Lappi lumoaa, lumoaa, taas
Lensi tutulle suolle kurki,
sinne hyllyvään astuessain,
hetevettänsä kenkäni purki,
villasukissa kastua sain,
niittyvillassa aaltoilee aukee,
hillankukkia kurkkiessain,
oli oloni lähes jo raukee,
kurkisuollani kulkeissain.
Järvi viereisen vetten on kuikan,
kirkkaan kuuluvan kutsun mä saan,
otan pienestä pullosta hiukan,
seuraan lähellä sukeltavaa,
hento tuulonen tyyntyvi iltaan,
valo auringon lämmittää maan,
täällä ollessa olen ja saatan –
Lapinlumossa nukahtaa.
Onnen hetki on hetkistä kaunein,
valo ainainen ain’ auringon,
taivaan pilvetön sinisen autius,
katse kesäisen nautinnon,
taakse jäänyt on talvisen kylmyys,
kesä hellyttää kukkimaan maan,
kukkaloistossa lämpö ja hellyys,
Lapin lumoa, luomoa, taas.
13.7.2020, Veli M.J. ”lapin lumoa, lumoa taas”
