Poikkesimme hiihtoretkeilemässä Kajaanijoen maisemissa. Kajaanijoen keskustan lähiladut suoraan hotellin pihasta olivat loistokunnossa. Aurinko loisti pilvettömältä taivaalta ja hiihtokeli oli mitä parhain.
Kiitämme Peerâ Hotels & Cottages henkilökuntaa isäntäväkineen hyvästä palvelusta ruokatarjoiluineen. Kulttuurikaupunki Kajaania ei voi jättää ilman kulttuurihistorian havinan runomuisteloa.
Tervaisen tuoksussa ämmäisä ärjyi
Uinuvan keväisen talven alla kirkkaan kimmellys jään, minä tervatuoksuisen tunnen vaan en valkean hohteessa nää, tuhtitervaista tolkkuisen tonnin venhoin koskea kierrellään.
Valpas kippari kurkkivi virtaan miehet jäntevät virittää, venevenhonen vikkelä vinhaan kiertää kivikot kintereillään, vaaran tuoksua nuuhkivi nokka ronskin rentona soutajan pokka.
Ämmänkoskessa ärjyvä äityy kivikoskessa kuoleman, tervakanavaan ohjata täytyy tulot tervaista suojelemaan, koskikaralla kuohuissa koti toukat nopsasti noukitaan.
Aikain saattossa rytmissä runon, Kalevalan aiheita soljuvin suloin, Elias samoili Karjalan kunnaat, kotia tuomisin Vienasta lunnaat, Wikströmi veisteli, Kallela maalasi, sparrasi Sparre, ja venhoa ohjasti Karppisen Renne.
Hävelön torppaan syntyi eräs Eikka, runojen rytmi hänen sielussansa leikkas, kahen J:iin Kajjaanin linnasta oodit, elämän iloista suruisten koodit.
Luomussa luonnon lauluja innoin, rakkauden sävelet riemussa rinnoin, Kajaanin kevät jo kohta käy kukkaan, kulttuurimuistelot tarttuvat tukkaan.
Natosessa nitisevi saranoissa narisevi, vieteri on viritetty ovenrako raotettu, luikki siitä Suomi sisään, ilman jäädään Ruotsi-lisää.
Hammassärky hankaloitti natokortin Suomi voitti, ankarassa ahdingossa turkki vaati turkasesti, hävittäjin hännysteli, vakkakantta kalisteli.
Suomen ovi aukes natoon, Ruotsi juuttui ovenrakoon, Ankaran ei ovi aukee, natokortti kohta raukee, turkinpippuria Ruotsi maistaa, Natoon kulkee toista kaistaa, kelirikko natotiellä, turkinpippurit nyt niellään.
Maaliskuun aikana 2023 sain kuin sainkin koottua toisen runokirjani painokuntoon. Lähinnä luonto- ja elävän elämän arkiaiheista koostuva kokonaisuus on nimeltään ”Soljuvi virrassa jokien juoksu”. Kirjassa on 77 sivua ja kovakantista kantta lukuunottamatta sisältö on mustavalkoinen. Sivuja koristaa luontoaiheinen sivukuvitus (mustavalkoinen), ja teksti on selkeästi luettavissa.
Kirja menee pikapuoliin painoon ja ensipainokset saatuani sitä voi kaikki halukkaat tilata postitse allekirjoittaneelta. Runokirjan myyntihinta on 35 eur+postituskulu. Toivon saavani ensierän kirjoja 15.4.2023 mennessä jolloin se ehtisi esim. äitienpäivälahjaksi. Mielestäni kirja soveltuu hyvin myös nuorisolle ja jopa perheen pienemmille.
Alkuvuoden 2023 aika on ollut työkiireistä. Pieniä vastoinkäymisiäkin olen kohdannut, mutta niistä olen toistaiseksi selviytynyt onnekkaasti ja hyväkuntoisena.
Leinosten sukulehden joulunumeroon 2/2022 tein jutun Sallan Lapajärven Isäntä Matin museosta. Isäntä Matin museon perustajaisäntä Seppo Kalervo Leinonen toteutti avustajineen marraskuussa 2022 ruokaperinnepäivän museokahvilassaan. Sepon tapasin ensi kerran heinäkuussa 2022, ja tuolloin sovimme marraskuun perinneruoka-tapahtumasta. Seppohan täytti kunniakkaat 70 vuotta 26.3.2023.
