Suositellut

Tuulia kuunnellen

Tuulia kuunnellen

Tuultani kuuntelen

Tuultani kuuntelen
oksien havinaa
musiikki sinulle soi,
Tuultani kuuntelen
purojen solinaa
luontomme
nyt hyvin voi,
edes jää,
edes jää,
elämää eletään,
jos sä voit,
muista mua,
ennen kuin
menet pois.

Vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin,
kaipaan sua,
Vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin,
kaipaan sua.

Metsä soi
teeri tanssii,
syksyn rauha
tulla saa,
saan sua saattaa
kesävalssiin,
versoo, noin, jää, syytön,
aamussa maan.

Tyylikäs muistosi
mielessä liikutun
kirsikankukaksi puun,
Tyylikäs vaahteran
lehteni putoaa
ruskassa unohdettuun,
edes jää,
mitä jää,
elämää noinko näät,
ihastun, uudistun,
pakenen,vanhenen.

Vie mut pois,
vie nyt mua,
parempaan,
vie mut pois,
vie nyt mua,
parempaan,
vie mut pian
täältä pois.

Mennyt tuuli
täällä kuiskii,
saan sen viestin
kuullaksein,
Saako tuuli
uuden purjeen,
versoo, noin, jää, syytön,
aamussa maan.

Tuultani kuuntelen
viimassa tuiskujen
lähteellä kuivuneen puun,
Tuultani kuuntelen
sadetta kaipaillen
janooni sammutettuun,
edes jää,
noinko jäät,
elämää noinko näät,
ihastun, uudistun,
pakenen, vanhenen.

Vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin,
kaipaan sua,
vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin
kaipaan sua.

11.10.2021 / 18.10.2021 muokattu, Veli Juhani
Francoise Hardy – Tous Les Garcon
vapaasti alkuperäiseen tekstiin ja säveleen sovittaen.

Suositellut

Merelle meen

Välimeri
Merelle meen

Mä meen,
vannoen, sen, tie vapauteen,  
mä mitä mietinkin  – mä meen,
kun tuuli aaltoja noutaa.

Mä meen,
sille tien, suon, sun katseen,
mä mitä mietinkin - mä meen,
vaikk perille päästä ei koskaan,

Veneen, tuulonen vie, vain, merelle päin,
Mereen, tuulonen vie, vain, merelle päin.

Mä meen, perhona vain, en, löytänyt lain,
silti kuin tuulonen - mä meen,
mä merellä tuulessa seilaan,
Mä meen,
vannon sen, mä meen, tie vapauteen,  
mä mitä mietinkin  – mä meen,
aallokko ainainen soutaa.

Mä meen, mä meen, uudestaan,
mä meen, mukavimpaan,
mä mitä mietinkin - mä meen,
vaikk perille päästä ei lainkaan,

Veneen, tuulonen vie, vain, merelle päin,
Mereen, tuulonen vie, vain, merelle päin.

Mä meen, mä meen, uudestaan,
mä meen, mukavimpaan,
me mitä saadaankin - mä meen,
vaikk perille päästäis – ei lainkaan.

8.10.2021 Veli Juhani
Charles Trenet ”La Mer”

Charles Trenet (syntyjään Louis Charles Auguste Claude Trénet) (18. toukokuuta 1913 Narbonne19. helmikuuta 2001 Créteil) oli ranskalainen jazzlaulaja. Hänen uransa alkoi vuonna 1933, kun hän perusti Johnny Hessin kanssa lyhytaikaisen duon Charles ja Johnny, joka teki muutaman hitin. Duon hajottua Trenet siirtyi soolouralle ja vuonna 1937 ilmestyi hänen esikoislevynsä ”Je chante”. Toisen maailmansodan jälkeen hän asui muutaman vuoden Yhdysvalloissa. Tuolloin hän teki tunnetuimman levytyksensä ”La Mer”, joka nousi maailmanmaineeseen. Trenet muutti takaisin Ranskaan vuonna 1951 ja kuoli 87-vuotiaana CHU Henri-Mondorin sairaalassa Créteilissä.
(Wikipedia)

