Kotiseutuni koivu

Kotiseutuni koivu

Kotiseutuni koivu on koskematon,
sen vieressä istuimme aina,
lehtivihreän lepatus loppumaton,
pyhitykselle pitkittää päivän.

Puuhkalehtien suojassa varjoisaa,
viileys tarjoaa viileän tuomaan,
minä oksien alla kun istahdan,
vaivun koivuni  kyljen huomaan.

Kotikoivuni oksilla leikkiessäin,
olin juurtunut syntymäpaikkaan,
mahlajuoksusta silloin voimia sain,
koivu  luovutti makoisan raikkaan.

5.7.2020 Veli M.J.