Kotiseutuni koivu Kotiseutuni koivu on koskematon, sen vieressä istuimme aina, lehtivihreän lepatus loppumaton, pyhitykselle pitkittää päivän. Puuhkalehtien suojassa varjoisaa, viileys tarjoaa viileän tuomaan, minä oksien alla kun istahdan, vaivun koivuni kyljen huomaan. Kotikoivuni oksilla leikkiessäin, olin juurtunut syntymäpaikkaan, mahlajuoksusta silloin voimia sain, koivu luovutti makoisan raikkaan. 5.7.2020 Veli M.J.
Siirry sisältöön
