sinisyvä synkkä on, siihen pitkään katsomalla, katsoo alas onneton, ikiaikain aallokossa, järvi meren jättönä, siellä oka-valkokatkat, vaeltavat päättömät. Kuljan päältä katsoessa, näkee järven kauneuden, sateen jälkeen tyyneydessä, herää henkiin sydän sen, kauniinpaa ei nähdä saata, ylhäisessä ylhäisen, katsoessa isänmaata, menetystä tuntien. 5.7.2020 Veli M.J.
Siirry sisältöön
