Hiljaisuutta etsimässä
Tämän päivän kaupunkiympäristössä asuva ihminen kaipaa loma-ajallaan kiireetöntä hiljaisuutta. Täydellistä hiljaisuutta ei helposti löydä enää suosittujen matkailukeskittymien lähiympäristön luonnostakaan.
Esimerkiksi Kuusamossa on lähdettävä itärajan suuntaan Kuntivaaran maisemiin (n.50 km) tai eteläiseen Iivaaraan suuntaan. Näillä seutuvilla luontoliikkuja kuulee enimmäkseen vielä luonnon omia ääniä. Tosin moottorikelkkaretkueen yllättäessä tämäkin luontonautinto menetetään.
Viettäessäni koko joulukuun Kuusamon lähiluonnossa kalastaen ja metsäsuksilla ahkiota vetäen sain hyvän käsityksen siitä mikä on luontohiljaisuuden nykytila Kuusamon matkailukeskittymän lähiympäristössä.
Mikäli täydellisen metsähiljaisuuden haluaa kokea on oltava valmis siirtymään vähintään. 50 km päähän matkailukeskittymästä.
Koillismaan luontohiljaisuus löytyykin enää Posion Korouman, Livojärven ja Riisitunturin ympäriltä, Taivalkosken Iijokivarren Jokijärven maisemista, sekä Hossasta. Toki Oulangan kansallispuiston Oulankajokivarsi ja Kitkajokivarsi tarjoavat lähes häiriöttömän luontoääniympäristön, mitä häiritsee vain tiettyjen vuoden aikojen asiakaspaljous.
Luontomatkailun ristiriita syntyykin siitä, että rakentamattomiin luontokohteisiin saa siirtyä moottorikelkoin. Toki nykykelkat ovat lähes äänettömiä, mutta jos satut hyödyntämään vaikkapa Kuntivaaraan moottorikelkkareittiä tyynenä pakkaspäivänä, voit tunnea kuinka paikalleen leijailemaan jäänyt bensankatku vaikeuttaa hengittämistä. Siksipä hiihtäen liikkuvalle luontoliikkujalle pitäisi olla tarjolla oma kulkureitti, mikä onkin mainittuun kohteeseen tervetullut.
Muut luontoliikkujaa häiritsevät äänet syntyvät lentoliikenteestä ja läheisten moottoriajoneuvojen äänistä. Toki myös luonto osaa olla äänekäs. Varsinkin kevään toukokuinen äänimaailma on hämmästyttävän monipuolisen äänekäs.
Mutta ne ovatkin juuri niitä ääniä joita luontoliikkuja on tullut kuuntelemaan ja ihastelemaan maisemanäkymien lisäksi.
Kuusamossa 2.1.2022
Veli Juhani