Hetken hurma Nato vain, rauha paras turva ain, avunanto, ystävyys, rauhantoimet, ihmisyys, joskus niiden aika koittaa – vain rauhantoimin kansa voittaa.
Tänään tultiin aallonpohjaan petettyjen sota vie, kuka meitä rauhaan ohjaa vastuun otti Naton tie.
Kansat nyt jo kärvistelee sotatoimet vallan saa, hävityksen kosto koittaa kalmankylmyys hallaa maan.
Vahvat voittaa voitettavan kapitaalit kukoistaa, verenmaku-rahavalta kansakunnat kurjistaa.
Kapitaalin valta voittaa ahneus ryöstää ainainen, ihmisyyden kuolo koittaa petos hautaa kurjuuden.
Nöyryytetyn kosto
Me näämme idän mahtavan
vain vihan veistä hiovan,
ranteessansa muka ruista
kohteenansa Kiova,
ottipahan ohraleipä
rieskasta jäi jälkeen reikä,
ketunhäntä kainalossa
hatkat otti pitkät matkat.
Mitä keksii nöyryytetty -
lisää ruista ranteeseen,
tappaa kaikki palatessa
ihmispolot huvikseen,
jälkeen jättää hävitystä
ilman mitään ihmisyyttä,
aseettomat teloitettu
ihmisverin vuodatettu.
Toisenlainen totuus
meidän
naapurissa kerrotaan,
kun kansa alamainen
siellä kieroudella koulitaan,
vaikka valhe nähdään
niin siitä vaietaan,
jos sä vastaan kapinoit
niin joudut kärsimään.
Nyt yksinvallan nero
nuolee haavojaan,
ja uutta tuhovoimaa
hyökkäykseen jo kokoaa,
alamaiset kiittää
ja Kremliin kumartaa,
kun mielivallan susi
taas pettää jälleen
omiaan.
Nyt kaikki apuvoimat
Ukrainassa tarvitaan,
ei puheet enää auta
kun ryssä teurastaa,
on ihmisyyden oikeus
kotiansa puollustaa,
vain aseapua auttaa
ja voisi estää valtaajaa.
Tuon kansan valistusta
vain valhein ruokitaan,
mut totuus kansan tuskaan
on verta vuotavaa,
nyt pitää muutostahtoon
tuo kansa herättää,
ja kaikki muutosvoimat
nyt pian kerätkää.
6.4.2022 Veli Juhani
Jälkiviisastelu
Politiikan jälkiviisaus
kukkii voimissaan,
suomettumiskautta
päättäjineen parjataan,
natokortti jokerina
pokkaa pelataan,
saadaanko näin
turvatakuu -
voiko nato pelastaa?
Ryssä on jo saavuttanut
mitä hakikin,
sotatuhot Ukrainassa
totta kumminkin,
pakolaisuus suurinta
kuin koskaan aiemmin,
puute, kurjuus kulkutaudein
seuraa myöhemmin.
Energiariippuvuus
laittaa Eu:n polvilleen,
kun kaasuhanat suljetaan
jää kämpät kylmilleen,
uhkaaminen pelotteilla
ryssän ase on,
pakotteilla lepsuilu
on keino kelvoton!
Sanovat et’ sotatoimet
jos nyt loppuvat,
pakotteita poistetaan
mut ei se meitä pelasta,
vahingot on valtavat
ja kuka maksaakaan,
kun Eurooppa on kusessa
me myös ollaan polvillaan.
Tänään onkin
tärkeämpää järkipohdinta,
menneen ajan toimista
me opiks otetaan,
eripuraa ryssä koittaa
valhein viljellä,
siksi meidän pitää
olla kaikki veljiä.
Yhtenäisyys kliseisenä
on nyt oivallus,
jälkiviisaus syyllistäen
ei oo pelastus,
yhtäköyttä yhteisvoimin
ollaan Suomena,
kaikki teimme virheitä
mut nyt ei tuomita,
suomettumiskeinot
eivät ole huomista.
