Paimenpojan leivänpäällyskuu Kuusamon korpimailla kerran astelin, lapikkaani jokipuroon silloin kastelin, tuohitorveen puhallan ja karhun karkotan, otsokin sen ymmärtää et hyvää tarkoitan. Karhu tahtoo tutustua kotikarjaani, se aatoksissaan tykkäis syödä lammaslaumani, kun tuohitorvi törähtää on karhu ihmeissään, se pakoputki paukkuen luikkii metsälään. On iltahetki himmeä ja valo hämärää, ei pimeässä näkyvissä yhtään mäkärää, lehmikarja laitumella hiljaa märehtii, tulenlieskat nuotiossa mulle pelehtii. Aatoksissain pikkuhiljaa puroon tuppaudun, tuohukseni kanssa vesirajaan uppoudun, vesihelmet kuohupäinä kohisevat vaan, lähderaikkaan janojuoman virkistyksen saan. Tuohukseni kukkuraisen vielä kiehautan, terälehtiteetä siinä pian haudutan, tuohikkaisen kontistani leipää puraisen, sokerisen korppupalan jälkeen röyhtäisen. Kuksakupin tyhjetessä mieleen muistuu muu, mullahan on repussani leivänpäällyskuu, Paimenpoika-juustoa kun palasen mä saan, kylläisenä paimenpoika voi nyt torkahtaa. 4.7.2020 Veli M.J.
Siirry sisältöön
