Armolliset arvet Lapikkainen laulukansa, herkkämieli heinäkenkä, vesivirran viritteli, kannelkielin kaiutteli, laajensipa lakeudeksi, jokijuoksun joutavaksi, vaskikansan valtavaksi, kumisevan kuohuvaksi, jänkäläisten vesijätön, suvisinisen syvänteen. Ensiaskel Eliaksen, venho veti Vienan maille, purteen puri pohjan tuuli, kirjoittipa kirjakansiin, ikivirret viritteli, tarinoita taitajilta, joukahaisen jonninjoiut, väinämöisen ainoansat. Akselikin ajatteli,taiteen tulla tunnetuksi, perukassa perkeleisen,vihatulla Vienan tiellä. Pariisista Paanan perään, kankain kautta Korennonkin, saviteillä saapasteli, kosteikoissa kompasteli, suolla ilman pitkoksia, takamaiden taipaleita. Siloitteli siveltimin, kangaspinnat kaunisti, paimenpojan parhaimmaksi, palokärjen komisti, Mäntykosken kannelkielin, koreaksi koskikuohun, liekkö Aino aatoksissa, kulmakoita kulkusissa. Mary-mamma oma muusa, hoivamieli hoitajana, avun antaa autuaalle, kuoloportin potilaalle, otsokarhun kaatajalle, metsämiehelle menninkäisen. Ompelipa otsalohkon, korvan kiinni kannatteli, elon tielle Aatun auttoi, pitkät päivät paranteli. Viimein Aatu astahteli, paranipa parahiksi, karhutkin jo kauhisteli, koko kylä kummasteli, pystykorvan lahjaks antoi, elon loppuun arpensa kantoi. 1.7.2020 Veli M.J. Aatu Leinosen muistolle.
Siirry sisältöön