31.3.2022 Veli Juhani
Mikä mahtaa vihulaista meidän maassa kiinnostaa, onhan kaikki arvokas jo itään annettu! Pyysivät he meiltä ensin pienet myönnytykset, niihin emme suostuneet – alkoi sotavyörytykset, lunnaat kalliit maksettiin.
Manööverin keinoin saatiin oikeus hyökkäykselle, ampuivat he itse omiaan, kansalle näin syötettiin koston oikeutusta, voitonpäivä ootti juhlintaa.
Kun isäkulta aurinkoinen poistui tuonelaan, oppipoika kopin otti aateompustaan, oppi uusi aurinkoinen yksinvaltiutta, sehän oli omppupompun kaukoviisautta.
Ensi alkuun suostutellaan, kotiryssäks houkutellaan, kavereina naapurukset, voideltujen hiihtosukset, öljytulot pulppuaa, kaasuputket aukeaa, pankki antaa johtopaikan, samovaarit keittää saikan.
Suomettuneen vilja itää, kuusis-opein valtaa pitää, kaatopuusta jää vain kanto – ystävyys ja avunanto. Harhaoppi kaatuu muuriin haavekuviin liian suuriin. Oppipoika ohjastaa, doktiiriaan toteuttaa.
…meni Petsamo, Salla, Paanajärvi…
Talvisota taisteltiin – saatiin välirauha. Pakkorauhan ehtoin myötä Petsamosta luovuttiin, meni Kuusamo ja Salla, Sortavala, Viipuri ja Laatokan Karjala. Jatkosota taisteltiin natsirintamassa, käteen jäi vain kaatuneita, orpoja, hävitystä, raunioita ja palaneita taloja.
Suomettumisoppi voimaan, slaavipoppi pantiin soimaan, kansa kyykki kasakkana, troikka tanssi ripaskata, ruplaan voitiin markkaa vaihtaa, votkaryypyt saatiin maistaa.
Raatamalla työtä tehden sotakorvaus maksettiin, rauhan kautta uurastaen tähän päivään jaksettiin.
Siitä syntyi nykysuomi, kukkiva kuin pihatuomi, rauhanlippu salkoon nousi – suomettumishenki suosi.
Vallan suuri vastuu aina kansakunnasta, kaikin keinoin huolehditaan rauhanturvasta, naapuruus on ystävyyttä ilman paatosta, omat aatteet kunniaan myös tahtotilassa.
Joiden kuiden hevoset on irtilaukalla, kohtalomme kopukkaa ei kukaan ohjasta, juostaan ojan allikkoon vain huutain apua! Pelastaako kukaan meitä ilman Natoa?
Eikö olla opittu me viime sodista, ainahan on ollut meillä itä uhkana, pakon alla opeteltiin toimeen tulemaan, suomettumiskoulu neuvoi myötänuolemaan.
Näillä tiedoin vaatimus on vanhaa viisautta, turvatakuuoptio on idänsuunnalla, mikä ettei voida käydä neuvonpitoa, natokortti pöydälläkin voidaan sopia.
Millään tavoin Suomea ei voi pitää uhkana, aina ollaan oltu sodan altavastaaja, turha uho natokortein johtaa konfliktiin, esimerkki Ukrainan on mitä pätevin.
Natoko vai vahva liitto Ruotsin kanssa?
Kuka auttaa ketäkin on suuri arvoitus, mut muistissamme hyvin säilyy sodan opetus, kansa kyllä pakon eessä nousee aseisiin, mut leimataanko sovinnaiset rauhan lampaisiin?
Oikean tai väärän tuoman päättää valtuutus, riippuu näkökulmasta mikä on sen oikeutus, mahtimaat maailman lukee omaa lakiaan, sotiminen alkaakin vain heidän takiaan.
