Suositellut

Esikoinen

Suopursu parhaassa kukassaan.

Elämän aurinko paistoi

Laulua linnun –
elämän kevät.
Unnukan lahdessa
vilkkuvat evät.
Kukkuva käkönen
lapsosen toi –
Elämän aurinko
meille paistoi.

Lapsonen pieni
eloa haistoi,
äidinmaitoa
rinnasta maistoi,
versoen kasvoi
kukkivaan kesään,
elämää rakensi
yhteiseen pesään.

Kauniimpaa kukkaa
konsaan ei nähty,
pienistä silmuista
eloisa tehty,
tyynenä uinuu
viel Unnukanlahti,
ajassa kultamme
muistojen mahti.

Hki 22.5.2024 © Veli Juhani
Esikoisen täyttää vuosia

Suositellut

Äippien Äippä

Kuusinkijoen laulujoutsenet

Äippien Äippä

Lapseni armias uuttera äiti
aina sä säilyt mielessä mun,
ihmisen alun päivistä päiviin
saatteli sallimus tahdossa sun.

Toivottu elämä ilona koitti
ponkaisi pienoinen parahtaen,
syntymä-äänellä laulua soitti
onnea yhteistä kirkastaen.

Pitkiä päiviä unetta öissä
hyssytit pienoista tuudittaen,
kiintymys yhteisen elämän alun
kapaloit kehdossa keinuttaen.

Kaikkesi annoit elämän ehtoon
rinnassa riemun ja rakkauden,
paaposit pienoista leppeän lämmön
taimesta kasvatit kelvollisen.

Äippien Äitiä kaikesta Kiitän
aamusta ehtooseen innostuen,
ylpeys on rehtiä tunnetta syömmen
me elämän ilolla soitamme sen.

Äippien Äidille 12.5.2024
© Veli Juhani

Suositellut

Sateenkaaren kaiho

Sateenkaareni päässä saat loistaa

Rakas Äitini öisen taivaan,
lensi kauaksi aurinkolaivaan,
sinne sielujen sopukkaan sousi,
pilven lailla ylhäälle nousi.

Siellä aurinkotuuli uinahtaa,
kylmä pohjolan kuulakka puhaltaa,
tulenliekissä taivaan loimu –
Äidin lähdöstä miksi en toivu?

Tulenlieskoina elämöi taivas,
korjaa ylhäinen maallisen vaivan,
kohta yöttömän kaunein taas koittaa,
saateenkaareni päässä saat loistaa.

Äitien äideille äitienpäivänä
Helsinki 12.5.2024
© Veli Juhani

Suositellut

Oodi Suomen onnenmaan

Mitä ihmettä!

Oodi Suomen onnenmaan

Jos tahdot onnen tavoittaa,
on pohjolassa soma maa,
sen järvet kesän kimmeltää,
ja metsät vaarain vihertää.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Jos tahdot onnen tavoittaa,
on Suomi silloin oiva maa,
sen pitkät päivät kesäiset,
näät yöttömät ja valoiset.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Kun syksyyn ruska punertuu,
niin pimeys valoon tukeutuu,
se kaamosajan valjastaa,
kuu taivaan tähtiin vaeltaa.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Kun valkeus Suomeen laskeutuu,
niin pimeys maassa valaistuu,
ja järvet peittää pakkasjää,
sen kylmä kylpy virkistää.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Taas revontulet loistaa maan,
sen mystisyys on magiaa,
ja kuuhut kuulet kuukkelin,
käy ilves kevein askelin.
Se on Suomen maa, se on meidän maa.

Me Suomen oodi soitetaan,
tuu onnellisten pohjolaan,
vaik kylmää ois, se lämmittää,
kun suomalainen välittää.
Tuu se kokemaan, tuu nyt se kokemaan.

Maan pohjolassa parhaimman,
oot ansainnut sen rakkaimman,
saat oman maisen mansikkaa,
voit mustikkana maiskuttaa.
Tuu se kokemaan, tuu nyt se kokemaan.

Jos tahdot onnen tavoittaa,
on Suomi silloin paras maa,
nyt kuule kutsu kaukaisen,
astu onnenmaahan ihmisten.
Tuu nyt jo tulemaan, nää Suomen onnenmaa.

23.4.2024 © Veli Juhani
(sovitettu Lady Bird säveleen näyte kts. linkki, joku ammattilainen voisi tehdä kelvollisen)

Oodi Suomen onnellisten

DSC_9756
« / 15 »
Suositellut

Kaikki kuolleet vaienneet

Sepelkyyhkyjen keväinen rauhanneuvottelu tuonee tulosta…

Kaikki kuolleet vaienneet

Sotatalous voimin jyllää,
tuhontietä raivaa myllää,
heikot sortuu elontiellä –
eikä sitä kukaan kiellä.

Sodasta jos tehtäis loppu,
uuden syntyyn tulis hoppu,
voimatalous akitoipi,
sotatalous hyvin voipi.

Luonnonlaki vahvan oikeus,
Ukraina ei oo siitä poikkeus,
ihmisyyden suurin teko,
on synnyttää sen uusin seko.

Sodassa kuin sodassa
on hyötynäkökulma,
se on ahneus, oma etu,
verinen ja julma.

Täytyyy tehdä hyvä kimppa,
Iraninen Korree, Kiina,
askelletaan Vennään miinaan.

Kenen kantti kaiken kestää,
kuka sopimista enää estää?

Talouskasvun veri tulvii,
ohjukset ja tykit mylvii,
luonnonlaki – tahdoit taikka et –
kuolleet kaikki vaienneet.

Hki 21.4.2024 © Veli Juhani

Ilmeisesti voimme jatkaa tältä oksalta…
Suositellut

Eloisan elämän sävelet soi

Myllykoski Juumassa

Eloisan elämän sävelet soi

Valossa valkoisen aurinko nousi,
iloa kirkkauden päivä on uus,
sinisen taivaan lumettuun maahan,
toviksi talviseen jää unohtuu.
Pian yöttömän yön kesä koittaa.

Viileän aamussa lämpönsä kylvää,
surussa itkevän kyyneleet nuo,
iloton idätä toivoksi taimen,
hengessä uskoa taivainen tuo.
Kesä kauneimman suuruuden koittaa.

Katseella kotkan taivainen tarkkaa,
levossa onnensa tyyntynyt saa,
pääskyjen ilmoille aatokset kantaa,
lehteviin kukkeutuu mahlainen taas.
Helisee herkkänä suvisen sula.

Kohtapa hyrisee hyttysen henki,
inisee parvessa innostuneen,
lehdoissa lehtevät siivilleen entää,
eloisan säveliin uskoutuneet.
Uutteran kesä ei unessa nuku.

4.4.2024 © Veli Juhani (muokattu 5.4.2024)

Suositellut

Sota-ja evakkoajan kokemuksia Paanajärvellä 1939-1945

Sota-ja evakkokokemuksia Paanajärvellä 1939-1945

Elma Sofian sota-ajan lottavuodet

Elma Palokari 2019, kuva Raili Palokari

Selvittäessäni Elma Sofian rintamapalvelusaikaisia tietoja niitä ei heti  löytynyt ja syykin selvisi. Kansallisarkisto vastasi asiakirjapyyntööni toteamalla, ettei kattavaa arkistoa henkilöluetteloineen ole olemassa Lotta Svärdin palveluksessa olleista. Vaikuttaisi siltä, että asiakirjat ovat joko tuhoutuneet Paanajärven osalta, tai Elma Sofia ei ole virallisesti rekisteröitynyt jäseneksi. 

Elma itse kertoo rintamapalvelustunnushakemuksessaan hävittäneensä saamansa työtodistukset lottaikaisista tehtävistään. Hän kertoo esimiehinään olleen Paanajärven aikaiset opettajansa Helmi Ryhdän ja Tilda Mannisen, sekä vänrikki Suunnan.

Tutkittuani ja luettuani Kuusamon veteraani-kirjaa, jonka artikkeleita olen tähän kirjaan lainannut,  totesin, ettei sieltäkään putkahtanut Elma Sofian nimeä. Muutoinkaan nimiluettelosta ei löytynyt montakaan tuttua henkilöä, jotka olisin tunnistanut Paanajärveläiseksi. Toki heitäkin löytyi, mutta suurin osa heistä oli Elma Sofiaa vanhempia kuten esim.  ed.mainitut opettajansa ja lottatoverinsa Betty Engstöm (Leinonen) ja Rajalan Betty Rajala (Leinonen), sekä Olga Kylli, Impi Pesonen ja Hanna Härkönen.

Elma toimi lottana rintamalla vuosina 1939-1940, 1941-1942

Ennen talvisotaa Elma Sofia sai oppia Kuusamon kansanopistolla pyhäkoulun pitämisestä, kangaspuilla kutomista ja ruuanlaitosta.  Hänhän oli hoitanut jo 1936-1937 Mäntykosken koulun keittäjän tointa. 

Talvisodan alkaessa Elma oli ompelemassa lumipukuja Suomen sotilaille Kuusamon kansanopistolla 1939. Opeteltiin pyhäkoulun pitämistä ja kangaspuilla kutomista. Rintamapalvelustunnusta hakiessaan vuonna 1991 Elma Sofian lottatehtäviin osallistumisen todistaa Paanajärven Mäntyniemen Betty Engström (o.s. Leinonen, syntynyt  25.3.1919, kuollut 2019). 