Suositellut

Pullonhenki ja perhoskoi

Livojärven syksy.
Pysyvä jääpeite tulla tupsahti Livojärveen.
Pullonhenki ja perhoskoi

Syksyisen synkässä kylmeni kylki,
kun koillisen tuulonen hyytävää sylki,
lehti on lentänyt lehmuksen
ja terhoton tammi on vehmaksen,
lintuset laula ei lain,
pelkkiä kyyhkyjä vain,
naakkoina vaakkuvat varikset,
korvessa korpit ja kuukkelit.

Viel kaukana lymyää pohjolan talvi,
kun saunassa kypsyvi savuinen palvi,
viipyvi vielä hohtavat hanget
suojassa tuiskun vallien vangit,
viuhuvan viiman kaukaisen kuulen
huminaa honkien tultua tuulen,
metriseen hankeen mieleni kahlaa,
maiskutan kaamoksen mystistä mahlaa.
Yöpakkasen jälkeen Livojärvellä.
Hämärän synkkyyttä pimeyden päivät
valoisan muistissa yöttömän häivät,
sinisten laaksojen siintävät vaarat,
törmällä könkäiden honkien haarat,
huurteessa hopean hohtavi koivut,
katsellen niitä sä talviseen toivut,
rapsahtaa jäätynyt kenkäsi alla,
pakkanen peittosi, hyydytti halla.

Nyt kaamokseen onkeni ojennan
synkäksi syksyni oivallan,
mut maasta voi vieläkin ponnistaa,
voi kuuseen kurkata uudestaan,
jos katajaan joskus kapsahtaa
anna kaamoksen nahkasi uudistaa,
eihän pessimisti pettyä voi,
lennä pullonhenkenä perhoskoi.

Hki 6.10.2021 Veli Juhani
Viimeinen venereissu ennen pysyvää jääpeitettä Livojärvellä.

Suositellut

Hiilineutraali

SONY DSC
Hiilineutraali

Kuin saapunut kesä ois uudestaan
syysmaisemaan ruskainen ehti,
ei vaipunut lehvistö oksiltaan
perhosiipenä lehahtaa lehti,
se liehuen leijuen lennähtää
ikiaikaisen rauhansa maahan.

Saako rauhan vain sodassa kaatuneet
kuolo taistojen teitäsi sulkee,
mainekunnian kukkulat kukistaa
vallanhimoinen kuoloonsa kulkee,
yltäkylläistä  huntalo ahnehtii
ja sitä toinen vieressä kadehtii.

Jospa kohta mä suksilla suihkisin
jänöpolkuja suopellon laitaan,
siinä teerenkieppejä katsellen
taimikuusikko kurkkivi mailtaan,
tuossa hiihtäjän hatussa hikisen
hiilineutraali kostuttaa kutrit.

Hki 28.9.2021 Veli Juhani
SONY DSC
Suositellut

Suloinen Ranska

Suloiseen Ranskaan!

Monologi

Monet kiertänyt oon maat,
mietin missä rauhan saa,
sama aina uudestaan,
kuka luopuis toiveistaan,
suo se mulle matkallain,
sinuun luotan armahain,
jos saan sanoa mä sen,
jos saan sanoa taas sen.


Mennään Ranskaan,
siellä kanssas monotanssaan,
tahdon olla vielä kanssas,
kätössessäs kultasein.

Notre Dame, laivakyydin Seineen saamme,
juodaanko limonaade, vaiko pelkkä parle-moi,
viel sen teemme, ainaiseksi sinne jäämme,
viel sen teemme, laatuaikaa kultasein.

Mennään Ranskaan,
siellä kanssas monotanssaan,
tahdon olla vielä kanssas,
kätössessäs kultasein.