Vaihdetaanko sodan uhkaan riippumattomuus, vasta rintamalle punnitaan tuo natosopivuus, natokortin uhrina voi olla Suomikin, nykyliitto Ruotsin kanssa siksi luontevin.
Sotakunnia ja nerous
Punaiset ja mustat
pienet muurahaiset,
kimppuun käyvät toistensa
kuin suuret tuholaiset,
voittaja saa rakentaa
pesän omanlaisen,
kunnia on vallassa
vain sodan voittavaisen.
Joku sanoo neroksi
sotaurhoansa,
univormun kimallusta
palvoo tyhmä kansa,
harhauskon unelmissa
patriootin kuninkuus,
tuotoksena kaatuneina
petettyjen unhoitus.
Tahdonvapaus neroudessa
muonitus ja ryöstö,
barbaarinen despotismi
vapauksien riisto,
vakoilun ja varjostuksen
harhautettu petos,
ohjastetun oveluuden
tappamisen rikos,
joutilaiden sotilainen
haureus, tavat, juoppous.
27.3.2022 Veli Juhani
Tuulelle kuiskiessa
Tuulelle kuiskiessa oot aina aatoksissa, ai jai jajai jai,
taivalta tanhutessa suklaata suudelmissa, on, on on on,
mene vain - minne tie vienee,
liki lain - onnea lienee,
Iltaan mennään myrskyjen laantuessa, onnea silti tämä on,
tyyntyvä tuuli antaa, rakkautta jaksaa kantaa,
yhteistä onni aina on.
Viiletät tuulentiellä, ootko sä mierontiellä, ai jai jajai jai,
mistä sut sitten löytää, istutko samaan pöytään, ai jai jajai jai,
tule vain – tuuli sut tuopi,
iäks ain – onnea suopi,
Iltaan mennään myrskyjen laantuessa, onnea silti tämä on,
tyyntyvä tuuli antaa, rakkautta jaksaa kantaa,
yhteistä onni aina on.
Uskoen tuulen viemään tuulisen näkee tienään, ai jai jajai jai,
tuulessa pikkupesän, istumme koko kesän, ai jai jajai jai,
mitä vain – onni tää onkaan,
iät ain – sinua vonkaan,
tanssiin mennään aurinkon laskiessa, onnea yhä tämä on,
uinuva rakkaus siellä tuulien myrskyn tiellä,
onnea yhteiselo on.
dyy, dyy dy, dy dyydy, dyy, dyy dy, dy dyydy,
ai jai jajai jai,
dyy, dyy dy, dy dyydy, dyy, dyy dy, dy dyydy,
ai jai jajai jai,
Mitä vain – onni tää onkaan,
iät ain – sinua vonkaan,
tanssiin mennään aurinkon laskiessa, onnea yhä tämä on,
uinuva rakkaus siellä tuulien myrskyn tiellä,
onnea yhteiselo on.
dyy, dyy dy, dy dyydy, dyy, dyy dy, dy dyydy,
ai jai jajai jai,
dyy, dyy dy, dy dyydy, dyy, dyy dy, dy dyydy,
ai jai jajai jai,
22.3.2022 Veli Juhani
Sanoitus Joe Dassin lauluun "Le petit pain au chocolat 1969.avi"
Uhrikansan kohtalo
Mikä voima vallanhimon
janon sammuttaa,
sotatoimin antautuuko
vastarinta taas,
kuka auttaa uhrikansaa
verta vuotavaa,
kuulummeko mekin
etupiiriin seuraavaan?
Sankaruus on kuolemista
asein sodassa,
nimetönnä uhrikansa
joukkohaudassa,
miten tehdä sopimukset
ilman luottamusta?
Tekopyhä neuvonpito
ilman uhrin valtuutusta.
Mikä vastuu päättäjällä
kansan kuolemasta,
tunne tuskan - kärsimyksen -
pelkkää olemusta,
joen yli astuta ei
ilman kastumista,
käskyvalta hyvin voi,
kun on takarintamassa.