Perinneruokatapahtumasta otin runsaasti kuvia, jotka eivät tilarajoituksen takia voineet mitenkään mahtua leinosten sukulehteen. Tästä syystä olen työstänyt ko. perinneruokapäivästä podcast-äänitteen kuvien kera, jonka ensiosa on nyt kaikkien kuultavissa ja katsottavissa you-tubessa.
Lähdeaineisto Onni Okkosen kirjasta A. GALLEN-KALLELA, ”ELÄMÄ JA TAIDE” (WSOY 1949). Matka Kuusamoon sivut 248 – 261.
Palokärki, guashityön syntyvaiheet 1893
Ilman rouva Gallenia ”Palokärki” taulu olisi voinut jäädä meiltä näkemättä Suuri sommitelma on figuuripoistoineen nykyään siis epätäydellinen, ja varmaan olisimme siitä kiinnostuneempia, jos 1890-luvun alkua edustavat henkilökuvat olisivat säilyneet, minkälaisia ne sitten olivatkin. Nyt jäämme jättiläissuuren maiseman varaan, jossa on kauniita yksityiskohtia, mutta ei varsinaista sommituksellista kokonaisuutta. Omituisuutena mainittakoon, että kosken kupeella on miniatyyrimäisiä kukkadetaljeja, sinikelloja, ym., jotka edustavat Kuusamon kesän harrastuksissa hentoa kukkaromantiikkaa. Akvarellikuvissa on Gallen luonnoskirjassa XII esittänyt vanamoita, kissankelloja, suopursuja, jäkäliä, miltei naismaisen hennosti jäljennettyinä. Onpa kokoelma seikkaperäisesti kuvattuja sieniäkin – kuin sienikarttaa varten aiottuna! Saman Mäntykosken yläpuolelta louhikosta, jossa kasvoi karuja havupuita, hän aloitti verraten isokokoisen maiseman (65 x 50 cm), joka kulkee nimelläö ”Talvinen metsä”. Mikään talvi ei kuitenkaan ole tässä kysymyksessä, etualan valkoinen edustaa paremminkin syyshämärää tai varhaista ensilunta. Tässäkin keskeneräisessä öljymaalauksessa on jotakin ”kiinalaistuntua”.
”Mäntykoskesta” kuultaa takaa koristeellinen prinsiippi;
”toisessa ”Palokärki”-nimellä tunnetussa guashikuvassa (144 x 89 cm, omistaja ministeri Otto Donner), joka valmistui kesällä 1892, mutta singneerattiin vasta seuraavana vuonna, tämä prinsiippi on jo muotoja ja värityylittelyssä viety perille. Taiteilija ei ollut valmistukseensa tyytyväinen, repi sen kappaleiksi ja rutisti vielä palaset käsissään. Vasta kun rouva Gallen (Mary) seuraavana talvena liimasi kappaleet yhteen ja silitti taulun kuumalla raudalla tasaiseksi, maalarikin keksi, ettei se ollutkaan niin huono. Taulua ehkä silloin retusoitiin hieman. Koristeellisen männynoksareunuksen, jossa on mukana metsän pikku eläimiä, maalasi Kalelassa vieraillut Elin Danielson.”
Viimeksimainittu reunuskoristelu ehkä viittaa tyylillisten ideain lähtökohtaan, sukulaissuhteeseen lähinnä keskiaiaisten maalausten kanssa. Gallenin harrastukset olivat jo 1880-luvulla tapailleet tätä suuntaa; nyt, uusien yleismaailmallisten ihanteiden vallitessa ne tuntuvat itsestään työntyneen tyyliohjeeksi. Niin on esim. metsän esityksessä havaittavissa jonkinlaista ”suomuorramentiikkaa”, minkä kautta on aikaansaatu dekoratiivinen perspektiivivaikutus (arkkitehtonin maalaus- ja veistokoristelu). Vahvennetut ja yksinkertaistetut väriarvot edustavat samaa koristeellista romatiikkaa ja tyylittelyä. Itse guashitekniikka viittaa siihen, että ollaan uusilla, tavallisesta öljymaaluksesta poikkeavilla jäljillä.
