Suuria Kuusamon siikoja

Jääsiikaa
Kalakuulumisia Kuusamosta

Aaro A. Nuutinen retkellään Kuusamon Paanajärvellä ja Kitkan maisemissa 1931 tapasi oppaanaan Aatu Kilpivaaran, joka kertoo  Kuusamon Kallunkijärven siioista näin (Kirjasta Suomen Sveitsissä 1932);

Suuria ovat Kuusamon siiat jos muikutkin

Tiettävästi Kuusamon suurin siika on saatu Kuusamon Käylän Kallunkijärvestä kesällä 1930. Aatu-Kustu Kilpivaaran kertoman mukaan se oli painanut 8,5 kg ja sisälmysrasvojakin oli kertynyt suuren pahkakupillisen verran. Uskottavuutta tähän tarinaan saatiin Kalastuslehdestä, johon Suomen Kalastusyhdistyksen sihteeri Y.Vuorentaus oli kirjoittanut artikkelin kyseisestä aiheesta. Kesällä 1931 oli saatu vielä viisikiloinen siika. Myös Kallunkijärvestä saatu 700 g muikku kuulunee valtakunnan suurimpiin.



Kapulasiianpyyntiä

Myös edesmennyt setäni Veikko Leinonen (1911-1987) kertoo muistelmissaan siianpyynnistä seuraavat tarinat; 

Kuusamon Paanajärven Mäkelästä Nuupajärville 1916




Jäänaluspyynnin verkkojataa nimitettiin juomuspyynniksi. Lähdettiin verkkojen vientiin Nuupajärvelle Juho Leinosen ja Herman Kurtin kanssa. Pääsimme Hemma enoni kanssa reissulle mukaan. Aamuvarhain pakkastakaan ei ollut paljon ja meidät penskat peiteltiin reslaan veltin alle. Kuljettiin talvista hevostietä Mäkelästä Nuupajärvelle. Tätä tietä kyläläiset käyttivät heinien kuljettamiseen Tuohimosta asti. 
Ensin matkattiin Malinajärven poikki Korpelan paiseen alapään kautta Issakanlammen viertä Pajumutkan kuvetta. Mustakummun jäädessä tien itäpuolelle jatketaan Niskalammin itäpuolta Suolammin kautta Pieni-Nuupajärvelle ja edelleen maakannaksen poikki Iso-Nuupajärvelle. Kalakämpällä lämmitettiin kiuasuuni. Aluksi savua kertyi niin, että piti olla kyyryssä, mutta pian kiukaan lämmittyä savuverho nousi jo katonrajaan, jolloin saatoimme istahtaa.
Meidät viisivuotiaat (Hemma ja minä) kuljetetiin jo illaksi takaisin Mäkelään Lasse-Pekan ja Kalle enon toimesta. Isäni jäi Kurtin Hemman kanssa verkkojen laskuun. Palasivat hekin seuraavana päivänä. 

Parin yön jälkeen lähtivät kokemaan verkkojaan. Illalla myöhään palatessaan reslassa oli monikiloisia ja pienempiä puolen kilon siikoja kymmenin kappalein. Pyynti jatkui muutamia viikkoja, jonka jälkeen meillä oli puojit puolillaan jäätyneitä siikoja. Ne näyttivät siikahalkopinoilta. Monta hevoskuormaa veivät niitä Kuusamoon myyntiin.

Nämä Nuupajärvet olivat kalaisia. Sota-aikana laitoimme sinne parikymmentä verkkoa, ja heti kahden päivän jälkeen saimme neljä kookasta säkillistä isokokoisia siikoja, jotka pantiin kotona lumen sisään. Näin siiat säilyivät hyvinä. Sieltä niitä otettiin aina tarpeen mukaan keitettäväksi tai paistettavaksi.	


Kapulasiianpyynnistä 1938



Lokakuussa ensijään tultua laskettiin verkkoja *Riekamojärveen, *Hangasjärveen ja *Karhujärveen. Kahden yön jälkeen käytiin kokemassa, ja siikasaalis oli tolkuton. Siiat olivat isoja ja rasvaisia. Riekamojärvestä saimme muutamia viisikiloisia. Ne olivatkin aika pötyköitä, lyhyitä, paksuja, lihavia, oikein rasvaisia. Siiat ladottiin pärekoreihin ja peitettiin lumella. Marraskuussa lähdettiin savottaan Sallaan. Savukosken rajamailla oli Paloselän tukkityömaa. Otimme lumen alta arviolta sata kiloa jäisiä siikoja evääksi. Siian olivatkin oikein hyviä käristyskaloja. Näin kertoi Veikko Leinonen.
* Kitkajoen Juumajärven pohjoispuolella
annossiika perattuna
siikaa perattuna avannolla

Paanajärven Leinoset lottatehtävissä, Hanna Lohela


Hanna Lohela o.s. Härkönen

”Paanajärven tammukkapurot, ahomansikat ja Mäntykoski muistuvat mieleeni usein.”

— Hanna Lohela, muonituslotta

Useita Kuusamon Paanajärven Leinosia toimi talvi- ja jatkosodan aikana 1939 – 1945 lottatehtävissä eri puolilla sotatoimialueita.

Lotta Svärd vietti kunniakasta 100 vuotisjuhlavuottaan 2021.

Naistenpäivän kunniaksi tässä pieni tarina Hanna Lohelasta (Härkönen), joka toimi muonituslottatehtävissä.
Hanna oli syntynyt 12.12.1916 Kuusamon Paanajärvellä ja hän kuoli 25.11.2009 kotipaikallaan Muhoksella.