Sotahullut eivät koskaan
rauhaa rakasta,
miettivät vain miten
voidaan asein mahtailla,
pelotteella uhotaan -
kunnes taistellaan,
varustelun paljoudella
käydään sotimaan.
Voittajien asekauppa
taasen kukoistaa,
mustanpörssin rosvouksella
kansaa rangaistaan,
kurjuus, nälkäkuoleminen
loistaa olollaan,
surkutteluun, voivotteluun
riittää kyllä voimia,
mut miks ei kukaan
estä sotatoimia?
21.3.2022 Veli Juhani
Pandakarhudiplomatia
Idän karhu lyöttäytynyt
pandan kainaloon,
hunajaisin ilmein
käydään uuteen taisteloon,
avosylin autetaan nyt
tosiystävää,
kuten kusi sukassa
se hetken lämmittää.
Hede emin kukkaloisto
hymyhuulilla,
veriveljeys kohtaa
jälleen kiinanmuurilla,
ajatukset johtajilla -
kansan pelastus,
ohjusiskuin Ukrainassa
luodaan vapautus.
Pehmolelupanda
kuiskii diplomatiaa,
yhdistetään yhtäköyttä
idän mafiaa,
uusi mahti maailmassa
listii itikat,
jälkeen jäävät rotat
sekä punamusikat.
Uusi mahti maailman
on vallankahvassa,
punalipputerrori
on sirppi vasara,
anteeksi ei pyydellä
eikä anneta,
sankaruus on kuolemista
aatteen puolesta.
19.3.2022 Veli Juhani
Galleenin vesivärinäkemys maailman menosta 1880-luvulla.
Kenen lauluja laulat -
sen leipää syöt!
Syötyämme iät ajat
idän kädestä,
halunnet tai et
se aina vetää välistä,
valheella se kansan
pelkoon kasvattaa,
väärän kuvan maailmasta
heille opettaa.
Selkä seinää vasten
rotta saapi henkselit,
taivaalle se lähettävi
kostonenkelit,
vihollisen näkee
jopa peilikuvassaan,
hävityksen kauhistusta
kylvää kostonaan.
Käsissä on oligarkkein
veliverkosto,
mukatasavallassansa
sotakalusto,
sopulit on hiljaa
suppusuina vaietaan,
sopimaton soraääni
päätyy vankilaan.
18.3.2022 Veli Juhani
Sankaruuden myyttiä aina ruokitaan,
legendojen jumaluutta lähes palvotaan,
sankaruus on kuolemista aatteen puolesta,
kuka kertoo päättäjille kansan huolesta?
Turvatakuuanomusta kilvan laaditaan,
otaN heti Naton kaikin joukoin vaaditaan,
mut kuka uhraa lapsensa verta vuotamaan,
kenen vuoksi - minkä tähden - kansa uhrataan?
Yksinvallanhulluus jälleen irtipäässeenä,
ihmisparka inisee vain pikkusääskenä,
mitä tuosta turhaan ottaa suurta murhetta,
itikankin sankaruus on pelkkää puhetta.
Onni täällä vaihtelee mut kuka suojelee?
Henki menee sankarilta vertavuotaneen,
uhrikansan loukkuansaan astummeko taas,
voi kansanvallan rauhantahto meidät pelastaa.
Kaikin voimin tukekaamme kansantahtoa,
ei natsit eikä kommunistit meitä pelasta,
äänioikeus, tasa-arvo, vapaa ilmaisu,
ihmisyyden ylistys ja vapaa liikkuvuus.
16.3.2022 Veli Juhani
Suomussalmen hiljainen kansa muistaa talvisodan kauhut 31.11.1939 – 13.3.1940
Yksinvallan vaiennetun kansan kaaos
Valistettu kansa katsoo yhtä kanavaa,
siellä isäaurikoinen kansaa valistaa,
vaalit ovat vapaat ilman vastaehdokkaita,
äänestys on muodollista aatteen kannatusta.
