Tuntenut mä olen
Tuntenut mä olen,
niin monta paria,
mut kaukaisesti kaivannut oon,
omaa Mariaa.
Pohjanmaiden perukoilla,
kerrankin me nähtiin,
talvi oli pakkasten,
kun hiihtomatka tehtiin.
Pyöreähkö pylly hällä,
koreet poskipäät,
ja sydän syvemmällä,
mitä itse näät.
On tummatulisuutta,
ruskeesilmissä,
ja kaikki on niin uutta,
kun leijuu pilvissä.
Hänenlaista konsaan,
ei liene laisinkaan,
puhe kuullun tunteen,
on linnun laulantaa.
Mut hänen rakkauttaan,
et voi omistaa,
silti kaukaisesti,
voin häntä rakastaa.
17.8.2020 Veli M. Leinonen