Käytössäni olevien kansallisarkiston asiapaperijäljennöksien mukaan  (1994) Elma toimi talvisodassa erillispataljoona 16:sta muonitus- ja huoltotehtävissä (kuten Bettykin) Kuusamo-Suomussalmi sotatoimialueella 1939-1940. Jatkosodan sytyttyä 1941 Elma toimi muonitus- ja huoltolottana   Kiestingissä vuoden päivät. Tehtäviin kuuluivat myös työtehtävät kanttiinissa iltasin. Jatkaosodan aikana Elma työskenteli evakkojen keskuudessa Hirvaskoskella ja Saloisissa hoitaen sairaita, etupäässä lapsia. 

Elmalle luovutettiin rintamapalveluansioista Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali huhtikuussa 2019 Raahessa. 

Koska minulla ei ole käytettävissä yksityiskohtaisempaa tarinaa Elma Sofian lotta-ajasta turvaudun Kuusamon veteraanikirjaan. Kirjan sivuilla 295 – 298 lottatehtävissä toiminut Kuusamolainen Katri Lauttasaari kertoo perinjuurin vaikuttavan lottatarinansa, joka sopii hyvin kuvaamaan myös Elma Sofian kokemaa lottapalvelusaikaa.

Suositellut

Eeva Saarenpää 23.11.1929-31.3.2024

Eeva Saarenpää syntymäpäivänään 23.11.2023 Raahessa. Kuva Markku Saarenpää.

Eeva Saarenpää (Leinonen) 23.11.1929-31.3.2024 on poissa


Tänään sunnuntaina, ensimmäisenä pääsiäispäivänä 31.3.2024 saimme suruviestin Raahesta. Paanajärven Uusi-Anttilan Leinosten sisaruskatraan viimeinen nukkui aikaisin aamulla ajasta ikuisuuteen.

Eeva oli syntynyt 23 marraskuuta 1929, ja hän saavutti 94-vuoden kunnioitettavan iän. Eeva jäävät kaipaamaan hänen lapsensa Markku Jouni, Marja-Riitta ja Eija Birgitta perheineen. Lämmin osanottomme perheen suureen suruun.

Eevan siunaus, hautaus ja muistojuhla pidetään perhepiirissä.

Eeva avioitui 4.7.1948 Urho Saarenpään kanssa. Perhe asui Raahessa Eevan toimiessa tunnettuna ja erittäin arvostettuna kampaaja-yrittäjänä Raahen keskustassa. Eeva tunnettiin empaattisen iloisena ja positiivista energiaa hehkuvana persoonana. Yrittäjäuran hän lopetti vasta 80-vuotiaana.

Paanajärven Uusi-Anttilan Leinosten kotipaikka sijaitsi 900 metriä Mäntykoskesta itään, järven pohjoisrannan rinteellä. Eevan vanhemmat olivat Juho Hermanni (1890–1971) ja Kaisa Sofia (1890–1941). Heille syntyi 11 perillistä ikäjärjestyksessä Veikko Viljami 1911, Uuno 1912, Juho Edvard 1914, Vieno Armas 1916, Kaarlo Henrik 1919, Elma Sofia 1921, Leonard 1923, Eino Urpo 1926, Eeva ja kaksoissisko Kirsti Katri 1929, Matti Valtteri 1933.

Helsinki 31.3.2024 Veli Matti Leinonen
(kirjoittaja on Eevan veljenpoika)

Paanajärven Uusi-Anttilan Leinosen kaksoissisarukset Eeva Saarenpää ja Kirsti Hellén rippikuvassa
Eeva Saarenpää (o.s. Leinonen) kertoo karjankuljetus-evakkomatkastaan syys-lokakuussa 1944 Paanajärveltä Raahen Saloisiin näin:

Kuusamon nimismies Louekosken määräyksestä olen kuljettanut lehmikarjaa. Olen lähtenyt patikoimaan 8.9.1944 Kuusamon Vuotungista. Matkareitti kulki Posion, Pudasjärven, Yli-Kiimingin, Muhoksen, Tyrnävän, Limingan, Lumijoen, Siikajoen kautta Saloisten pappilaan, jossa asuimme siirtolaisina. Työskentelin Paanajärven Anttilassa vuosina 1942-1944 heinän-, eloviljan- ja perunankorjuutöissä ennen evakkoon lähtöäni.

Nimismies Kaarlo Louekosken määräyksen mukaisesti, poliisi Karppinen tuli kertomaan syyskuussa 1944, että koti karjoineen pitää evakuoida. Leinosten Uusi-Anttilan-perikunnan kahdeksan lehmän lisäksi mukaan otettiin Tyyne ja Hilda Määtän kaksi lehmää (kaksoissisar Kirsti kertoo, että mukana oli myös Pesosen, Leskisen, Rauhasen karjaa, kymmeniä, ehkä satoja, oli pitkä raito). 
Kulkue oli perilla lokakuun puolessa välissä 1944. Mukana oli ollut myös Eevan isä, Juho Herman Leinonen hevosensa kera.

Koska Eeva oli vielä alle 16-vuotias hänen piti vielä selvittää, miksi hänet oli tähän karjankuljetustehtävään määrätty. Ja näin hän itse kertoo:

Meitä oli 11 lasta, kolme tytärtä ja kahdeksan poikaa, joista seitsemän oli rintamalla, ja vanhempi sisareni Elma oli lottahommissa. Äitini kuoli evakkoaikana 1941 (Kaisa Sofia 19.9.1892 -14.3.1941). Välirauhan jälkeen palasimme Paanajärvelle. Isäni ja perheeni jälleenrakensivat uuden kodin 1939 poltetun ja hävitetyn tilalle, jossa asuimme 1942-1944, jonka jälkeen taas lähdimme evakkomatkalle. Meidän kaikkien alaikäisten lasten piti tehdä kaikkia töitä, koska veljemme olivat siellä jossain isänmaata puolustamassa.
Eeva täydentää kertomustaan vielä seuraavasti:

"Silloin myös lapset opetettiin tekemään työtä ja sitä piti tehdä myös elääkseen, laiskoja ei ruokittu eikä ollut sosiaalihuoltoa – oli vain kansanhuolto, josta elintarvikekortit ja sensellaiset jaettiin. Eikä jaettu päivä- eikä lomarahoja. Jokaisen piti elantonsa hankkia ja tehdä töitä vointinsa ja terveydensä mukaan."


 ”Meidän piti kiertää pääteiltä metsäteille ja soille, koska päätiet olivat ruuhkautuneet pakenevista saksalaisjoukoista heidän edetessään kohti jäämerta. Jossain Posion paikkeilla suotaipaleella kävi sitten niin, että putosin lehmän kanssa suosilmäkkeeseen. Nään vieläki unta, kun pidän heinätuppuista kiinni, ku mihinkään ei saanut jalkoja tai kosketuspintaa kovasta, että olisi päässyt pois sieltä.  Lähitalosta oli saatu köysi, jonka avulla hänet vedettiin ylös suosta kietomalla lassolenkki kainaloiden alle. Myös lehmä pelastettiin. Saadun mutakylvyn jälkeen peseydyin läheisessä purossa ja lammessa. Päälleen puin märät pestyt vaatteet, jotka kuivuivat pikkuhiljaa matkan edetessä kohti määränpäätä, joka oli Raahen seudun Saloinen."

Yrittäjäurastaan Eeva kertoo 2009 antamassaan 80-vuotishaastattelussaan seuraavaa (Raahen Seutu 2009):

Keskiviikkona, muutamaa päivää ennen 80-vuotispäiviään Eeva Saarenpää säteilee elämäniloa tavalla, joka tuo mieleen muutkin Suomen Grand Old ladyt kuten Aira Samulinin, Lenita Airiston ja Kirsi Paakkasen. Säteilyn syykin on selvä, Eeva on saanut ajo-oikeuden vielä viideksi vuodeksi eteenpäin.
Huomenna on uusi syy. Jotkut Kampaamo Eevan asiakkaista joutuvat outoon ja harmilliseen tilanteeseen tammikuun 7. päivänä 2010. Kampaamo, jossa he ovat olleet asiakkaina yli 50-vuoden ajan, sulkee ovensa. Näin he joutuvat etsimään itselleen uuden kampaajan. Tämä johtuu siitä, että Eeva jää eläkkeelle 79-vuotiaana oltuaan yksityisyrittäjänä 57 vuotta. Jos joku haluaa kirjata Raahen hiusmuodin historiaa, olisi Eeva sen suhteen oiva lähde. Hän muistaa minä vuonna rakennettiin mikäkin talo Raahen keskustaan. Ja sillä tavoin.

Kampaaja Eeva on ottanut eläessään vain yhden permanentin, mutta sitä enemmän hän on kähertänyt muiden hiuksia. Hiusala vaihtoi hänen aikanaan höyrypermanenteista sähköpermanetteihin, sitten kylmäpermanentteihin ja kompromissilevyihin, vaahtopermanentteihin ja minivogueihin. Eeva kävi kaikki Euroopan pääkaupungit seuraamassa alan kehitystä hiusväen tapahtumissa.

Kun Eeva palkittiin yksityisyrittäjäurastaan timanttiristillä, hän pukeutui siihen samaan silkkimokkaiseen empiremalliseen mekkoon, jossa hän liikkui Cannesissa ja Nizzassa – 33 vuotta sitten. Sitä matkaa varten hän ompeli itse kolme pukua. Sillä kampaaja ei saa näperrellä työssään tarpeeksi. Hän haluaa näperrellä myös kotonaan. Jos ei ompeluksia, niin kanavatöitä.