Viel sen teemme, ainaiseksi sinne jäämme,
Viel sen teemme, laatuaikaa kultasein.

Mennään Ranskaan,
kanssas  siellä monotanssaan,
tahdon olla vielä kanssas,
kätössessäs kultasein,
Seinen kaunein mun kultasein.

Hki 16.7.2021 Veli M. Juhani

Suositellut

Riemusta kiljuen

Riemusta kiljuen

Iloitse pienistä ihminen
aina sä itkeä voit,
muistissa säilytä murunen
minkä sä riemuna koit.

Onko suurin ilosi sulle
epäonnessa kaverin,
itsetunnossa murretulle
milloin näkisit toverin?

Ilo vahingon ainainen vaino
pilkka ilona kiljuen,
siinä huntalohuutajain aino
surusilmineen ihminen.

Hki 16.9.2021 Veli M. Juhani

Raatajat Rahanalaiset, Eero Järnefelt.
Suositellut

Kesämuistoista ruskaan

SONY DSC
Kesämuistoista ruskaan

Kuulas aurinko keimaili oksistoon
keltaruskaan syksy jo ehti,
tuuli puistatti puustoa latvuston
metsäpolkua päällysti lehti,
pohjantuulonen tuiskusi tullessaan
kurkiauroina lennätti hallan,
ruskan kirkkautta väreili syksyinen
viima pohjolan otti jo vallan.

Latvat taipuvat tahdissa tuulosen
tammenterhoja tippuvi maahan,
kurre ahkera oksalla oravaisen
niitä talvisen varalle saahan,
polku johdattaa retkelle kaukaisen
kelopuisien kuukkelin maille,
kesä taakse jäi hikisten päivien
tuota hellettä en ole vailla.

Mielimuistoissa kaukana kesäisen
kotiseudulle lauluni suon,
siellä maaselän jylhissä koillisen
sineen piirtyvät tunturit tuon,
käpykankaiden huomassa honkien
ikimetsissä ihmeiden,
kurukoskien jänkiä jäkäläisen
poronpolkuja katsellen.

Hki 15.9.2021 Veli M. Juh.
Suositellut

Lotta Lunkreeni ja Eldankajärven jää

Erkki Tiesmaa ja Elsa Lampi Paavolankankaan Murju-korsun edustalla.
Lotta Lunkreeni ja Eldankajärven jää

Jo monioita vuosia sitten Jyrki Iivonen julkaisi Hesarissa tarinan jatkosodan aikaisesta ”Eldankajärven jää” kappaleesta, jota olen siteerannut jo aiemmin. Artikkelissa kerrotaan ”Eldankajärven jää” kappaleen olleen valistusupseeri kapteeni Erkki Tiesmaan sanoittama.
Edellä mainittu tarina saa nyt jatkoa. Löytyipä kirjahyllystäni parikin teosta, joissa kerrotaan aiheesta laajemmin. Teokset ovat ”Nainen sodassa” (Valitut Palat 1995) ja Einari Kukkosen ”Elämää juoksuhaudoissa” 1985. Mainitut teokset toimivat tämän tarinan lähdeaineistona. Artikkelikuvat mainitun ”Nainen sodassa” kirjasta.

Tuosta ratkiraadollisesta laulusta kerrotaan tehdyn kolme eri levytystä kevättalvella 1942, joista Jori Malmsténin PSO:lle laulamaa ei julkaistu. Mainituista levyjulkaisuista Soinnulle sen lauloi A.Aimo ja Saarikolle Korsukuoro. Kerrotaan everstiluutnatti Simo Mäkisen antaneen ”käskyn” tehdä pojille kunnnon rallin, ”ettei tarttis aina noita iänikuisia siviiliralleja lauleskella”. Ja niin Tiesmaa pisti runoratsunsa laukkaamaan. Säveleksi muistui mieleen hänen ylioppilasvuosiensa aikainen saksalainen ”Fred Markushin Ali-baba-foksin” sävel-aiheeseen sovittama ratkirealistinen korsulaulu, jonka tunsi pian jokaikinen. Laulu levytettiin vielä uudelleen kahdesti ”Musketöörien” toimesta v. 1959 ja KY:n laulajien toimesta v. 1971.

