Matkailukeskukset ja lähiluonto

Hiljaisuutta etsimässä

Tämän päivän kaupunkiympäristössä asuva ihminen kaipaa loma-ajallaan kiireetöntä hiljaisuutta. Täydellistä hiljaisuutta ei helposti löydä enää suosittujen matkailukeskittymien lähiympäristön luonnostakaan.

Esimerkiksi Kuusamossa on lähdettävä itärajan suuntaan Kuntivaaran maisemiin (n.50 km) tai eteläiseen Iivaaraan suuntaan. Näillä seutuvilla luontoliikkuja kuulee enimmäkseen vielä luonnon omia ääniä. Tosin moottorikelkkaretkueen yllättäessä tämäkin luontonautinto menetetään.

Ukonvaaran siluetti venäjän rajan tuntumassa.

Viettäessäni koko joulukuun Kuusamon lähiluonnossa kalastaen ja metsäsuksilla ahkiota vetäen sain hyvän käsityksen siitä mikä on luontohiljaisuuden nykytila Kuusamon matkailukeskittymän lähiympäristössä.
Mikäli täydellisen metsähiljaisuuden haluaa kokea on oltava valmis siirtymään vähintään. 50 km päähän matkailukeskittymästä.

Koillismaan luontohiljaisuus löytyykin enää Posion Korouman, Livojärven ja Riisitunturin ympäriltä, Taivalkosken Iijokivarren Jokijärven maisemista, sekä Hossasta. Toki Oulangan kansallispuiston Oulankajokivarsi ja Kitkajokivarsi tarjoavat lähes häiriöttömän luontoääniympäristön, mitä häiritsee vain tiettyjen vuoden aikojen asiakaspaljous.

Luontomatkailun ristiriita syntyykin siitä, että rakentamattomiin luontokohteisiin saa siirtyä moottorikelkoin. Toki nykykelkat ovat lähes äänettömiä, mutta jos satut hyödyntämään vaikkapa Kuntivaaraan moottorikelkkareittiä tyynenä pakkaspäivänä, voit tunnea kuinka paikalleen leijailemaan jäänyt bensankatku vaikeuttaa hengittämistä. Siksipä hiihtäen liikkuvalle luontoliikkujalle pitäisi olla tarjolla oma kulkureitti, mikä onkin mainittuun kohteeseen tervetullut.

Muut luontoliikkujaa häiritsevät äänet syntyvät lentoliikenteestä ja läheisten moottoriajoneuvojen äänistä. Toki myös luonto osaa olla äänekäs. Varsinkin kevään toukokuinen äänimaailma on hämmästyttävän monipuolisen äänekäs.
Mutta ne ovatkin juuri niitä ääniä joita luontoliikkuja on tullut kuuntelemaan ja ihastelemaan maisemanäkymien lisäksi.

Kuusamossa 2.1.2022
Veli Juhani

Kuusamon Kuntivaara kutsuu

Alla olevan linkin kautta näet virtuaalisesti millaisia maisemia Kuntivaaran huipulta avautuu itään. Musiikki videomateriaaleineen hanurisitaituri Mervin ja puolisonsa Peten tuotantoa.

Hanuritaituri Mervi musisoi tunnelmia kesäisen Kuntivaaran maisemista kesällä 2020. Videomateriaali puolisonsa Peten.

Kuuusamon Kuntivaaralta voit nähdä mm. kuinka kesä on saapunut myös Nuoruselle. Tämä kuva on vuoden 1994 marraskuulta ja otettu Venäjän Paanajärven puiston (Paanajärvi Park) Siikajärveltä ensiretkelläni Nuorusen huipulle. Näiltä main kuljettiin jo muinoin 1800-luvulla Oulangan suun Oulangan kylään. Siikajärven rannalla sijaitsi mm. Siikala, jonka kupeessa oli myös aikanaan rajavartioasema.

Koskenlasku on yksi Kuusamon kesähuveista. Turvalliseen lautoilla suoritettavaan koskenlaskuun pääsee päivittäin Kuusamon Käylän ja Juuman Juumajärven Retkietapin ja Basecampin maisemista. Tässä kuvassa allekirjoittanut ja Chris Kitkajoen Harjakoskella eräopaskoulutuksen aikaan 2004. Ihme kyllä, ilman kanootin kaatumista pääsimme kosken alas, mutta kanootti täyttyi reunojaan myöten vedellä. Meidän kanootista puuttui märkäpeite. Kuvan ottanut kollegamme Pauli.

On aarre oiva Oulangan

Kuusamon Oulankajoen Kiutaköngäs kesäkuun alussa 2020.

On aarre oiva Oulangan

Lumottuun luontoon innostaa,
korpien Koillismaa,
se polvesta polveen kannustaa,
luontoa turvaamaan,
vapauden virran vastuuseen,
näkymät velvoittaa,
kestävän pärskeen kasteeseen,
kesäinen kilvoittaa.