Pelkästään Eevan kampaamovuosista voisi kirjoittaa kirjan. Toinen kirja kertoisi hänen lapsuudestaan ja evakkoonlähdöstään. Eeva on se Kekkosen ”lehmämitalilla” palkitsema sotaveteraani (lottatyttö), joka talutti Kuusamoon Paanajärveltä 10 lehmää Saloisiin vuonna 1944. Isä toi samaa matkaa hevosen. Eeva Saarenpää koki sodan kolhut kovina. 13-henkinen perhe hajosi vuonna 1941 äidin kuoltua. Yksi kahdeksasta veljeksestä kuoli rintamalla. Eeva näki lapsena, miten Venäjän desantit veivät Paanajärvellä naapurin isännän.

”Mä olen heittänyt ne ajat pois, vaikka muistan ne kuin tämän päivän”!

Lokakuun 2011 viimeisinä päivinä tehty kajakkiretki Mäntykoskella ja Uuteen-Anttilaan (Juho Herman ja Kaisa Sofia Leinosen kotitilalle).

Kaksoissisar Kirstin kertomus evakkoajoista Paanajärvellä

Kirsti Hellén (o.s. Leinonen) kertoo:

Heti kohta jatkosodan alkaessa isä ja kaksi vanhempaa veljeäni palasivat talvisodan aikaan poltetulle Paanajärvelle. Me nuoremmat kaksoistytöt ja veli ja lapseton miniä seurasimme perässä.

Asuimme aluksi laavussa, jonka edessä yöllä paloi rakovalkea. Pian kohosi rantatöyräälle hirsinen rakennus, jossa oli tupa, toisessa päässä sauna ja tavaroita varten vaja.

Lisää rakennuksia tehtiin kovalla vauhdilla. Oli aittaa, navettaa, tallia hevosille, ja sitten tulikin isomman rakennuksen vuoro (tark. varsinainen päärakennus, asuintalo). Peltoihin kylvettiin ohraa, kauraa, vehnääkin ja tietysti perunaa ja juureksia. Sipulit, ne olivatkin tosihyviä kasvamaan rinnepelloilla. Järvestä tuli lohta, taimenta, nieriäisiä ja sitä kuulua muikkua nuotalla. Metsässä oli paljon riistaa ja marjoja. Joten voi kuvitella miten oli mahdoton ”hinku” palata toisten nurkista kotiseudulle.

Sodan aikana 7 veljeäni ja yksi sisar oli mikä missäkin sotahommissa ja maanpuolustustehtävissä, ja sisar tietysti lottana siellä jossakin. Meitä oli 11 lasta ja äiti kuoli 1941 evakkomatkalla. Teimme kovasti töitä kotitilallamme, olimmehan kaikki oppineet pienestä pitäen olemaan kaikessa mukana. Ennen talvisotaa kävi paljon turisteja Paanajärvellä, joten sisareni kanssa jouduimme olemaan oppaina Ruskeakalliolle, Mäntykoskelle ym. taiteilijoiden suosimille paikoille.

Talomme oli järven pohjoisrannalla, jossa oli suurempi  vaara desanteista. Aika-ajoin, varsinkin kesällä menimme järven yli yöksi pakoon venäläisiä partioita, jonne myöskin vartiosotilaat tulivat mukaan.

Käviväthän yksi elokuun yö hakemassa naapurin isännän mukaansa. Aamulla tuli sitten tytär kertomaan, koska olivat yöllä kieltäneet lähtemästä ampumisen uhalla kertomamaan käynnistään. Meille eivät uskaltaneet tulla, koska olivat kysyneet onko meillä aseita ja sotilaita paikalla. 

Meillä oli jostain hankittuja kivääreitä ja käsiaseita, joilla me tytötkin opeteltiin ampumaan. Kesällä nukuimme aitoissa, joissa oli pyöreitä reikiä ampumista varten. Huomasimme kyllä monta kertaa merkkejä partioiden liikkumisesta, joten pelkomme olivat kyllä päällimäisenä mielessä.

Sitten kävi niin kuin kävi. Poliisi Karppinen tuli 7 pnä syyskuuta 1944 ilmoittamaan. Nyt oli taas lähdettävä pois kotikonnuilta. Pakkasimme hevosrattaisiin ruokaa ja vaatteita ja kellokas lehmä narun päähän, jota muut eläimet seurasivat, ja tunnin sisällä olimme matkalla länteen. Lehmikarjaa kuletettiin Raahen seudulle (Saloisiin). Meidän asuinpaikaksi tuli Saloisten pappila, jossa oli navetta ja hevosille suuri talli. Sillä seudulla oli paljon siirtolaisia.

Helsinki 1.12.2019
Veli M. Leinonen
Suositellut

Vesi vanhin voitehista

Mäntykosken jäälautasten performanssi 1-1995
Mäntykosken jäälautasten performanssi 1-1995

















Vesi vanhin voitehista

Pakkanen pahoin viel aamulla paukkas,
keväinen keikkuen pelloilla laukkas,
räystäältä tippuvi sulava lumi,
loimutti lämpöään auringon tuli,
sirkutti rastas jo kuusikon alla,
kaikkosi tammikuun pakkanen, halla.

Valossa ihmistä suurempi loisto,
pimeyden voimille poltteinen poisto,
kylvetty hyvyys taas orastain itää,
ihmisen kasvussa uskomme pitää,
tähkäpäin viljava pellollas kasva,
sulavesin voimista kuin leivänpäällysrasva

Hki 18.3.2024 © Veli Juhani

Paanajärven Mäntykoski talvella
Suositellut

Naistenpäivänä kupliva kuohuu

womans day photo

Naistenpäivänä 8.3. kupliva kuohuu

Sokerihuurrettu päivä nyt naisten,
miesten palvomain laulavaisten,
monta on aihetta meillä nyt juhlaan,
emmehän unholaan muistoja tuhlaa.

Nirunarukengissä kepeästi,
astelee naiseni elävästi,
lapsille rakkaille äitinä aina,
niin arjessa aamun kuin sunnuntaina.

Kunnian kukkivat hänelle kanna,
korvaan kuiskien ruususi anna,
paapomispäivä tää naisille suodaan,
kuplivan kuohuva yhdessä juodaan.

Naistenpäivänä 8.3.2024 © Veli Juhani




SONY DSC
Suositellut

Meidän pressa, Alexander Stubb

Alexander Stubb photo
Photo by Estonian Foreign Ministry

Herra Tasavallan Presidentti 1.3.2024

Meidän pressa, Alexander Stubb

Vallan kahvaan tänään sä tartut,
pressan virkaan kauan jo vartuit,
kansaa muista tästä myös kiittää,
nöyränä luottamus kansalle riittää.

Vallan huumaa saat jälleen maistaa,
vastuuta kantaen päiväsi paistaa,
asiainlaidat huolella tutki,
mututunnulla älä mitään hutki.

Liturgiaa vältä ja turha paatos,
kirkkaana pidä rauhan aatos,
kuuntelutaitoa arvosta aina,
oikea analyysi mieleesi paina.

Mielenkielet harhaan voi johtaa,
eriävä näkemys aidosti kohtaa,
päätöksen tehtyä seuraukset kanna,
valtaa ja vastuuta fiksuille anna.

Kuntoas hoida kuin tähänkin asti,
triatlon pienin on tehtävärastis,
kypärä päässä polkuas juokse,
polje tai norppaile kansasi luokse.

Hki 1.3.2024 © Veli Juhani
Onnea, siunausta ja viisautta presidentin virkaan.
Täydennetty kuvagallerialla klo 14:50

Screenshot_20240302-094317_Chrome
Orientation: 1
« / 11 »
Suositellut

Kalevalan päivä kajahti

Gallen-Kallela Art photo
Photo by asarstudios

Kalevalan päivä kajahti

Älä itke emo ehta,
nauru naukuvi ovella,
nostata ilo ylimmäksi,
hymy huulille hyräile.

Kielenkannat kirvoitettu,
kurkku kuiva kurlutettu,
kanteleen kielille kaiuksi,
kuuluvan käkösen kukuksi.

Onni ainoan aurinko,
kangastusta Kalevalan,
arkiemon ennakoitu,
komistus kotisi kammarin.

Älä suruas surkuttele,
anna itkusi iloita,
paha olo pakahuta,
kannata aatosta kaunista.

Kevät tulla kuukkelehtii,
norovesi notkistuvi,
lemmen lieskat leimahtavi,
Kalevalan päivä kajahtaa.

Hki 28.2.2024 © Veli Juhani
Onnin ja Kalevalan päivän ratoksi.

Kalevala mystery photo

Elias Lönnroth photo
Photo by Hannu-Makarainen
Suositellut

Naapuriparadoksi

peace photo

Naapuriparadoksi

Kauan oltiin yhtäpataa
naapurimme kanssa,
mut uuden ajan kynnyksellä
emme enää tasajalkaa tanssaa,
ei arven haavat umpeutuneet –
nyt rajat ovat sulkeutuneet.

Tsaarin vallan ikeestä
toviksi me irti päästiin,
vallankumous Leninin
meidät silloin säästi.
Itsenäisyys julistettiin,
laajasti myös tunnustettiin.

Mennyt aika mielessämme
Lenin kuoli, Kremliin palsamoitiin,
muistot muuriin mausoleumiin.

