Livojärven muikku vs. Kitkan viisas
Kuusamon ja Koillismaan tunnetuin kala on tietysti Kitkan viisas. Tuo nokkelan notkea, pikkuruinen siloposkirasvaisen pehmeä ruokapöytien lemmikki on Koillismaan arkiruokaa joka kodissa. Tämä suloinen suolakala, paistinkalana parhain, muikkupottuna mukava, pohjolan sardiini, pata- ja muikkukukkokala on saanut EU-nimisuojan.
Jo pikkupoikana opittiin muikkua syömään. Jos tuoretta muikkua ei ollut saatavilla, popsittiin pikkuruisia tönkkösuolattuja neulamuikkuja. Eikä ollut mies eikä mikään, joka ei pystynyt syömään muikkua päineen ja pyrstöineen.
Muikun mahdollisen makuvirhe paljastuu jo pyynti-paikalla, kun peukalopuhkaisee muikun kiduksien takaa. Näin poistat muikun pään ja sisälmykset peräsuolen kera. Tämän jälkeen muikku suuhun. Puhtaan veden muikussa ei ole makuvirhettä, eikä tiettävästi leveän heisimadon (ts. lapamadon toukka) vaaraa.
Tavallisin kotiruoka muikusta oli vehnä- tahi ruisjauhoissa leivitetty, voissa paistettu muikku. Pyyntituoreen muikun korvasi suolattu, joka valmistui yhdessä kera perunain keittämällä. Muikut vain huljuteltiin vedessä, jotta ylisuolaisuus saatiin pois. Näin tehtyä tuotosta nimitettiin muikkupotuksi.
Tuoremuikuista tehty muikkupottu olikin 1970-luvun alussa yksi Ruhahovin suosikkiruuista. Mikäli se valmistettiin uusista perunoista, se oli suoranaista gourmet-ruokaa. Lisukkeena tarjottiin sipulivoisulaa ja tillillä ryyditettynä, mikäli sitä oli saatavana.
Syksyinen muikunmäti oli taas herrojen herkkua, ja sitä oli kotioloissa harvemmin tarjolla, lukuunottamatta jouluaikaa. Muikunmäti oli jo tuolloin niin arvokasta, että se meni pääosin tukku- ja ravintolamyyntiin myös kotitarvekalastajilla. Tuolloin oli tarjolla jos jonkin laatuista mätiviritystä. Nimittäin huijarimyyjät lisäsivät vettä mätiinsä, mikä paljastuu vasta sulaneessa mädissä, joten mäti ostettiin mieluiten tutulta kauppiaalta tuoreena.
Livojärvellä ollessani 2007-2009 pääsin tutustumaan sikäläisiin kalastajiin ja tietysti myös Livojärven muikkuun. Livojärven ja Kitkan vesistön erottaa vain parin kilometrin pituinen maakannas. Suora yhteys järvien välillä pääsi syntymään, kun järvien väliin valmistui tukinuittolaitos uittokouruineen. Nykyisin laitos on entisöity museonähtävyys Kitkan Akanlahdessa.
Selkälän pariskunta harjoittaa edelleenkin Livojärvellä kalastus-elinkeinoaan ja muikun nuottausta.
Tunnettuja ja hyvin suosittuja ovatkin heidän kalajalosteensa, joista yllätys, yllätys, särkisäilyke on halutuin. Livojärven lomakeskuksen rantakalailta lettukesteineen on ollut ko. paikan viikko-ohjelmassa vuosikymmenet. Samalla turistit pääsivät tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin Selkälän pariskunnan opastuksella. Muikkunuottausretket talvella ovat suosittuja.
Kysyttäessä Selkälän Reinolta Kitkan viisaan ja Livojärven muikun paremmuudesta hänen vakiovastauksensa kysymykseen oli: ”Livojärven muikussa on pehmeämpi ruoto.”
Kysymys arkarrutti minua, koska käsityksenenäni oli, että Kitkan viisaan voittanutta suomesta ei löytyne?
Asiasta piti saada varmuus, joten keväällä 2008 avoimien ovien päivän yhtenä ohjelmanumerona suoritimme Kitkan viisaan ja Livojärven paremmuutta mittaavan sokkotestin. Suolasimme molempien järvien samaa kokoluokkaa olevat muikut, ja asiakkaiden tehtävänä oli kertoa kumpi muikku oli makoisampi. Sokkotestimaistiaisten perusteella voiton vei Livojärven ”pehmeäruotoinen” 60% osuudella äänistä.
Jotta tutkimukselle saataisiin lisäuskottavuutta suoritin vielä varmuuden vakuudeksi kissatestin Kuusamon kuuluisimman Killi-kissan avustamana.
Tämä erityisen muikkuperso Killi asusti Ikkunuksen eräässä talossa, jonne toimitin pyyntituoreita muikkuja kahteen eri kippoon. Toisessa Kitkalaista ja toisessa Livojärveläistä. Suurella mielihyvällä Killi valitsi, yllätys, yllätys, Livojärveläiset muikut.
Joten tuon testin jälkeen on uskottava, että Selkälän Reino puhui totta. Livojärven muikussa on pehmeämpi ruoto.
Helsinki 11.5.2020
Veli M. Leinonen