Armahda uuttera renki
Purevan pakkasen tuisku,
poskipäitä paleltaa,
pitkien suksien turvin,
ilomielin voin vaeltaa.
Kaukana komeilee Kivakka,
niin häikäisevän tuttu.
Sinne mielii hiihtäjän sivakka,
siinäpä päiväni juttu.
Ahkio perässä kahisee,
lumi tupruaa suksen alta,
kitukoivikko hangessa huilailee,
eikö kesää se odottaa malta.
Valkolakkina kaukaiset tunturit,
ovat jänkälle yksin jääneet,
seitakiviä noiduttu selyksiin,
pohjan akkojen lauluääneen.
On mystinen metsän hiljaisuus,
talvessa hemmojen henki,
ylösnousu on aina ihmeenä uus,
armahda uuttera renki.