Käsikassara on heti valmis,
Stalin hyppää saappaisiin.
Kansaa kaatui kuin ois metsää,
gulakkeina ammuttiin.

Ilmianto arkipäivän,
politrukit palkittiin,
kohta siellä sotatoimet
Mainilassa laukaistiin.

Oli jotain jäänyt hampaankoloon,
tyytynyt ei nykyoloon,
armeijat pian Suomeen marssi,
mutta siitä tulikin vain suuri farssi.

Välirauha Moskovassa soviteltiin,
meni Petsamoa, Kuusamoa, Sallaa,
Karjalan kannas ja Laatokan Karjala,
Hankoniemessä myös vanjat valssas.

Julman valtaan Suomi taipui,
haavat nuollen, muttei kuollen.

Siirtoväki evakkoina asutettiin,
rajan pintaa linnoitettiin,
Saksa tarjosi apuaan,
siihen myös me tartutaan,
Suomeen saapuu sotilaita
lähes puoli miljoonaa.

Tilaisuus kai teki varkaan,
Suomi kauas rajoiltansa karkaa,
Saksan apukaan nyt ei auta,
niin siinä kävi – rintamat murtui.
Totta jumalauta.

Viivytystaistelut viimeiset käytiin,
Kannaksen kauhuissa kuoltiin ja näyttiin,
sankarivainajain muisto on niistä,
ei auttanut itku, kun nenääsi niistät.

Moskovan rauha lopulta saatiin,
suomi neito nyt syömättä laihtui,
evakkoja parveili siellä sun täällä,
tummat pilvet leijaili Suomemme päällä.

Mutta työhön tarttui kansa,
uutterastaen kaikki raatoi,
pitivät näin puoliansa –
itsenäisyyttä voittonansa.

Niin me suometuttiin suostumuksiin,
vanjan syliin kilpaa juostiin.
varman viennin vaihtokauppa,
ei tarvinnut nyt kenkään auttaa.

Rajat toimi joka suuntaan,
turha oli mitään muuntaa,
Eu-varoin Suomi nukkui,
voiton riemuin vennää kukkui.

Kukoisti myös kaikki kauppa,
troikat juoksi kilpalaukkaa,
etabloitiin suurin elkein,
oli kakku kaunis, lähes melkein.

Kun toiveunta nukkuu Suomi,
kukkaan puhkee Krimin tuomi,
herätä se ei nyt ketään,
homma jatkuu –  kuin ei ois mitään.

Myös Unkrainassa uinui kansa,
astui miinaan – vennään ansaan,
laiminlyöty oma tahto,
housut kintussa ne vain kahto,
ja minkäpä ne sille mahto.

Nyt on kaksi vuotta kamppailua,
ei yhtään kunnon neuvottelua,
rauhaa näin ei rakenneta,
vain sotatoimiin usutetaan.

Tuhon tielle Suomi kulkee,
vaikka rajojansa sulkee,
yhä jatkuu Krimin taisto,
viisautta ois rauhanvaisto.

Sotatoimet lopettakaa,
rauhan toimet aloittakaa,
pelkkä murha aivan turha,
haavekuva – Natoturva.

Ystävyyden ja rauhan puolesta
Hki 25.2.2024 © Veli Juhani

Suositellut

Sota on suuri häpeä

Unkrain War photo

Sota on suuri häpeä

Maailmassa rauhaa nyt tunneta ei lain,
sotakiihko tuhojaan on kylvämässä vain,
tunneköyhyys akuutisti tuottaa meille tuskaa,
vallankahvaan tarttuneilla itsetunto fuskaa.

Kaiken kansan kyykyttäjät pysyy poteroissaan,
kylläisinä kylpemässä omissa karkeloissaan,
suuri joukko lakeijoita myötäkarvaan nuolee,
paskanmarjat välittää, vaik’ syytön kansa kuolee.

Lopulliseen tuhoon meitä kuljettavi juna,
on rauhantoimiin päättäjillä liian pieni muna,
tykinruokaan totutetaan pikkukanat jyvin,
tappamisen mielihyvä syntyy silloin syvin.

Raukkamainen despootti ilman selkärankaa,
luihun lailla luikertelee nielaisemaan valtaa,
kaikki mitä eteen tulee purematta nielee,
kyltymätön ruokahalu on yksinvallan mieleen.

Ajan myötä käärme haukkaa liian suuren saaliin,
lakeijoineen lankeaa hän huomaamatta maaliin,
tuhontiellä taivaltavat omaan miekkaan hukkuu,
vasta sitten rauhan kansa yönsä hyvin nukkuu.

Hki 24.2.2024 © Veli Juhani
Ukrainan tuhoamissodan toisena vuosipäivä

Suositellut

Oi kallis asuinmaa

demonstration photo

Oi kallis asuinmaa

Lakkojen keskellä Suomeni seisoo,
hyvinvointivaltiokuplassa,
Oi kallis asuinmaa, kuka sua rahoittaa,
kaikki me sinulla maksatetaan.

Yksilön vastuu ei Suomessa paina,
valtion kirstu on pohjaton,
Oi kallis asuinmaa, kohta Suomi konkataan,
maastamuutto olis ehkä paikallaan.

Voitasko hiukan me talkoita tehdä,
näinhän me ennenkin toimittiin,
Oi kallis turunmaa, ei tunnin junaa tarvita,
aina on aikaa Turkuun matkustaa.

Sossusta turvaa ja persukset tiskiin,
työnteko turhaa on Suomessa,
Oi kallis asuinmaa, lisää, lisää lainaamaan,
on valtion velka pelkkää saatavaa.

Ammattiyhdistys valtaa kun kaappaa,
kansanvaltaa näin pilkataan,
Oi kallis isänmaa, kansanvaltaan palatkaa,
gangsteritoimin maamme tuhotaan.

Järkeä kätehen nyt kaikelle kansan,
yhteistuumin me selvitään,
Oi kallis kotimaa, säästötoimet kunniaan,
jokainen voi tinkiä eduistaan.

Vähemmälläkin täällä toimehen tullaan,
vyötä kun kiristetään kunnolla,
Oi kallis kotimaa, rahaa, rahaa, tarvitaan,
voit köyhistä köyhintäkin arvostaa.

general strike photo
Photo by Maldita la hora

Hki 23.2.2024 © Veli Juhani (tekstiä hiukan tuunattu jälkikäteen)
…laula jos huvittaa; “honkain keskellä mökkini seisoo” sävelin

Suositellut

Paanajärven suutari

Miesten alapuolisella rantarinteellä sijaitsi suutari Herman Pitkäsen Kanerva-tila ja siitä n. 1,5 km päässä oli Antti Karjalaisen Seppälä-tila, jonka jälkeen n. 1,7 km päässä oli Mäkelän tila.


Paanajärven nopsakätinen suutari

Karjalais Antin talolta oli toista kilometrin matka Kanervan pientilalle. Kinttupolku kulki korkean Kuljavaaran alaisen kuusikkoisen rinteen laitamilla, lähellä järven rantaa. Kanervan tilaa asutti Herman Pitkänen, joka oli tunnettu Paanajärven nopsakätisenä suutarina. Herman Pitkäsellä oli kaksi poikaa Mauno ja Heikki ja lettipäisiä tyttäriä niin lukematon määrä ettei siitä selvää saanut.

Pitkänen oli tunnettu maankuulu suutari. Hänen ollessa toimessaan, saattoi vain ihmetellä, miten nopeasti naskali ja neula liikkuivat hänen käsissään. Silloin näytti siltä, kuin kone olisi kaksipäistä hurjana heilutellut.

Kerran hän oli saanut urakakseen tehdä saappaita Karjalan miehille. Niitä hän oli saanut tehtyä seitsemän paria päivässä. Mutta eihän niistä vedenpitäviä ollut tullut, kertoi hän itse. Sen sijaan kyllä hän yleisesti pitkävarsisaappaat päivässä teki, ja ne olivat sitten saappaat parhaasta päästä. Suutari Pitkäsellä kerrotaan olleen muutamia lehmiä ja lampaita kymmenittäin. Talossa asui myös villan muokkauksen taitajia.

Suutari Herman kulki joskus uitoissakin. Kerran hän oli saapunut Kemijärvelle, jossa oli useita suutarin puoteja. Uittoja odotellessaan Pitkänen oli pyrkinyt oppipojaksi erääseen suutarin puotiin. Puodin omistaja oli nakannut kengäntekovehkeet Hermannille ja sanoa tokaissut, eihän niistä taida kenkiä kyllä tulla, vaan samapa tuo jos yhdet kenkävärkit pilaatkin.”

Niin Hermanni ryhtyi toimeen ja kun oli joutuisa ammatissaan, pisti tietysti parastaan. Tuohon aikaan uittosaappaat piti olla pitkävartisia. Hermannin työ kävi joutuisasti, ja niinpä saappaat tulivat valmiiksi jo ennen iltaa.  Hermanni meni ja nakkasi saappaat mestarin pöydälle ja sanoa tokaisi: Kelpaako? Suutari puodin isäntä aikansa saappaita tutkittuaan Ilmoitti: Enpä minä tuommoisia oppipoikia tarvitse, jotka ovat mestareitakin parempia.”

Tapahtuman jälkeen suutari Herman Pitkäselle tarjoutui töitä yllin kyllin, eikä hänen tarvinnut rokulipäiviä viettää.