Kun taas on aika Oulangan,
sen luonnonpuistoon vaellan,
on siellä kuulu taimentie,
se synnyinmailleen lohen vie,
kun katsot vettä vellovaa,
näät kuinka taimen uskaltaa,
se hyppää hornankattilaan,
ja ylös siitä ponnistaa.

Jos mieltäs kiire ahdistaa,
tee retkesi Oulankaan,
vaellus korpeen vahvistaa,
herkimmän arvokkaan,
luontomme soljuu poluillaan,
tuhanten vuotten taa,
sitä ei voida valjastaa,
ei sitä voi ohjastaa.

On aarre oiva Oulangan,
sen sopukkaiseen vaellan,
ja korpein kätköön komeimman,
jää aarteeksemme omimman,
ja puhtaan virran puolesta,
voi kaikkia näin kannustaa,
kun teemme luontoretkemme,
näät Oulangassa aarteemme.

22.5.2021 Veli Juhani VML
lauletaan ”Taas on aika auringon”

Sovitettu

laula itsesi Kuusamon kesään

Solovetskin luostarisaaret

Solovetskin luostarisaaret Vienanmerellä

Vierailu Solovetskin luostarisaarille on mielenkiintoinen retki arktiseen luontoon keskelle Vienanmeren saaristoa napapiirin tuntumaan.

Matkalla saareen pääsee bongaamaan maitovalaita ja hylkeitä.

Luostarin syntyhistoria ulottuu aina vuoteen 1424, jonka jälkeen saaressa on eletty hyvin toisistaan poikkeavia aikakausia.

Tämä Vienanmeren hengellisen elämän keskus on nykyään hyvin suosittu vierailukohde, jonka takia retken suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin varsinkin jos haluaa yöpyä saaren majataloissa

Solovetskin luostarin synty

Solokan luostarisaaren asuttivat v.1430-luvulla Savvati ja Hermann nimiset veikkoset, jotka rakensivat asuinsijansa saaren Sekirnaja-vuorelle. Mainittua vuosikymmenen loppupuolta pidetään yleisesti luostarin syntyaikana.

Savvatin kuoltua saarelle saapui Zosima-niminen erakko, jonka sanottiin olevan karjalalaisia ja kotoisin Äänisniemen Tolvujan kylästä. Savvatti tiettävästi vaikutti alunperin Valkeajärven Luostarissa, missä hän ei ollut tyytynyt asemaansa, ja saapui Valomon kautta Solovetskin saarelle.

Perustietoja

Vienanmerellä sijaitsevat luostarisaaret ovat 165 km pohjoisen napapiirin eteläpuolella (N 65.01.540/E 035.42.710). Vienan Kemistä merimatka Solokaan on noin 40 km. Merimatkan aikana voi hyvinkin nähdä maitovalaita, jotka ilmestyvät hengittämään pintaan.

Saaristo on n.300 neliökilometrin suuruinen. Alueeseen kuuuluvat Iso ja Pieni Solovetski, Iso ja Pieni Muksalma, Iso ja Pieni Jänissaari, sekä Hanhisaari. Keskilämpötila helmikuussa -11C. Solokan saarissa on laskettu olevan peräti 300 järveä. Igumeni Filipin aikana 1500-luvulla niistä 52 järveä yhdistettiin kanavilla ja näin saatiin luostarin viereinen Pyhäjärvi vesitettyä jopa niin, että veden voimalla pyöritettiin luostarin myllyä.

Saaren peruselinkeinoihin on kuulunut alusta lukien kalastus. Turskan ja kampelan lisäksi pyydettiin silakkaa, jota toimitettiin sillinä jopa tsaarin ruokapöytään. Aikoinaan pyydettiin myös maitovalaita eli belugoita, sekä hylkeitä. Tuloja saatiin mös suolan keittämöistä (52 keittämöä), joiden tuotanto oli sosialisoitu Nowgorodin hallitsijan päätöksellä luostarin käyttöön. Saarella harjoitettin myös poronhoitoa sinne siirretyn peurakannan ansiosta.

Luostarirakennukset rakennettiin alunperin puusta, jota oli saarilla runsaasti. Useat tulipalot kuitenkin tuhosivat alkuperäiset rakennukset, ja viimeisen suurpalon v.1538 jälkeen ne rakennettiin uudelleen. Mm. Filipin aikaan vuosina 1552-1557 rakennettiin yksi alueen arkkitehtuurin muistomerkki Trapeza ruokasali, joka oli aikanaan Venäjän suurin ruokasali. Salin 475 neliömetrin tilaan mahtui 400 henkeä ruokailemaan, ja sali rakennettiin yhden kannatuspylvään varaan, mikä oli tuohon aikaan ennennäkemätöntä. Rakentamista edesauttoin oma tiilitehdas, jossa valmistetut tiilet olivat tosi laadukkaita.