Valtaosa kansasta aurinkoistaan rakastaa,
tärkeintähän onkin miten äänet lasketaan,
aurinkoisen voitto aina täysin varmaa on,
laskutapa varmistaa tuon kansan kohtalon.
Sadanprossankannastus tuon vallan varmistaa,
lähipiiri ympärillä nauttii eduistaan,
kysymyksiin vastataan niin kuin isä haluaa,
takamuksen nuolu jatkaa voittokulkuaan.
Mikä uhraus riittää tämän kansan kapinaan,
kuinka kauan kuulostellaan hiljaa napinaa,
vapausriisto palkintona mielenilmaisun,
lähipiiri mukaan joutuu läpivalaisuun.
Miten auttaa ihmisiä kaamospimeän,
sadoin vuosin jatkuuko tää ikielämän,
kapinoinnin vallanvaihto askel muutokseen,
hetken hurmos hukattuna paluu entiseen.
14.3.2022 Veli Juhani
Väkivallan pelotteella alfasusi johtaa, sudet kiittää, ruokaa riittää, takamusta nuollaan vaan. Vastavoima yllättäen ahmattinsa kohtaa, kuolo koittaa, toinen voittaa, veriveljeys punnitaan.
Ei mikään mahti maailmassa sotiamme estä, vain rauhantahdon elon oikeutus, Ei kansakunta mielivaltaa loputtomiin kestä, vereen hukkuu taiston taivallus.
Viattomien kansanmurha
Kansanmurhan taisto käy,
äitein, lapsin, uhrin,
rauhaa miks ei missään näy,
rikos jatkuu turhin.
Petos omaa kansaa kohtaan
ilman oikeutusta,
mielivallan hullu johtaa
kansan koetusta.
Herää uhrin unesta,
hullun aikeet estä,
taivu tahtoon sovinnon,
koeta, auta, kestä.
Alistettu aivopesu
kylvää kuolon viljaa,
ei sotahullu meiltä kysy,
mut eipä olla hiljaa.
On kansakunnan aika ottaa
oikeus omiin käsiin,
mielipuolimurhaajat
pantava on köysiin.
kaikki tuki Ukrainalle
2.3.2022 Veli Juhani
Myötäkarvamielistellen elettiin kuin ennen, ystävyys ja avunanto hoitui tullen mennen, kuiskausdiplomatia kun päättyi umpikujaan, ohjusiskuin ryssä hakee omaa ratkaisuaan.
Yksinvallan ytimessä diktaattori uhoo, oman edun ytimessä kansakunnan tuhoo, hullun vallan oikeutus on veren vuodatus, mielivallan palkkiona vankeus, murha, kidutus.
Uhkailu ja kiristys mielivaltaa on, kansanmurhan oikutus aivan selkärangaton, vastustajat vangitaan jos totuus lausutaan, vaino, tappouhkauksilla nyt jo murhataan.
Ryssän pelko persuksissa turvaa haetaan, luottamus on kadonnut jos lienee ollutkaan, nyt viisaus johtaa Natoturvaan varmoin askelin, jäsenyys on turvanamme rauhan aatoksin.
Turvatakuu
Naamio riisuttu,
valhe vain voitti,
oikeudentunto sopia koitti,
turva ja takuu,
Ukrainan unho.
Sanotaan totuus,
Unrainan otaN,
hanttiin jos pannaan,
vastassa sota,
EU sta apu,
turvaksi takuu,
hypätkää selkään,
ratsuna Nato,
mitä nyt seuraa;
Ukrainaa k.a.t.o.
Ei unhoitu muisto,
tuo isäimme sota,
kun verissä kuollaan,
mitä mukaasi otat?
Nälässä syödään,
janossa juodaan,
parasta rauha,
jos se takuulla suodaan.
Rauha on paras tarjolla oleva turvatakuu.