Mänty-Ellan kerrotaan luiskahtaneen tästä suksillaan alas (v. 1931) niin, että Kallio oli pölähtänyt paljaspäiseksi. Ilvestä hänen kerrotaan jälestäneen. Aaro A. Nuutinen kirjassaan 1932.

Helsinki 22.2.2024 Veli M. Leinonen, “Ihme Veikon” muistelmia mukaillen.

SONY DSC
Paljaslakinen Kuljakallion kuvattuna Paanajärven itöpään Rajasaaren edustalta huhtikuussa 2010. Daniel pilkkimässä harjusta.
« / 17 »
Suositellut

Kutuveden kulkuri

Selkäjoen ylisillä














Kutuveden kulkuri

Kun vielä nuori olit kuoreen kultainen
kutsuit kutuun keväimen,
jos et vielä kiinni saa, voi taas nauraa.

Mulle aatos kaunis olit kukkaisen,
tarttui haaveet toiveisiin,
vaik en kiinni saa, nyt täytyy uskaltaa,
heitin haaviin rakkauden.

Aina oulankaisen mies pysyy paikallaan, on vaan,
kutukalastusta saatoin siellä harrastaa, sain vaan.

Jäiden lähtö kun on, tulva taas mahdoton,
siinä mies on paikallaan, taas paikallaan, eilisenkin taas.

Kanssas jatkoin monet kerran aamuiseen,
laskuun iltaan auringon,
jos sut jäät voi sulattaa, toiveet täyttyy.

Siksi matkaa kanssasi mä aina teen,
matkaan päivään viimeiseen,
niin joka niemen taa, me vielä soudetaan,
virta virtaa vahvistaa.

Aina oulankaisen mies pysyy paikallaan, on vaan,
kutukalastusta saatoin siellä harrastaa, sain vaan.

Jäiden lähtö kun on, tulva taas mahdoton,
siinä mies on paikallaan, taas paikallaan, eilisenkin taas

Hki 21.2.2024 © Veli Juhani

Suositellut

Sinä hyvästi jää

Tämän Mäntykosken vasemmalla näkyvän kalliokukkulan ylisillä Akseli Gallen-Kallela maalasi Paanajärven paimenpoika taulun kesällä 1892

Sinä hyvästi jää

Sinä hyvästi jää, olit kotini rakkain,
niin kauaksi jouduin mä luotasi sun,
:,:sun muistosi jäähtyi kuin uunisi kylki,
tulituhkaksi tuulessa elämän vei:,:

On kaikonnut aamuinen autereen koitto,
kotikoskeni kanteleet solisten soi,
:,:siellä sinisen syvänne peilinä loisti,
pilvipoudassa ikävän kuljetti luo:,:

Suopursujen korvessa pihkainen tuoksui,
sen kätköissä kukkivi hetteinen suo,
:,:oon lähteellä ehtoisan elämän juoksun,
se viileän virrassa viestini vei:,:

Oot kaukainen muistoissa sukuni kunnaan,
sun luoksesi palata vielä en voi,
:,:mut joskus viel kuulen sun kutsusi kotiin,
sen itkuna tulviva keväinen tuo:,:

Hki 19.2.2024 © Veli Juhani

Uusi-Anttilan leivinuuni Paanajärvellä kuvattuna 1995.
Suositellut

Ystävyysmuisti

Järvisen Lapponia lumikanto 260 cm

Ystävyysmuisti

Ilmassa leijuu taas ystävyyshumu,
se hetkessä haihtuu kuin tuulisen sumu,
jos lauluas laulattaa räkättirastaat,
niin huutavan äänellä korpikin vastaa.

Auta miestä mäessä, kertoi napalanko,
kaada kauna viemäriin tai heitä hiilihanko,
naura niin kuin nauris kun kantojasi kaskeet,
ystävyys on yhteistä jos leikkiä voit laskee.

Kasvoillesi tuiskuttaa taas taivaallista lunta,
poskesi jos kostuvat, niin ei se ole unta,
suksivan lumessa hyvin taas luistaa,
ilostaa mielen jos ystävyys muistaa.

Olihan jalassain luistava suksi,
toinen kun ponnisti, toinen vain uksi,
hyvin ne aatostain hangessa kantoi,
ystävät ylimmät voimia antoi.

Metsätaival ystäväsi – juoksevaiseen astun,
virran viemä kannattelee ainoankin lastun,
tallustaa maahinen, taipaleet taittaa,
maailman laduilla ystävyys maittaa.

Älä sinä ihminen ystävyyttä pelkää,
kanna omat kaunasi ja ota reppuselkään,
ystävyyden kynttilä jos pöydälläsi palaa,
kaappaa kiinni kaulasta ja poskipäätä halaa.

Hki 14.2.2024 © Veli Juhani
muokattu 17.2.2024 toiseksi viimeisen säkeen viimeiset riimit

Suositellut

Ei päätä eikä häntää

Ukraina war photo

Ei päätä eikä häntää

Ei päätä eikä häntää näy,
kun mielipuolet kimppuun käy,
on veri vahvin voittamista,
harvainvalta tappamista.

Heikot sortuu – haavat nuolee,
heikoimmat ja lapset kuolee,
tykinruokaa ihmiskilvet,
sysimustaa taivaan pilvet.

Pitkän pöydän poteroissaan
yksinvalta koteloissaan,
piilossa ne pirut pysyy,
eivät vastaa – vaikka kysyy!

Myötäilijät haaremissaan,
kansanvaltaan paskaa, pissaa,
mielipuolet vallan kaappaa,
pienet aivot – isot saappaat.

Hki 13.2.2024 Ⓒ Veli Juhani

dictators photo

Ukraina war photo

Suositellut

Suomi kääntyi Naton kylkeen

Suomi kääntyi Naton kylkeen

Alexander Stubb photo
Photo by More pictures and videos: connect@epp.eu

Ruotsin kanssa yhtä jalkaa,
Nato tanssi kohta alkaa,
kylki kylkeen kallistutaan,
länsivaltaan altistutaan.

Koko kansan kynttiläksi
ei äänet kanna Stubbin yksin,
hiukan yli Pekan äänin,
Stubbi voiton tästä kääri.

Paras onnistuja Pekka,
vaikkei alla ollut rekka,
bussi taipui tantereilla,
joskus liian liki parvekkeita.

Tarpeetonta kierros toinen,
kellokkaiden äänet soiden,
suurin äänimäärä Stubbin,
ryysti kansan kahvit kuppiin.

Pekka kaappas kansan äänet,
voitosta ei kauas jääneet,
pian Pekka pöytään kurvaa,
Siellä täällä rauhaa turvaa.

Hki 12.2.2024 © Veli Juhani

Kuka oli todellinen koko kansan suosikki selviää tästä

Onnea Alexander Stubb:lle vaativaan presidentin virkaan. Vaalien toinen kierros oli ja on täysin turha. Kumpikaaan toisen kierroksen ehdokkaista ei voi olla koko kansan presidentti. Todellinen ehdokkaiden koko kansan kannatus lasketaan tietenkin eka kierroksen perusteella.

Alexander Stubb 882 388 / 28,3% äänistä, tukipuolue Kokoomuksen kannatus 2/2024 22,9%

  • Stubbin äänimäärä (882 388 / 28,3%) = 31 180 x tukipuolueen kannatus% 22,9 = 714 017
    eli äänisaalis +168 370 enemmän kuin tukipuolueen kannatus.

Pekka Haavisto 836 712 / 25,8% äänistä, tukipuolue Vihreiden kannatus 2/2024 = 7,7 %

  • Haaviston äänimäärä (836 712 / 25,8%) = 32 430 x tukipuolueen kannatus% 7,7 = 249 716
    eli äänisaalis +587 001 enemmän kuin tukipuolueen kannatus.

Jussi Halla-aho 615 802 / 19% äänistä, tukipuolue Persujen kannatus 2/2024 = 17,6%

  • Halla-ahon äänimäärä (615 802 / 19%) = 32 410 x tukipuolueen kannatus% 17,6 = 570 427
    eli äänisaalis +45 375 enemmän kuin tukipuolueen kannatus.

Olli Rehn 496 759 / 15,3% äänistä, tukipuolue Keskustan kannatus 2/2024 = 10,1%

  • Rehnin äänimäärä (496 759 / 15,3%) = 32 468 x tukipuolueen kannatus% 10,1 = 327 925
    eli äänisaalis +168 833 enemmän kuin tukipuolueen kannatus.

Yllämainituin lukemin koko kansan ylivoimainen ääniharava oli siis Pekka Haavisto, koska hän kahmi
587 001 ääntä enemmän kuin hänen oman tukipuolueen kannatus (Yle gallup helmikuussa 2024).

Pekka Haavisto pitäisi valtuuttaa pikaisesti EU:n ja Naton tukitoimin neuvottelemaan Ukrainan ja Venäjän sodan lopettamistoimista ja pysyvästä rauhasta.

Hki 12.2.2024 Veli Juhani

Pekka Haavisto photo
Photo by FinnishGovernment
Suositellut

Voittajan vankkurit

Alexander Stubb photo
Photo by Estonian Foreign Ministry
Alexander Stubb photo
Photo by FinnishGovernment

Haaviston hoppee

Saadaan vihdoin viimein varmuus,
suru kakkospaikkaan jää,
ei saa maailmani rauhaa,
arjen harmaus yllättää.