Kerrotaan mainitun kappaleen saaneen soittokiellon silloisissa Ylen ohjelmissa. Tätä hiukan ihmeteltiin, koska itänaapuria ei mollattu alkuperäissanoituksessa lainkaan. Soittokielto saattoi syntyä levytysversioihin syntyneiden tekstimuunnoksien takia (esim. ”ei oo hevosella heiniä” muotoon, ”ei oo ryssällä heiniä, syövät tallista seiniä”), mutta syy saattoi olla myös pelkkä tekstin raadollisuus.

Lotta Lunkreenin esikuva

Kerrotaan valistusupseeri Tiesmaan tehneen ”Eldankan” sanoituksen yhden iltapuhteen kuluessa ”Murju” korsun kämppäkavereiden innostamana ja avustamana. Sitä laulettiin korsuissa ja asemiesilloissa. Sen realistiset ja hirtehiset sanat osuivat suoraan ajan ytimeen. Niihin oli saatu ympätyksi tiivis annos asemasodan tunnelmaa. Oli patterien paukkumista, korttipeliä korsun kaminan loisteessa, läskiä, lotinaa ja eukon ikävää. Paikallinen nimistö ja ajankohtaiset tapahtumat oli niinikään tallennettu. Kerrottiin esim. Munakukkulasta,  joka oli menetetty taistellen, ja Makkarakukkulasta, jonka pojat onnistuivat pitämään hallussa. Kesämuistoja olivat mm. liukumiinat ja riukujen prykäämiset.

Honkien varjossa sumppia keittävällä lotta Lunkreenilla oli myös esikuvansa tosielämässä. Hän oli Elsa Lampi, sortavalalaistytö, joka tuolloin toimi muonituslottana JR 32:ssa. Samassa rykmentissä palveli myös Erkki Tiesmaa. Tiesmaa oli tunnettu kokkapuheiden pitäjä ja vitsinikkari, joka tapasi antaa lotille lempinimiä. Ja niin Elsakin sai omansa ”lotta Karoliina” lempinimen, joka oli siis Eldankanjärven jää-laulussa mainitun  ”lotta Lunkreeni” esikuva. Kerrotaan ”Lotta Karoliinassa” olleen kaikkien peruslottien hyvät ominaisuudet.

Rintamalotta Elsa Lampi lähemmin

Elsa palveli kaikki sotavuodet. Talvisodan syttyessä hän oli 21-vuotias. Aluksi hän toimi muonituslottana kotikaupunkinsa Sortavalan sotasairaalan keskuskeittiössä. Se oli ankaraa aikaa nuorelle naiselle, joka joutui päivittäin kohtaamaan sodan karun todellisuuden syöttäessään vaikeasti haavoittuneita, kädettömiä, näkönsä menettäneitä ja lopen uupuneita miehiä. Jatkosodan aikana Elsa työskenteli Vuonnisen kylän tienoilla vuoden päivät muonituslottana, kun Uhtuan suunnan tietä paranneltiin työmaakomppanian toimesta. Tuolta Elsa siirtyi Uhtualle, missä hän toimi koko sodan loppuajan.
Paavolankankaan lottakanttiinissa Elsa keitteli ”sumppiaan”, kuljetti muonia etulinjan tuntumassa olevaan komentokorsuun ja etulinjaankin. Elsa oli avulias, ystävällinen, iloisesti hymyilevä, oikea mielialojen kohottaja sodan ankean arjen keskellä. Näin muisteli Elsaa JR 32:n tiedustelu-upseeri Jouko Pesola, joka oli Tiesmaan mukana synnyttämässä  ”Eldankajärven” laulun sanoja kuin myös esittämässä ko. laulua korsuissa, teltoissa ja asemiesilloissa.
Näin Lotta Lunkreenista ts. Elsa Lammesta tuli elävä legenda. Erkki Tiesmaa muisti Elsaa vielä lottakanttiinin vieraskirjassa, kun Elsa käväisi auttamassa äitiään Sortavalassa parin kuukauden lomalla. Tässä vielä lopuksi Tiesmaan
Elsalle kirjoittama runo:

Täällä aikansa pikku Karoliina keitti,
paisti klubiruuat, vyöllä esiliina.
Kanssa lotta Helunan ol kiivas päivän tahti,
päivät oli ruokkimassa, yöllä Murjun vahti.
Ero tuli, kanttiinille Karoliina kulki,
siellä saman töitten innon aina saattoi julki.

Nyt hän, pikku Karoliina, lähtee kauas kottiin,
hyvän muiston jättää meihin ynnä lottiin.
Kiitosta vain, Karoliina, onnellista matkaa,
mihin ehtii hän, jos aina Uhtuan tyyliin jatkaa.

Uhtan tyyliin Elsa jatkoikin loppuun asti. Kun Lotta Svärd-järjestö 23 marraskuuta 1944 lakkautettiin, Elsa hakeutui muonitustöihin Rovaniemen Työmaahuollon (ts. lottien työn jatkajajärjestö). Lopullisesti Elsa siirtyi siviiliin 1945 jolloin sota-ajan komennusta oli kestänyt kokonaiset viisi vuotta.

(lähdetiedot Valitut Palat – Nainen sodassa, Raili Malberg, Elsa Vanhalan haastattelu 15.5.1995)

Hki 9.9.2021 Veli M. Leinonen

Suositellut

Pihkapuulta maistuvaa aitoa suomalaista

Pihkapuulta maistuvaa aitoa suomalaista

Vilja peltoon peitettynä kevätkylvöt tehtiin,
pitkän talven taittuessa kesä tulla ehtii,
hiirenkorvan tultua mahla koivupuussa,
sokerisen maukasta kuin makiainen suussa.

Nila irtoo parhaiten ennen juhannusta,
myös pihkapuussa pursuaa mahlamakustusta,
ukko ottaa kätöseensä pian pihkakirveen,
honkaa sillä kopsuttaa, eikä se oo hirvee.

Metsäelo ruskea saa loven kohta kylkeen,
petäjäiseen isketään,  kirves lastun sylkee,
kaatuu pian petäjäinen kosteikkoisen maahan,
leipäviljan jatketta perheelle näin saahaan.

Nuori, suora oksaton, pettupuista parhain on,
pihkaa pitää välttämän, tuuliparkkii vähemmän,
vaalenruskee parahin, liinan ihka irtoovin,
tyveen lippa veistäen, kannon kantaan kaataen.

Nylkyveitsi valmistetaan lujaan oksapuiseen,
nelikulma leikataan kyynärmittasuiseen,
iltarupeen tultua kaarnakuoret silvitään,
nilakerros paljatuen liinat niistä jälkeen jää. 

Liinat saavat kuivahtaa tovin auringossa,
sitten niitä paahdetaan uunin ahdingossa,
karvas pihka poistetaan tervastuoksuisesta,
ei silloin vatsaa kourista, ei tuu turvotusta.

Leivinuunipaahteessa pihka pintaan kiehuu,
raavinpuukko kätösissä paistaja nyt liehuu,
liinat kuivuu käpristyen torvitolleroiksi,
punaruskee väriltään muuttuu haperoiksi.

Jälkilämmöin kuivatellaan haperoiset liinat,
on kohta niitä survomassa pappa, mummo, miina,
petkeleellä pieksetään ne murumurkinaksi,
ja puulla pyöröpäisellä huhmar’pettuisaksi.

Vielä kerran siivilöidään seulasihtisessä,
ja karkee rouhe jauhataan käsikivisessä,
sekaan kyllä heitetään myös oikeata viljaa,
hartiat kun kipeytyy ollaan hiiren hiljaa.