Hanna oli syntynyt Kuusamon Paanajärvellä ja hän kuoli kotipaikkallaan Muhoksella.

Oheisessa kuvassa Hannan lottavuosina ylläpitämä päiväkirja
joka sisältää monta mielenkiintoista merkintää ja muistoa.

Hanna Kristiina Härkönen (12.12.1916 – 25.11.2009)

Lottakioski Paanajärvellä

Hanna Lohela

Rintamalottana toiminut emäntä Hanna Kristiina Lohela, os. Härkönen oli syntynyt Kuusamon Paanajärven Kuuselassa 12.12.1916. Paanajärvikin luovutettiin rauhanehtojen mukaisesti Venäjälle, joten Hanna, kuten moni muukin, koki sodan menetykset omakohtaisesti evakkona. Siksipä Hannan mielessä olivat usein nostalgiset Paanajärvimuistot tammukkapuroineen, ahomansikoineen. Mäntykoski putouksineen

sijaitsi Hannan koti-Kuuselan lähinaapurissa, vain muutaman sadan metrin etäisyydellä. Hanna siirtyi ajasta iäisyyteen 25.11.2009 kotipitäjässään Muhoksella.

Hanna muutti naimattomana Ouluun 1947. Hanna oli aviossa Matti Aleksanteri Lohelan (1904 – 1986) kanssa. Heille syntyi lapset Pentti ja Pirkko. Hannan muutettua Muhokselle hän harjoitti perheineen maanviljelystä ja karjanhoitoa, teki ompelutöitä kyläläisille. Hän toimi myös tielaitoksen kiinteistöjen laitoshuoltajana Muhoksella. Eläköidyttyään Hannan mielipuuhia olivat kasvihuoneviljely ja koti puutarhanhoito. Hän harjoitti tomaattien, viinimarjojen ja vadelmien viljelyä. Pihalleen hän istutti myös omenapuut. Hän eli muutamaa päivää vaille 93 vuotiaaksi.


Hannan

lottatehtävät

Hanna toimi muonituslottana jo talvisodan 1939 – 1940 aikana rintamalla mm.
rajakomppaniassa Paanajärvellä, jatkosodan 1941 – 1945 aikana Vartiokylässä (Vartiolampi), Kostonvaaralla, Oulangankylässä, Sohjanassa ja Kiestingissä,
Hyrynsalmella ja Posiolla. Lisäksi hänen tiedettiin toimineen Muonitus Erill. Rajakomppania vankileirissä no:12, ja Liik.K. 1942:ssa (1941 – 1942).

Hanna piti lottapalvelusaikanaan myös ajoittain päiväkirjaa, josta löysimme muutamia mielenkiintoisia merkintöjä. Päiväkirjasta löytyi mm. nelivärssyinen ”laulu Hyrysalmen lotista”, joka tulkoon nyt julkaistuksi. Tekijä Päivi Lonkka niminen lotta osoittautuu tuon tunnelmia kuvaavan värssyn tekijäksi (allekirjoitus).  Valitettavasti sävelestä ei ole tietoa, joten se jäänee arvoitukseksi tai meidän jälkipolvien tehtäväksi.

Laulu Hyrysalmen lotista

Mä Hyrysalmen lotista laulun tein,
he sanoivat komeasti, hei, hei,hei,
he Hyrysalmella poikiansa hoitaa,
vaan mielessänsä kotiansa halajaa.

Ei lotilla oo surunpäivää, ei, ei, ei,
kun joka päivä saapi olla harjoituksissa,
he keittiöissä harjoittavat tietustelijaa,
ja välillä muistuttavat meitän poikia.

Lotista pojat kyllä tykkäävät,
ja surevat kun lotat täältä lähtevät,
vaan kauan tämä suru kestä ei, ei, ei,
kun uudet lotat saapuvat hei, hei, hei.
 
Hyvästi nyt Hyrysalmen lotat te,
ja hyvästi nuo siiviilimapselit,
ja hyvästi myös kolkot kasarmit,
me joskus täältä lähdetään siviiliin.

14.10.1942 Päivi Lonkka, Hyrysalmella

Hanna Lohelan päiväkirjasta löytyy myös merkintöjä joulun ajalta 24.12. – 26.12.1941. Alikersantti Simeon Oittinen sysmästä kirjoittaa päiväyksellä 24.12.1941 seuraavasti:
Olet täyttänyt lottakaapusi, kun olet seisonut paikalla vaikka kranaatit ovat ilmassa räjähdelleet”.
Tuohon em. joulun aikaan jatkosota Kiestingissä oli kiivaimmillaan kertovat tuon ajan taistelukuvaukset. Päiväkirjasta, joka toimi myös vieraskirjana löytyi mm. seuraavien henkilöiden merkinnät allekirjoituksineen; Lotta Ester Mattila ja vääp. Veikko Mattila, Oulu, vänr. Armas Tunturi, Roi, kers. Alpo Halttunen, alik. Paavo Saari, Lahti, ailik. Olavi Palmu, Pyhäjoki, alik. Hannes Puänni (sukunimi epäselvä), Alatornio, kers. Väinö Nikkilä, Roi, korp. Jalo Kylli ja ltn. Käkelä (etunimi epäselvä), Paanajärvi, ylikers. Paul Pakarinen ja Arvo Saarenpää, Kuusamo. Päiväkirjassa kiitellään Hannaa kahvi- ja pullatarjoilusta. Mikä oli jouluaaton ”juhla-ateria”,  ei tuossa yhteydessä kerrota.


Helsingissä 8.3.2022
Naistenpäivän kunniaksi
Veli Juhani