Kaiken, kaiken sille annoit,
kakkospaikka käteen jäi,
mutta kysynkö sen hintaa,
kun vain rauhaa rakastaa saan.
Tähän hetkeen jo kaikki mahtuu,
vaik et rauhaa koskaan saa.

Sulle ääneni annan,
aina korren kekoon kannan,
vaik et saisi sitä koskaan,
joka korren kekoon kannan.
Sulle ääneni annan,
jos sä pressan virkaa toivoit,
vaik et saisi sitä koskaan,
kyllä siitä vielä toivut.

Rauhantyössä riittää sarkaa,
älä paikallesi jää,
Nobelistit sua kiittää,
rakkaus rauhan lämmittää,
Rauhantyötä kansa kiittää,
vaik et rauhaa koskaan saa.

Sulle ääneni annan,
joka korren kekoon kannan,
vaik et saisi sitä koskaan,
kakkospaikan tuskaa kannat.

Sulle ääneni annan,
jos sä pressan virkaa toivoit,
vaik et saisi sitä koskaan,
sulle ääneni annan.

Sulle ääneni annan,
joka korren kekoon kannan,
vaik et saisi sitä koskaan,
kakkospaikan tuskaa kannat.
Sulle ääneni annan,
jos sä pressan virkaa toivoit,
vaik et saisi sitä koskaan,
sulle ääneni annan.

Hki 31.1.2024 © Veli Juhani
Lohdutuslaulu Pekka Haaviston joukoille “hoppee ei oo häppee” tulevan johdosta. Pekasta tulee hyvä varapresidentti.
Vittorio Ferrin sävel, tulkinta ja sovitus edesmenneen Seija Simolan tyyliin.

Voittajan vankkurit

Voittajan vankkurit jatkavat matkaa,
hoppeelle jääneet vatuloi ja vatkaa,
kellepä ääneni nyt minä annan,
kenelle kekohon korteni kannan?

Stubbilan kuppilan kahvi on kuumaa,
ilmoille pörräävi Natomato huuma,
otetaan kuppia – äänestä Stubbia.

Hki 31.1.2024 © Veli Juhani

Suomen presidenttikisa lähenee jo loppuaan, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että Alexsander Stubb on viemässä voiton, ellei jotain suurta ihmettä pääse yllättäen tapahtumaan.

Tähän saakka pressakisa on ollut mielenkiintoinen ja jopa jännittäväkin. Positiivisesti yllätti Li Andersson, joka uskalsi olla asioista eri mieltä, ja ainoana ehdokkaana näki huolta tavallisen köyhän kansan arkihuolista, ihmisoikeuksista jne. Valitettavasti ihmisoikeus on oikeus, jota härski itänaapurimme käyttää hybridiaseena, ja siksi Li Anderssonin ääni on nyt huutavan ääni rajavyöhykkeen korvessa, eikä meistä kukaan tosiasiassa tällaista maahantunkua kaipaa.

Suurin floppaaja oli Jutta Urpilainen ja Demarit, jotka unohtivat, että nyt on meneillään pressavaalit. Säälittävä esitys.

Harry Harkimo oli mukava piristys teeskentemättömyydessään ja yrittäjien asialla kunnostautumisessaan. Hän lienee kärsinyt itäkiekkoilun tutkimattomista lapaansyötöistä ja omaan maaliin pelaamisesta. Harry oli hyvä häviäjä ja halutessaan varmaankin pysyy yhden miehen eduskuntaryhmän kantavan voimana myös jatkossa, niin halutessaan.

Aallon Mikasta ei tullut uutta Ahtisaarta, mutta sai tuta politiikan raadollisuuden. Raha ratkaisee.

Ynnä muiden joukossa oli myös Sari Essayah, joka on kyllä asiakeskeinen älypoliitikko, mutta suomaiset eivät innostu politiikan ja uskonnon cocktailista.

Mieluista olisi ollut nähdä neljän kärkiehdokkaan loppukoitos keskenään. Sekä Jussi Halla-aho, että Olli Rehn tekivät loistavan vaalityön, jota ynnä muut täyte-ehdokkaat olivat turhaan sotkemassa. Samalla nämä ns. täyte-ehdokkaat veivät arvokasta keskusteluaikaa potentiaalisilta ehdokkailta. Nyt mukaan kisaan pääsee 20000 kannattajakortin keräämisellä. Sitä pitäisi nostaa 50000. Tällöin tarjolla olisi vähemmän täyte-ehdokkaita, joilla ei ole tosiallista mahdollisuutta tulla valituksi.

Sekä Jussi Halla-aho, että Olli Rehn ovat kasvamassa korkoa kuuden vuoden päässä häämöttävään tulevaan koitokseen, mkäli intoa vielä riittää. Varsinkin Kepu voisi ottaa onkeensa Ollin tyylistä kampanjointiin.

Onnittelen tulevaa voittajaa päättämällä tämän pressapörssikommentoinnin 2024 tähän. Kävi miten kävi.

Ehdotan vielä kuitenkin, että Pekka Haavistosta tulisi varapresidentti, ja jos ja kun se ei mahdollistu, hänestä pitäisi tehdä EU:n rauhankomissaari (uusi perustettava virka). Maailma huutaa rauhaa.

Helsinki 31.1.2024 Veli Juhani

Suositellut

Kevättä kohti

Mustavuoren uuttera Palokärki


Kevättä kohti

Tähänkö luminen talvemme tyytyi,
äkkilämpimään pakkanen hyytyi,
suvinen henkäili ikkunan alle,
melkein herätti nukkuvan nallen,
päivät paistoi ja pälviä tuli,
puroina solisi sulava lumi,

Pumpulipilvissä taivainen tanssi,
saukkoja villitsi performanssi,
lounaan lämpimän tuulosen haistoi,
happaman puolukan kettu jo maistoi,
kyynelin pisaroi korea kuusi,
kutsua keväisen tikka jo huusi.

Ajatus lämpimän auringon valo,
metsään pilkisti aamussa kajo,
kylmyyttä huurusti pakkasen renki,
kortteikko kosteikon pystypäin henki,
oravat kirmaili ympäri puuta,
raakkuva korppi kalusi luuta.

Lumettu metsä taas vihreyttä loistaa,
kaamospimeän valoisa poistaa,
kutu,kutu kutsun matikka kuuli,
tuku, tuku lampaaksi norppaa luuli,
pesimäpuuhissa raakkuvi naakka,
poissa on metsästä talvisen taakka.

Hki 27.1.2024 © Veli Juhani

Suositellut

Riekkojen rinteillä

willow grouse photo
Photo by puliarf

Riekkojen rinteillä

Taitteessa talvinen, lumoutuu valkoinen,
lumetun peitossa puu,
riekoille riemujen, hangessa pakkasen,
supussa siivekkään suu.

Peitteessä pehmoisen, uinuaa pienoinen,
tuutuneen tyyni on maa,
latvoissa laupiaan, silmuja pilkahtaa,
kukkiva nuppunsa saa.

Aamussa aikaisen, katseessa kaukaisen,
tunturiin kiinnittyy kuu,
hiljaisuus nukahtaa, kauneus maan kukoistaa,
huhuilee huuhkaja huu.

Hämyisään hiipineet, peitteiseen uupuneet,
kuiskeeseen tuuhean puun,
lumesta ponnahtaa, enkeli siivet saa,
riekkojen rinteille tuun.

Helsinki 21.1.2024 copyright Veli Juhani

lagopus lagopus photo
Photo by sussexbirder
Suositellut

Taitteessa talven

SONY DSC

Taitteessa talven

Pumpulilunta taas sivakan alla,
tupruttaa tuiskuna talvinen halla,
hempeähiutaleet lentävät poskeen,
hyisevä pakkanen jäätävi kosken.

Riekkona sukeltaa sukseni kieppiin
untuvaturvassa elämän liekkiin,
ponnahtaa teeri kuin sukseni kärki,
pumpulilumettu peittonsa särki.

Hiljaisen metsänsä tykkyynsä pukee,
lauhkeisiin lauluihin tyyntyneen tukee,
oksia kyykyttää luminen taakka,
latvassa tarinoi nokkela naakka.

Jäniksen jälkiä kettusen mailla,
nälkäinen ilves on lounasta vailla,
keloaan koputtaa nokallaan tikka,
ylpeän oravan yllättää hikka.

Lämpimät tuuloset lännestä kiitää,
keväisen tunteessa kotka jo liitää,
puistattaa puita nyt leppoisa tuuli,
talvisen loppuvan keväinen luuli.

Päivien paisteessa varjoisa valo,
rannoilla taivaisen loistavi halo,
talvisen taitteessa pitenee päivät,
sulassa lumisen jälkemme veivät.

Hki 15.1.2024 © Veli Juhani

Paanajärven Kuljukallion huipulla.
Järvisen metsäsuksilla Kivakkatunturin huipulla kuvaamassa
Suositellut

Taivalla rauha – onnesta tykky

Tykkylumimies Paanajärvellä 2011
Korouoman jäätaivas

Taivalla rauha – onnesta tykky

Valkea aamu – valkean maan,
tykkysi peiton oksille saan,
tyyneyttä ilman, pilvetön taivas,
vain maahisen mainuan ahdistus vaivas.

Näyttääkö siltä ja tuntuuko miltä?

Vuotava veri tänne ei näy,
tappajan iskuissa kuolo kun käy,
Oikeus on aina ihmisen elo,
vaikka murhaajat kaataisi vankimman kelon.