26.2.2022 Veli Juhani
Surunpäivä Ukrainassa päivänvalon sai, huulluus pääsi irti syttyi sota torstain, ensin otti pikkurilliin Krimin niemimaan, nyt jo koko Ukrainaa tää hulluus valloittaa.
Eurooppa on nukuksissa natojoukkoineen, pakotteita pohditaan mut ei se rauhaa tee, symboolinen ele omatunnon lämmittää, mut valloittaja niistä kyllä vähät välittää.
Neuvottelutaktiikka on ase ohimoon, perinnettä vaalitaan taas tuttuun jatkumoon, uhkaamalla neuvotellaan kuin myös soditaan, eikä voissa paistaenkaan saada parempaa.
Taas vallanhimon susi meidän kintuillemme kusi, kaikki ymmällänsä päästä, eikä ketään tämä säästä, mikä tarkoituksen perä, vaiko vasta alkuerä, eikä ymmärtäne kukaan, lammaslauma rynnii mukaan.
Harva tietäneekö muusta, vallankäpy putoo puusta, kylvää maahan siemenensä, aina omannäköisensä, pian taimenet nuo itää, versot nousee, valta pitää, aivopierut oivallista, pelon varjoin sopimista.
Pian taipuu yksi toinen, valta valtaa väkivoimin, mielistelyn karkki suuhun, katse kääntyy ihan muuhun, verenhimo ruokkii sutta, lammaslauma voittanutta, eikä auta mikään napina, vain vallankumous – kapina.
Venevenhonen Kitkalla kulkee
(sävel Robert Norrby)
Venevenhonen Kitkalla kulkee,
kokka kohisee kotia päin,
venemestari soutajan elkein,
sitä ohjailee laulellen näin,
tulvan tultua suurimmat laineet,
talven mentyä pälveksi jäin,
mua rohkaisi tervainen tuoksu, siinä soutelin kotia päin.
Niin saavuin jo järvelle Juumaan,
hiekkarannoille männikkömaan,
tyynen virrassa venhosen huomaan,
rantakivikon rentukoissaan,
siellä kohisi pyörteinen koski,
ohjas kulkurin myrsyävään,
Myllykoskessa villinä virtaa, tervavenhosen voi yllättää.
Kierrän mieluusti kivisen könkään,
ohjaan tummimpaan sinisen veen,
alas hyppyrin niskalta hönkään,
pian stopparipyörteessä meen,
hiisikirnua kuohuttaa valkee,
vesikylpyä saan kasteiseen,
akanvirtoja kiertävi kylkeen, kuin vaatien mut seurakseen.
Päädyn kiviseen Aallokkokoskeen,
jonka alkua en edes nää,
kivi kiveltä väistelen virtaa,
koskikaran tää on elämää,
hyppy hypyltä ryökäle ryntää,
leikkausviiltoja aallokkoiseen,
tervavenhoni aaltoja kyntää, on menossa mies maahiseen.
Jylhä jyrävä pakko on kiertää,
hiihdenkirnussa veet vaahtoutuu,
vesipedotkin hirveimmän tietää,
siinä taimenkin ain antautuu,
kuuluu kauaksi kumina kosken,
Juuman kuohujen julmimman veen,
jos arvostat luotusi luomaa, kotiseutusi näät uudelleen.
Jokitaival viel pitkä niin Kitkan,
kotivesien mutkainen tie,
sinne tervainen venhoni lentää,
pienen purteni tuuliseen vie,
pian kohdataan Oulangan oivat,
kurvikaarien vehreimmät veet,
konsa Kyökkäyksen kylkeä kurkkaat, Paanajärven jo näät ihmeineen.
Helmisimpukan virrat nuo toivat,
sinisyvänteen aarteeksi veen,
harsopilviset muistoni loivat,
tanhupyörteessä nään askeleet,
Mäntykoskessa solinan soinnut,
kannelkielinä kimaltelee,
tuohitorvella soittelee paimen, korppi karhua hätistelee.
28.4.2021 Veli M. J. Leinonen (lopullinen versio)