Laiska poro läähätti, kieli riippui suussa, käpytikka koputti, pennut kelopuussa, hirvi ylös konttasi, rinteen ylle nousi, äijä venhoon istahti, järven yli sousi.
Helle oli helvetin, riettaallinen polte, järven rantaa koristi, kuivahtanut korte, taivaan kansi avartui, ylle sinitaivaan, kaukaisuutta komistaa, tunturimme kairan.
Mainituille yhteistä, tahto taivahainen, ystäväksi ylimmän, vaaran luokse raidan, maisemissa jylhissä, taivaan tuuli tarttuu, virkistyen viileissä, luontoäiti torkkuu.
Mitä otso ounasti, kesätunturissaan, tykkylumen tuloa, katse katajissaan, makoisaako mustikkaa, vai kullankeltahillaa, punaposkipuolukkaa, vai pelkkää tupasvillaa.
Ei ehkä niistä yhtäkään, vastaa käkkäräinen, taigametsää katsellaan, kertoo petäjäinen, kaikki niistä arvon saa, ne luomakuntaa komistaa, on kauneimmista kauneinta, tää tuntureiden taivas.
Alla olevan linkin kautta näet virtuaalisesti millaisia maisemia Kuntivaaran huipulta avautuu itään. Musiikki videomateriaaleineen hanurisitaituri Mervin ja puolisonsa Peten tuotantoa.
Hanuritaituri Mervi musisoi tunnelmia kesäisen Kuntivaaran maisemista kesällä 2020. Videomateriaali puolisonsa Peten.Nuorunen ja poika kesäkuun alussa 2020.Kuuusamon Kuntivaaralta voit nähdä mm. kuinka kesä on saapunut myös Nuoruselle. Tämä kuva on vuoden 1994 marraskuulta ja otettu Venäjän Paanajärven puiston (Paanajärvi Park) Siikajärveltä ensiretkelläni Nuorusen huipulle. Näiltä main kuljettiin jo muinoin 1800-luvulla Oulangan suun Oulangan kylään. Siikajärven rannalla sijaitsi mm. Siikala, jonka kupeessa oli myös aikanaan rajavartioasema.
Koskenlasku on yksi Kuusamon kesähuveista. Turvalliseen lautoilla suoritettavaan koskenlaskuun pääsee päivittäin Kuusamon Käylän ja Juuman Juumajärven Retkietapin ja Basecampin maisemista. Tässä kuvassa allekirjoittanut ja Chris Kitkajoen Harjakoskella eräopaskoulutuksen aikaan 2004. Ihme kyllä, ilman kanootin kaatumista pääsimme kosken alas, mutta kanootti täyttyi reunojaan myöten vedellä. Meidän kanootista puuttui märkäpeite. Kuvan ottanut kollegamme Pauli.
Onko tää Suomi itsenäinen uutena vuotena, koska on meitä uunotettu elvytysluotolla, tuosta me saadaan kolmasosa omaksi hyväksi, voimmeko enää suomenmaata tuntea isäksi.
Maailma murskana, maailma murskana, ettekö tajuu ollenkaan – on maailma murskana.
Hävittäjäkonehankinta on suurinta hulluutta, leikkikaluja aikuisille kuin lapsille leegoja, takausvastuu tajunnan vei elvytystoimista, lahjana annamme lapsillemme velkavankeutta.
Maailma murskana, maailma murskana, ettekö tajuu ollenkaan – on maailma murskana.
Soteella Suomi ohjastetaan kunnallisliitoksi, siinä me tyhmyys tunnustetaan omaksi riistoksi, verotusoikeus vahvistetaan herrojen palkaksi, nahkurinorrella tavataan, valot sammuta viimeksi.
Maailma murskana, maailma murskana, ettekö tajuu ollenkaan – on Suomemme hukassa.
Hki 26.5.2021 Veli Juhani (VMJL) Tämän voi laulaa allaolevaan melodiaan; Маленькая страна · Наташа Королева
Louis Sparre, Emil Wikström Renne Haverisen kipparoimassa paatissa Oulangan kuohuissa 1892 kesällä matkallaan tapaamaan Akseli Gallén Kallelaa Paanajärvellä. Sparren hiilipiirros.
Kemijokivarren Tervolasta, tulin minä lähteneeksi, Paanajärven rannalla pienenä syntyneeksi, Paanajärven rannalla pienenä syntyneeksi.
Mikko se oli niitä miehiä, joka tervavenneellä sousi, koskessa niskan harjalta aina aallon päälle nousi, koskessa niskan harjalta aina aallon päälle nousi.
Mummoni Vienan rannalla, silliä pyyteli silleen, kotia tultua mykistyi, eikä venäjää puhunut milleen, kotia tultua mykistyi, eikä venäjää puhunut milleen.
Paljon on karhuja kaadettu tuolla Paanan perukassa, On Mänty-Ellaaki kaivattu monen monessa porukassa, On Mänty-Ellaaki kaivattu monen monessa porukassa.