Punaruskee pettujauho katovuoden kantoi,
nälkämaassa toivoa  se elovuoteen antoi,
pettuleipä perusruoka oli kotimaista,
pihkapuulta maistuvana aito suomalaista.

Hki 8.9.2021 Veli M.

Runomuotoon kirjoittamani "pettujauhon valmistuskronikan" lähdeaineistona käytetty kuvien kera Götha ja Reima Rannikon "Kainuun leipä" kirjasta (1978).

Suositellut

Nuuhkaisin nuttua

Iso hauki. Akseli Kallén-Gallela, Pariisi 1909.
Nuuhkaisin nuttua

Nuuhkaisin nuttua nuijamaan
tuokkonen tyhjänä tuohen,
henkeeni raikasta ilmaa saan
tupaslapsonen olen uuhen.

Keltahelmiä aukea valtoimenaan,
oli voimakas hillan tuoksu,
lähilammikon lumpeikko kukassaan
siihen loppuvi hirven juoksu.

Kuikka katseli kulkua kummissaan
mikä ihme se lammessa porkkaa,
heti kohtapa sinne sukeltaa
ja katselee potkivaa sorkkaa.

Hauki horrosunesta heräjää
pikakiitävi äänen suuntaan,
vesi lammen pinnassa väräjää
haamuhauki jo aukoo suutaan.

Hampaat iskevät uimarin miehiseen
syntyy hetkessä ruunattu hirvi,
hotkii kulkuset kaikkine karvoineen
hauki hampaita näyttäen irvi.

6.8.2021 Veli M. Leinonen
Suositellut

Ritariperhosen tunturihurma

Ritariperhosen tunturihurma

Helteisen kuulaan kuuumaa,
huipulla tunturin,
lehteilevät kesän koivut,
kuusenkerkkä kukkivin.

Kaukaiset siluetit,
sinessä siintävän,
tuntemattomuuden taivaan,
kantamattomin silmin.

Rämeikköjä niitä näitä,
mättäisiä tupaspäitä,
jäkälikköjä jänkämaan,
varvikkoja vaivaiskoivun.

Pikkupuropahasia,
lähteisiä lätäkkölampia,
rampautuneen tykkypuita,
manan maahiseen maatuneita.

Kirkkaimpien kimmellystä,
Tavajärvi taivaallinen,
Vatajärvessä veli veikko,
siistin sievänä Siika.

Sinipuna julma Juuma,
veteen piirrettyä viivaa,
Kitka kaikista kaunein,
kotionnemme Oulanka.

18.7.2021 Veli M. Leinonen
Suositellut

On aarre oiva Oulangan

Kuusamon Oulankajoen Kiutaköngäs kesäkuun alussa 2020.
On aarre oiva Oulangan

Lumottuun luontoon innostaa,
korpien Koillismaa,
se polvesta polveen kannustaa,
luontoa turvaamaan,
vapauden virran vastuuseen,
näkymät velvoittaa,
kestävän pärskeen kasteeseen,
kesäinen kilvoittaa.

Kun taas on aika Oulangan,
sen luonnonpuistoon vaellan,
on siellä kuulu taimentie,
se synnyinmailleen lohen vie,
kun katsot vettä vellovaa,
näät kuinka taimen uskaltaa,
se hyppää hornankattilaan,
ja ylös siitä ponnistaa.

Jos mieltäs kiire ahdistaa,
tee retkesi Oulankaan,
vaellus korpeen vahvistaa,
herkimmän arvokkaan,
luontomme soljuu poluillaan,
tuhanten vuotten taa,
sitä ei voida valjastaa,
ei sitä voi ohjastaa.

On aarre oiva Oulangan,
sen sopukkaiseen vaellan,
ja korpein kätköön komeimman,
jää aarteeksemme omimman,
ja puhtaan virran puolesta,
voi kaikkia näin kannustaa,
kun teemme luontoretkemme,
näät Oulangassa aarteemme.