Vallassa tappajat egonsa ansoin,
mammonan mahti uhrataan kansoin,
syyttömät kärsivät tyhmyyden tahdon,
rauha on tahrattu karmeimmin kahjoin.

Taivuta oksaiset taakkasi tallaa,
pakasta pahuus talviseen hallaan,
vapauta veljeys, sisaruus, rauha.
Ojenna hulluuteen viisauden kauha.

Taivalla rauha, onnesta lykky,
luojamme viesti on talvinen tykky.
Vaikka kaukana meistä tykistö pauhaa,
kaikki maan kansat toivovat rauhaa.

Rauhan vuotta 2024
30.12.2023 © Veli Juhani

Korouoma, Posio, jääseinä 2008
Suositellut

Joulumieltä kaikkeen kaipaan

Joulumieltä kaikkeen kaipaan

Kyynelehtii kaino kuusi,
taistelunne jättäkää!
Routii mannut mantereisen,
luontoäiti herättää!
Tantereita tahraa taisto,
nöyryytetyn kosto kylvää!

Harharetkin harvainvalta
ruokkii etupiiriään,
pelon keinoin kansakunta
pakotetaan kestämään.
Vallanhimon harhaisuuden
yksinvaltaan herätkää,
sinkkiarkun sankareiden
surusaatto estäkää!

Suden nälän kylläisyys
tuo luontohetkeen rauhan,
mut’ kyltymätön vallanahneus
vereen hukkuu kauhan,
ei nälkä kurni mailla halmein,
mut’ egontaiston voittaa kelmin.

Valkeen lumen Suomessamme
rauhan viestein veisataan,
ymmärrys tuo yhteishyvän –
versot kukkii viljan jyvän.
Äitein poven suojissamme
Isänmaata suojellaan,
rauhaa metsään, luontoon taivaan,
joulumieltä kaikkeen kaipaan.

Rauhaisaa joulua!

Hki 23.12.2023 ©Veli Juhani

Lappland winter photo

Suositellut

Nosta salkoon lippu Suomen

Suomi Finland Lappi photo

Nosta salkoon lippu Suomen 
 

Nosta salkoon lippu Suomen, 
liehukoon meil’ vapaa huomen, 
sinitaivas poutapilvin, 
nuorten lasten ilosilmin, 
eespäin käymme rauhan tiellä, 
ystävyyttä emme kiellä, 
yhteisvoimin luota uskoon, 
aamun kautta iltaruskoon. 
 
Isäin äitein uhrauksin, 
talvisodan muistutuksin, 
maksettiin me uhrilunnaat, 
kaatuneet kun täytti kunnaat, 
pakkaspäiväin pelastukseen, 
verivelkain uhrauksiin, 
tänään heitä muistakaamme, 
rauhan viestein vaalikaamme. 
 
Maamme makaa niin kuin petaa, 
huomisemme olkoon vakaa, 
pienin murhein muistakaamme, 
yhteishyvää täällä jaamme, 
vaik’ ovet narisivat, 
kaarmit kansan kannattivat, 
siskot, veljet urhojamme, 
edesmenneet muistojamme.  
 
Rauhallisen vakaata Itsenäisyyspäivää. 
 
Helsinki 6.12.2023 © Veli Juhani

Suomi Finland photo

Suositellut

ILMAN OMAA EMOA II painos valmiina joulumyyntiin

Ilman omaa emoa II painos valmiina myyntiin ja postitukseen

Nuoren miehen lapsuuskokemuksista nuoruusvuosien kautta aikuisuuteen kertova kirjani II painos on saapunut kirjapainosta 1.12.2023. Kirja postitetaan ennakkotilaajille tilausvahvistuksen saavuttua. Ennakkotilaajat ovat saaneet asiaan liittyvän tilausvahvistus- ja maksuohjeen sähköpostilla.

Kirjoja on vielä muutamia kappaleita tarjolla myös vapaaseen myyntiin ja tarvittaessa niitä painetaan lisää jos tarvetta ilmenee. Kirjatilauksen voi ilmaista sähköpostiini velimatti.leinonen(at)gmail.com tai tuumatti(at)tuumatti.fi tuo lähetä viesti-linkki löytyy kotisivuiltani.

Laajempi kirjainfo löytyy kotisivulinkistäni:
”Ilman omaa emoa” II painos (tuumatti.fi)

Lisätietoja allekirjoittaneelta.

Hyvää joulun odotusta toivottaen

Helsinki 4.12.2023 Veli Matti Leinonen

Suositellut

”Ilman omaa emoa” II painos



”Ilman omaa emoa”  kirjani  toinen painos nyt myynnissä

Lapsen oikeuksien päivänä, tänään 20.11.2023 sopinee kertoa myös kirjajulkaisustani.

Ilman omaa emoa
– omakohtainen kasvutarinani lapsuusvuosistani aikuisuuteen on nyt taas saatavilla. Kirjan toiseen painokseen olen saanut lisää tarinaa elävöittävää kuva-aineistoa. Ensipainoksen lukijoilta olen saanut myös täydentävää tietoa mm. luokkakuvien henkilönimistä, jotka on lisätty kirjaan. Lisäksi olen muutamin osin sujuvoittanut tekstiäni ja korjannut havaitut virheet, joista osa on tullut lukijapalautteena, mistä kiitän.

Tarinani on omakohtainen ja mahdollisimman totuuden mukainen. Se ei pyri olemaan sankaritarina, mutta se on konstailemattoman kaunistelematon pelkistetty ja osin koruton. Tietoni perustuvat saamaani tausta-aineistoon, veljieni ja sukulaisieni kertomuksiin. Tunnetilastani kerron kokemuskohtaisesti siten, kuinka olen itse ne kokenut tapahtuma-aikaan. Paikoin kerrontani saattaa loukata jonkun asianomaisen tunteita, mutta se ei ole ollut tarkoitukseni. Myös kasvattajaani koskeva osuus on asianosaisen kanssa voitu käsitellä, eikä se aiheuttanut myöhempään ystävyyteemme, saati kanssakäymiseemme, säröjä. Ymmärsimme molemmat myöhemmin, mistä Kuusamon dramaattisessa ensikohtaamisessamme oli tosiasiassa kysymys.

Motiivini kirjan kirjoittamiseen on ollut antaa voimia ja ymmärrystä kaikille kasvattajille perusarjen haasteissa. Kirja on myös osa minuutta ja sen hyväksymistä. Vaikka elämän taipaleen lähtökohdat eivät aina hyväile asianomaista, kaikesta voi selvitä. On opittava ymmärtämään, että me ihmiset teemme virheitä, mokailemme tahallisesti tai tahattomasti. Epäonni kuuluu, valitettavasti, osana elämään halusimmepa sitä tai emme. Se voi osua kenen tahansa kohdalle, vaikka itse kohde ei ole myötävaikuttanut tapahtumaan mitenkään.

Toimitan kirjan ennakkotilausten perusteella, kuten olen tehnyt aiemminkin. Lähetä siis kirjaa koskeva varauspyyntö sähköpostiini: velimatti.leinonen(at)gmail.com tai kotisivuilta löytyvää tuumatin kotisivun mail-linkkiä käyttäen. Vastauspostini sisältää maksu- ja tilausvahvistusohjeet.

Kirjat toimitetaan varausjärjestyksessä joulukuun 2023 alussa. Kirjatilaus vahvistetaan maksamalla kirja ennakkoon poikani Danielin opintotilille. Daniel on aloittanut DI-opinnot Aalto yliopiston Otaniemessä syyskuussa 2023. Haluan näin toimien kartuttaa hänen opintorahastoaan.
Me kasvattajat hyvin tiedämme, että turvattu talous on yksi opintorauhaa edistävä tekijä.

Kirjan myyntihinta on 50 eur/kpl + postituskulu 5,90 eur.

Helsinki 20. päivänä  marraskuuta 2023

Veli Matti Leinonen*
luonto-orientoitunut vapaa pohdiskelija


*Harrastajakirjoittaja on kuusamolaistaustainen, hotelli- ja ravintola-alalle kouluttautunut kokki, keittiömestari- ja liikkeenjohtaja (1971, 1974, 1977, 1983) nykyinen  eläkehemmo, joka työskenteli alan yrittäjänä vuodesta 1985 alkaen vuoteen 2016. Myös erä- ja kalastusoppaan työt ovat kuuluneet työtehtäviini vuodesta 1994 alkaen.
Julkaisut: Paanajärven runopurojen solina, 2017, Tuhkattujen muistojen Paanajärvi, 2021.


