Osteriherkkua
Keskuskaupunki euroopan,
tori siellä on menneen maailman,
merenherkkuja tarjoo, naisiakin,
niitä ja näitä siel katselin,
oli simpukoita ja rapuja,
oli loppuun koluttuja katuja.
Maailmannäyttelyn muistoissa,
on maamerkki eloisa puistossa,
Manneken pissi sillä lorottaa,
siellä Tintin seikkalut odottaa,
siellä eu-lippuja liehutetaan,
ja euroopan puolesta riehutaan.
Katson rintoja naisen sulokkaan,
ei rihman kiertämää ihollaan,
peti pehmeä houkuttaa peuhaamaan,
luokse kukkurakumpujen maailmaan,
näen naisen silmissä himokkaan,
siinä rakkaus riemujen roihahtaa.
Kuin koskaan en rintoja nähnyt ois,
tästä hetkestä henno ei lähteä pois,
pidän suussani tissiä ihanaa,
tahdon häpyjen kumpua koskettaa,
vietän kätköjen kummuissa yöllisen yön,
tätä osteriherkkua syömällä syön.
30.8.2020 Veli M. Leinonen