Palokärki syntyy Rajalan takaisen Urovaaran ylisillä
”Palokärki” aihe on saatu Rajalan takaisella louhikkovuorelta (Urovaara), ja kantaa se yli Paanajärven Nuorusen huipulle päin.
Erämaa on tässä ainoa tuntu, sillä asumuksista ei näy mitään ja takana on asumaton taipale aina Sallaan saakka” (Kallela-kirja, s. 176). Kapean, osittain varjossa, osittain kesäyön valossa hohtavan järven takana näkyy sininen korpivaara ja sen yläpuolella kellanvihreää taivaanrantaa, keskialan täyttää havumetsä ja etualalla on tukikohtina kaatuneen männyn juurakko ja puoliksi kuivanut mänty. Juurakkoa vasten on sijoitettu ainoa elollisaines, siniruumillinen ja punatöyhtöinen palokärki. Aiheesta Kallela kertoo myöhemmin näin:
” Palokärki on aina ollut ystäväni. Aina kun kuulen sen raikkaan kimakkaa ääntä, saan tunnelman kuin olisin kaikesta ihmisasutuksesta niin kaukana, ettei mitään kosketusta enää ole, – Tapoin sen vain mallikseni, sillä minun täytyi saada se tähän kuvaani kohottaakseni erämaisen yksinäisyyden tunnetta. Tämä punainen täplä on yksilön elämän huuto korven hiljaisuudessa.”
Symbolistinen selitys on myöhemmin annettu; alkuperäiseksi motiiviksi riittää elollisaineksen ja koristeellisen kohokohdan tarve. ”Palokärki” edusti luonnontunnelman uutta tiivistystä ja Pohjolan öisen valaistushetken itensiivisempää ilmaisua.
Myöhemmin Gallen maalasi sen uudestaan öljyväreillä, mitä muotoa varmaankin tarkoittaa Hbl:n arvostelijan, nimimerkki S:n selostus 20.5.1894:
”Se maisema Kuusamosta, jolla Gallén ottaa osaa näyttelyyn, ei aiheeltaan ole yleisölle aivan uusi, sillä se oli mukana viime syksynä taiteilijan näyttelyssä, käsiteltynä vesivärein. Se on kuten jo mainittiin, mehukas väreissään ja tosi tunnelmaltaan. Varsinkin näyttää kesäyön taivaan hillitty valo erinomaisen sattuvalta. Hra Gallén on tehnyt sen spesialiteetikseen ja en tiedäkään ketään meillä joka on saanut esille sen samalla kertaa kirkkaan ja hillityn, viileän ja surumielisen, yksinkertaisen ja salaperäisen, mikä sisältyy äärimmäisen Pohjolan yövalaistukseen. Metsien tummaa vihreää ja erinomaisesti ilmaistuna juovikasta vettä vastaan esiintyy taivas kaksinkerroin vaikuttavana.”
Paimenpoika, Mäntykoski ja Palokärki jäivät Paanajärven kesän taiteellisen tuotannon ja kehityksen todisteiksi. Perhe-elämän dokumentti on ”Marjatta karhukoira Kapperin kanssa (97 x 64 cm). Öljymaalaus jäi keskeneräiseksi, mutta joka tapauksessa se on miellyttävä muisto Kuusamon kesästä ja pikku tyttösestä, joka siinä seisoo rakkaan suosikkinsa kanssa ja joka on saanut itsekin tuhria pari vetoa kuvan alareunaan (Kapperi pystykorva oli Aatu Leinosen lahja Kalleenin perheelle, Mary puolison hoivattua karhun raateleman Aatun elävien kirjoihin).
*Kalleeni assistentti, maist. A. Toikka-Karvo (nen?) järjesteli Okkoselle luonnoskirja- (LK) ja piirustuskokoelman (PK) materiaalin.
Lähdeaineisto Onni Okkosen kirjasta A. GALLEN-KALLELA, ”ELÄMÄ JA TAIDE” (WSOY 1949). Matka Kuusamoon sivut 248 – 261.
Tämä julkaisusarja Kalleenin Akseli Paanajärvellä päätty tähän.