ILMAN OMAA EMOA KIRJAN SISÄLLYSLUETTELO

VARHAISLAPSUUSAIKA 1953–1960

005 – Ilman omaa emoa, saatesanat 
008 – Pulkkilan Viitastenjärven Vasikkaniemi 1953
012 – Äiti Kerttu uupuu
014 – Alkutalven yllätykset
015 – Järkyttävä navettapalo
016 – Lääkärinlausunto äidin terveydentilasta 31.5.1958
018 – Vappu astuu kuvioihin
019 – Kosken mökkiin muutto
024 – Kasvattipojaksi
025 – Onnikkaelämys matkalla Kuusamoon
027 – Asettautuminen Torankiharjulle
030 – Naapurit
031 – Isäntä Juho Edvard
038 – Savottaa ja tukinajoa
044 – Jussin puoliso Helmi
050 – Totuttelua Torangissa
052 – Ruusa mummo
053 – Tulitikkuleikki
055 – Vuokralaiset, sukulaiset, kaverit
058 – Penskojen pihapuuhat
060 – Pihahiihtokisat
065 – Isä Eino lähtee Australiaan
066 – Isä Einosta

ALAKOULUAIKA 1960–1967

072 – Kotoutumista ja kesäpoikailua
073 – Kirkkokedon kansakouluun syksyllä 1960
074 – Lastenkodin Oskari
076 – Aholan Ainon syysloma
078 – Muita kansakoulumuistoja…
084 – Migreeni
085 – Uuteen omakotitaloon
087 – Jussin perhe kasvaa
089 – Uuno-setä
093 – Kesäpoikana Pikkaralassa
098 – Puuhastelua Pulkkilassa
099 – Itsellinen reissaaja
101 – Lusikkaperän huvitukset
104 – Ravustuspuuhia
108 – Nuoruusajan leikit ja erikoisuudet
111 – Torangin Tarzan
113 – Poikien puuhat ja pikku ilkeydet
118 – Kalassa
124 – Joulukukkalähetit ja muut talvikauden puuhat
129 – Kissa vieköön
130 – Metsästyskipinä sammuu
131 – Marjastusta ja potunnostoa
133 – Polkupyöräilyä
135 – Retki Inkeelle
137 – Varhaisteini
139 – Kasvukipua ja kylänahistelua
140 – Koulukiusaamista
142 – Pyhäkoulukokeilua
144 – Hammaslääkärikauhua
147 – Setä-Matin kotiinpaluu Australiasta
148 – Salakalassa
152 – Äidittömyyspäivä
153 – Johannes Mustakallion tuntemuksia Kuusamosta 1882
157 – Rukatunturin latutalkoot

TEINI-IKÄVUODET 1967 >

162 – Teini-ikään
164 – Liikelinjalle 1967-1968. Ihastuksia.
167 – Täysi oppimäärä
169 – Veskasen mökkiurakka
172 – Haahuilua

AMMATTIKOULUAIKA  1969–1971

178 – Akkojen hommiin
179 – Ammattikoulun arki
183 – Rehtorin puhutteluun
184 – Sopeutumista ja hiirien pyyntiä
187 – Kesätyötä Taivalkulmassa
189 – Moottoripyöräilyä
193 – Miehuuskokeiluja
198 – Kesälomahimmailua

RUKAHOVISSA 1971–1972

204 – Rukahoviin 1971
210 – Ajokortti ja Morris Mini
218 – Kevätsafari Pulkkilaan
223 – Hiihtokauden päättäjäisjuhla
224 – Maalausurakointia ja aktiiviautoilua
227 – Jyrkänkosken juhannusjuhlille
233 – Hyvästi Kuusamo

ROVANIEMEN VUODET 1972–1974

235 – Pohjanhovin asiakaspalveluoppiin
237 – Pohjanhovin palvelukonsepti
239 – Asiakaspalveluvenymistä
243 – Jaguar XJ-6, Mobilia kuvat__988, Museovirasto Finna
246 – Pohjanhovin historiaa
247 – Saksalaiset räjäyttivät Pohjanhovin lokakuussa 1944
248 – Uusi Pohjanhovi avattiin lokakuussa 1947
249 – Pohjanhovin ravintolatoiminta
249 – Pohjanhovi panosti puitteisiin ja koulutukseen
255 – Arkinen työ ja vapaa-aika Rovaniemellä
256 – Harrastuksia ja työtä
260 – Jatko-opinnot mielessä
262 – Pohjanhovi 1936 (Heinirch-Iffland) Keittiömestari lohineen ja keittiöporukan tuotoksia.
265 – Hotelli- ja ravintolakoulu työn ohessa

TURUN TIELTÄ KUSTAVIIN 1974–1975

270 – Turkuunko?
275 – Juhannusreissu Raaheen
276 – Kahden työn loukussa
277 – Kustavin Merimotelliin
280 – Nuoruuden hulluutta
282 – Sattui ja tapahtui
286 – Lapin kautta Pohjois-Norjaan
291 – Kissat hiiren kannoilla
294 – Oikeuteen
296 – Mielivaltaa
298 – Ossi Soljasta Merimotellin uusi johtaja

ASEVELVOLLISUUSAIKA 1975–976

299 – Oulun Hiukkavaaraan 1975
304 – Äidin sukutaustaa
306 – Äiti yllättää kirjeellä
307 – Ensivierailu Äidin luona
309 – Hennalan huoltokouluun
312 – Erikoiskoulutus Niinisalossa
313 – Taivaanisä suojeli
314 – Varusmiesruokalan aliupseerina
317 – Kirjan kuvat selosteineen
325 – Kirjoittajan työ- ja koulutustausta lyhyesti

Suositellut

Aaro A. Nuutinen ”Suomen Sveitsissä” Paanajärvellä 1931

Mäntyniemen rantasauna sateella. Ingervon kuva.


Tässä yhteydessä kerrotaan Paanajärven tunnelmista Aaro A. Nuutisen kuvaamina.

Artikkelin sisällyksen suorat linkit:
sivu 1. Aaro A. Nuutinen Paanajärvellä 1931
sivu 2. Oulusta Kuusamoon
sivu 3. Kuusamosta Käylänkoskelle
sivu 4. Käylään
sivu 5. Retki Oulankajoen Kiutakönkäälle
sivu 6. Käylänkoskelta Juumaan
sivu 7. Jyrävänniemen nähtävyydet
sivu 8. Juumasta Paanajärvelle
sivu 9. Paanajärven tunnelmia
sivu 10. Mänty-Ella, Elias Leinosen vieraina

Lähdeteos ”Suomen Sveitsiin” – Kuusamon Paanajärvelle on mielenkiintoisen kertomus Aaro A:n ja kumppaneiden matkasta Paanajärvelle v. 1931.

Nuutisen tavoitteena oli saada Paanajärvelle ja Kuusamolle lisää matkailullista tunnettuutta, jonka johdosta kirja onkin mitä parhain tuon ajan matkaopas varsin tarkkoine tietoineen sen ajan elämänmenosta.

Tuohon aikaan Paanajärven seutu oli jo tunnettu ja tunnustettu matkailukohde Suomessa, verrattiinhan sen karun kauniita kanjonijärvimaisemia jopa Sveitsin vastaaviin.

August Nuutinen oli syntynyt 22.7.1886 Kuopiossa ja poistunut tuonpuoleisiin 16.2.1949. Nuutinen oli suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hän käytti myös nimimerkkejä Aukusti ja Aaro A. Arola.

Nuutisen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Aukusti Nuutinen ja Edla Katariina Miettinen. Hän suoritti 5-luokkaa yhteiskoulua 1905 ja kävi kansanopiston1907.
Nuutinen oli toimitussihterinä Savotar (Savon Jääkäri) lehdessä 1916–1938, Karjala-lehdessä vuoteen 1920 ja Etelä-Suomi lehdessä 1921–1928. Hän oli  Salmettaren päätoimittajana 1928–1929, Vaasa-lehden maaseutuosaston toimittajana 1929–1931, Heinolan Sanomien vastaavana toimittajana 1933–1938 sekä Lapin Kansan toimitussihteerinä vuodesta 1939.
Aaro A. Nuutinen kirjoitti 1930-luvulla viisi laajaa matkakuvausta eri puolilta Suomea ja teki suosituilla teoksillaan etenkin Kuusamoa ja Lappia tunnetuksi matkailukohteena.

Aaro August Nuutisen julkaisuja

  • Kahvikulta. 1-näytöksinen savolaispila, Seuranäytelmiä n:o 159. Karisto 1913 (nimimerkillä Aaro A. Arola)
  • Saloilta ja vesiltä, luonnonkertomuksia. WSOY 1921
  • Suomen Sveitsissä : kesäkuvaus Kuusamosta, valokuvat P. Ingervo. WSOY 1932
  • Lapin lumoissa, valokuvat P. Ingervo. WSOY 1933
  • Suvista Savoa : kesäretki Savon mailla ja vesillä. WSOY 1935
  • Saimaa : kesäkierros Euroopan ihanimmalla järvellä. WSOY 1936
  • Terveisiä Päijänteeltä! WSOY 1938, 2. näköispainos WSOY 2000

lähde: wikipedia

Aaro A. Nuutinen saapui Vaasasta Ouluun vaimonsa kanssa junakyydillä Kokkolan kautta. Nuutisen seuraan liittyi Oulussa valokuvaaja P. Ingervo Helsingistä. Ingervolla oli mukanaan kaksi kallishintaista Leica-kameraa. Näillä kameroilla oli saatu useita palkittuja valokuvia.
Ingervo oli sekä innokas retkeilijä, että valokuvaaja. Hän oli vieraillut siihen mennessä jo seitsämässätoista maassa. 

Artikkelin sisällyksen suorat linkit:
sivu 1. Aaro A. Nuutinen Paanajärvellä 1931
sivu 2. Oulusta Kuusamoon
sivu 3. Kuusamosta Käylänkoskelle
sivu 4. Käylään
sivu 5. Retki Oulankajoen Kiutakönkäälle
sivu 6. Käylänkoskelta Juumaan
sivu 7. Jyrävänniemen nähtävyydet
sivu 8. Juumasta Paanajärvelle
sivu 9. Paanajärven tunnelmia
sivu 10. Mänty-Ella, Elias Leinosen vieraina