Moni Multas-lesken muassa syntyi Paanajärven mailla, Yltiön paatissa kulkivat ihmiset postin lailla, Yltiön paatissa kulkivat ihmiset postin lailla.
Kävi kulttuuripersoonakulkurit ja herroja Helsingistä, tuli kreivit, Inhat ja Ilmarit, oli niissäkin kestimistä, tuli kreivit, Inhat ja Ilmarit, oli niissäkin kestimistä.
Mäntyniemestä Mäkelän Anttilaan, kotipaikkoja Paanajärven, ja Kauppilan polkuja Rajalaan, souda Leppälän tanhuville, ja Kauppilan polkuja Rajalaan, souda Leppälän tanhuville.
Hki 25.5.2021 Veli Juhani, VMJL
(lauletaan ”Matalan torpan balladi ts. Suomessa olen minä syntynyt”… tekstissäni pari säkeistöä enemmän, yläkuvassa säestys malliksi)
Kuusamon Oulankajoen Kiutaköngäs kesäkuun alussa 2020.
On aarre oiva Oulangan
Lumottuun luontoon innostaa,
korpien Koillismaa,
se polvesta polveen kannustaa,
luontoa turvaamaan,
vapauden virran vastuuseen,
näkymät velvoittaa,
kestävän pärskeen kasteeseen,
kesäinen kilvoittaa.
Kun taas on aika Oulangan,
sen luonnonpuistoon vaellan,
on siellä kuulu taimentie,
se synnyinmailleen lohen vie,
kun katsot vettä vellovaa,
näät kuinka taimen uskaltaa,
se hyppää hornankattilaan,
ja ylös siitä ponnistaa.
Jos mieltäs kiire ahdistaa,
tee retkesi Oulankaan,
vaellus korpeen vahvistaa,
herkimmän arvokkaan,
luontomme soljuu poluillaan,
tuhanten vuotten taa,
sitä ei voida valjastaa,
ei sitä voi ohjastaa.
On aarre oiva Oulangan,
sen sopukkaiseen vaellan,
ja korpein kätköön komeimman,
jää aarteeksemme omimman,
ja puhtaan virran puolesta,
voi kaikkia näin kannustaa,
kun teemme luontoretkemme,
näät Oulangassa aarteemme.
22.5.2021 Veli Juhani VML
lauletaan ”Taas on aika auringon”
Sovitettu
Venevenhonen Kitkalla kulkee
(sävel Robert Norrby)
Venevenhonen Kitkalla kulkee,
kokka kohisee kotia päin,
venemestari soutajan elkein,
sitä ohjailee laulellen näin,
tulvan tultua suurimmat laineet,
talven mentyä pälveksi jäin,
mua rohkaisi tervainen tuoksu, siinä soutelin kotia päin.
Niin saavuin jo järvelle Juumaan,
hiekkarannoille männikkömaan,
tyynen virrassa venhosen huomaan,
rantakivikon rentukoissaan,
siellä kohisi pyörteinen koski,
ohjas kulkurin myrsyävään,
Myllykoskessa villinä virtaa, tervavenhosen voi yllättää.
Kierrän mieluusti kivisen könkään,
ohjaan tummimpaan sinisen veen,
alas hyppyrin niskalta hönkään,
pian stopparipyörteessä meen,
hiisikirnua kuohuttaa valkee,
vesikylpyä saan kasteiseen,
akanvirtoja kiertävi kylkeen, kuin vaatien mut seurakseen.
Päädyn kiviseen Aallokkokoskeen,
jonka alkua en edes nää,
kivi kiveltä väistelen virtaa,
koskikaran tää on elämää,
hyppy hypyltä ryökäle ryntää,
leikkausviiltoja aallokkoiseen,
tervavenhoni aaltoja kyntää, on menossa mies maahiseen.
Jylhä jyrävä pakko on kiertää,
hiihdenkirnussa veet vaahtoutuu,
vesipedotkin hirveimmän tietää,
siinä taimenkin ain antautuu,
kuuluu kauaksi kumina kosken,
Juuman kuohujen julmimman veen,
jos arvostat luotusi luomaa, kotiseutusi näät uudelleen.
Jokitaival viel pitkä niin Kitkan,
kotivesien mutkainen tie,
sinne tervainen venhoni lentää,
pienen purteni tuuliseen vie,
pian kohdataan Oulangan oivat,
kurvikaarien vehreimmät veet,
konsa Kyökkäyksen kylkeä kurkkaat, Paanajärven jo näät ihmeineen.
Helmisimpukan virrat nuo toivat,
sinisyvänteen aarteeksi veen,
harsopilviset muistoni loivat,
tanhupyörteessä nään askeleet,
Mäntykoskessa solinan soinnut,
kannelkielinä kimaltelee,
tuohitorvella soittelee paimen, korppi karhua hätistelee.
28.4.2021 Veli M. J. Leinonen (lopullinen versio)