22.5.2021 Veli Juhani VML
lauletaan ”Taas on aika auringon”

Sovitettu 
laula itsesi Kuusamon kesään
Suositellut

Venevenhosen Kitkajokivalssi Oulanka

Jyrävän koski Kuusamon Kitkajoen Juumassa.
Venevenhonen Kitkalla kulkee
(sävel Robert Norrby)

Venevenhonen Kitkalla kulkee,
kokka kohisee kotia päin,
venemestari soutajan elkein,
sitä ohjailee laulellen näin,
tulvan tultua suurimmat laineet,
talven mentyä pälveksi jäin,
mua rohkaisi tervainen tuoksu, siinä soutelin kotia päin.


Niin saavuin jo järvelle Juumaan,
hiekkarannoille männikkömaan,
tyynen virrassa venhosen huomaan,
rantakivikon rentukoissaan,
siellä kohisi pyörteinen koski,
ohjas kulkurin myrsyävään,
Myllykoskessa villinä virtaa, tervavenhosen voi yllättää.

Kierrän mieluusti kivisen könkään,
ohjaan tummimpaan sinisen veen,
alas hyppyrin niskalta hönkään,
pian stopparipyörteessä meen,
hiisikirnua kuohuttaa valkee,
vesikylpyä saan kasteiseen,
akanvirtoja kiertävi kylkeen, kuin vaatien mut seurakseen.
 
Päädyn kiviseen Aallokkokoskeen,
jonka alkua en edes nää,
kivi kiveltä väistelen virtaa,
koskikaran tää on elämää,
hyppy hypyltä ryökäle ryntää,
leikkausviiltoja aallokkoiseen,
tervavenhoni aaltoja kyntää, on menossa mies maahiseen.


Jylhä jyrävä pakko on kiertää,
hiihdenkirnussa veet vaahtoutuu,
vesipedotkin hirveimmän tietää,
siinä taimenkin ain antautuu,
kuuluu kauaksi kumina kosken,
Juuman kuohujen julmimman veen,
jos arvostat luotusi luomaa, kotiseutusi näät uudelleen.


Jokitaival viel pitkä niin Kitkan,
kotivesien mutkainen tie,
sinne tervainen venhoni lentää,
pienen purteni tuuliseen vie,
pian kohdataan Oulangan oivat,
kurvikaarien vehreimmät veet,
konsa Kyökkäyksen kylkeä kurkkaat, Paanajärven jo näät ihmeineen.

Helmisimpukan virrat nuo toivat,
sinisyvänteen aarteeksi veen,
harsopilviset muistoni loivat,
tanhupyörteessä nään askeleet,
Mäntykoskessa solinan soinnut,
kannelkielinä kimaltelee,
tuohitorvella soittelee paimen, korppi karhua hätistelee.

28.4.2021 Veli M. J. Leinonen (lopullinen versio)
Suositellut

Yksi sana ystävälle

Kokoelma Paanajärven kantatilojen jäljellä olevista liuskekiviuuneista.
Yksi sana ystävälle
 
Yksi sana ystävälle,
kasku kaksi kaverille,
tuttavalle tuntuvia,
mielitietylle mieluisat.
 
Soma sana sovinnoksi,
kirjakansiin kuultavaksi,
elomaille entisille,
sinne syntymäsijoille.
 
Kuku käen kuultavaksi,
ilolinnuksi ihmisen,
kuukkelehi kullallesi,
herätä henki hettehen.
 
Laula lempi laupiaasti,
myötäelä myöhäisesti,
somilla sanoilla saattele,
lämpimäisesti aattele.
 
Lähe luokse lähimmäisen,
ylitä järves jäätyneet,
sopuisaan sulata sopukat,
syliisi sulje ja supata.
 
Helsinki 14.2.2020 
Veli M. Leinonen