Saaren synkeät vuosikymmenet ajoittuvat 1900-luvun alkuun, kun lokakuun vallankumouksen jälkeen saaresta kehittyi vankileirien saaristo, jonne venäläisälymystöä ja muita ”järjestelmän vihollisia” karkoitettiin systemaattisesti. 800:sta sadastatuhannesta henkilöstä arvellaan peräti sadantuhannen menehtyneen tai tulleen teloitetuksi.

Nykyisin saarella asustaa vajaa tuhat asukasta ja n. 50 munkkia.

© Veli M. Leinonen
Hki 6.10.2011, päivitetty 30.11.2020

Allekirjoittaneen 1990-luvun kuvia Sovetskin retkiltä.

Paanajärvi Park ensimmäinen puistonjohtaja Jakov Semenov 8.2.1939 – 7.2.2017 in memoriam

Majaako laivan ensireissulla Niskankylässä. Vasemmalla Jakov Semenov. Laiva sai nimen Jaakon mukaisesti.

Voitonpäivän Veteraanien muistojuhla 9.5. Pääjärvellä Pohjois-Vienassa. Video ja kuvat Alevtina Drapkova (o.s. Vasiljeva) / Видео и фото: Алевтина Драпкова (в о.с. Васильева).

Jakov Semenovin (s. 8.2.1939 – k. 7.2.2017) muistolle! Moskovasta kantautui suru-uutinen ystävämme Jakov Semenovin siirtymisestä taivaallisille metsästysmaille.

Jaakko, kuten me häntä nimitimme, oli syntynyt 8.2.1939 Tuoppajärven rantamailla Vaarankylän maisemissa. Äkillinen poismeno tapahtui yllättäin sydämen pysähdyttyä hiihtolenkin jälkeen hänen kotonaan. Hiihtäminen ja juoksulenkkeily olivat Jaakon lempiharrastuksia.

Jaakon opin tuntemaan vuoden 1994 syksystä alkaen vierailtuani Paanajärvi Park:in luonnon-puistossa ensi kertaa. Jaakkohan toimi ko. puiston ensimmäisenä johtajana vuoden 2002 alusta lukien, ja myötävaikutti aktiivisesti puiston syntyyn ja sen nykytilaan.

Suomen ystävänä tunnetulla Jaakolla oli myös sukuyhteyksiä Suomeen. Hän tunnustautui kuitenkin sielultaan suureksi Vienan Karjalan pojaksi, ja erityisesti Louhen piirin seutukunta oli hänen mielenkiinnon kohde.

Jaakko kouluttautui sotilaan ammattiin Venäjän armeijan palveluksessa, ja eteni urallaan everstiksi asti, kunnostautuen mm. Afganistanin sodan operaatioissa.Sotilasuran ansioista hänet palkittiin monin kunniamerkein.

Ystävystyttyäni Jaakon kanssa lähemmin, välillemme kehkeytyi varsin moniulotteinen projekti- ja työystävyys. Mm. Vuokatti-Sotkamon Venäjä-turismin kehittämishankkeessa 1994 – 2000 hän toimi yhteishenkilönämme Moskovassa, järjestäen tapaamisiamme merkittävien päättäjien pakeille.

Paljolti oli Jaakon ansiota, että majoittuvien venäläisturistien määrä Sotkamon-Vuokatin alueella kasvoi merkittäviin mittasuhteisiin vajaassa viidessä vuodessa. Jo parissa vuodessa saimme Vuokatti-Sotkamo alueelle peräti 28500 (tilanne 1995) majoitusvuorokautta (lähtötilanne lähes nolla), tuoden myös useita matkailuhankkeita investointeineen Kainuun alueelle. Mm. ensimmäinen suora charter-lento Moskovasta- Kajaaniin puuhattiin Jaakon kanssa yhteistoimin.
Havaitsin melko nopeasti, että Jaakolla oli ovet avoinna kaikkien merkittävien päättäjien pakeille. Jaakko oli ilmiselvästi arvostettu sotasankari Venäjällä.

Louhen piiriin rakennutimme Jaakon kanssa majatalon Sohjanan harjulle, ja hankimme laivan Petroskoista turisteja kuljettaaksemme Paanajärvi Parkiin Pääjärven selkävesiä pitkin. Kuljetimme turisteja Solovetskin luostariin asti.

Nyt, kun Jaakko on poistunut joukostamme, voimme vielä iloita hänen aikaansaannoksistaan luontomatkailun, ystävyyden ja yhteistyön rintamalla, mikä on kaiken menestymisen perusta rajat ylittävässä matkailuyhteistyössä.

Kunnia Jaakon muistolle, hän jos kuka oli todellinen Suomen ystävä. Osanottomme poismenon johdosta.

Helsinki 3.3.2017

Veli Matti Leinonen
ystävä