Viimeisiä ilojaan, yöttömässä yössä, touhukkaana tosissaan, erämaiden vyössä, öisen öinen hiljentyy, järven pinta tyynin, aamurusko väreilee, päivänkoiton dyynin.
Vaskivaaran kertomaa, malmimöhkäleistä, kultakarvaa komeaa, rinteen kylkiäistä, sikin sokin sinervät, sinivihreet kuparin, mikä tähän oikettaa, ammuttuna kyselin.
Rakastin tätä lintua, punahattuisena, sen yksinäistä huutoa, korven hiljaisessa, tunnelmointi ankeaa, ei lintu enää lennä, mut Suomen taiteen uhrina, voi palokärki mennä.
