Suositellut

Ritariperhosen tunturihurma

Ritariperhosen tunturihurma

Helteisen kuulaan kuuumaa,
huipulla tunturin,
lehteilevät kesän koivut,
kuusenkerkkä kukkivin.

Kaukaiset siluetit,
sinessä siintävän,
tuntemattomuuden taivaan,
kantamattomin silmin.

Rämeikköjä niitä näitä,
mättäisiä tupaspäitä,
jäkälikköjä jänkämaan,
varvikkoja vaivaiskoivun.

Pikkupuropahasia,
lähteisiä lätäkkölampia,
rampautuneen tykkypuita,
manan maahiseen maatuneita.

Kirkkaimpien kimmellystä,
Tavajärvi taivaallinen,
Vatajärvessä veli veikko,
siistin sievänä Siika.

Sinipuna julma Juuma,
veteen piirrettyä viivaa,
Kitka kaikista kaunein,
kotionnemme Oulanka.

18.7.2021 Veli M. Leinonen
Suositellut

Tuntureiden taivas

Tuntureiden taivas

Laiska poro läähätti,
kieli riippui suussa,
käpytikka koputti,
pennut kelopuussa,
hirvi ylös konttasi,
rinteen ylle nousi,
äijä venhoon istahti,
järven yli sousi.

Helle oli helvetin,
riettaallinen polte,
järven rantaa koristi,
kuivahtanut korte,
taivaan kansi avartui,
ylle sinitaivaan,
kaukaisuutta komistaa,
tunturimme kairan.

Mainituille yhteistä,
tahto taivahainen,
ystäväksi ylimmän,
vaaran luokse raidan,
maisemissa jylhissä,
taivaan tuuli tarttuu,
virkistyen viileissä,
luontoäiti torkkuu.

Mitä otso ounasti,
kesätunturissaan,
tykkylumen tuloa,
katse katajissaan,
makoisaako mustikkaa,
vai kullankeltahillaa,
punaposkipuolukkaa,
vai pelkkää tupasvillaa.

Ei ehkä niistä yhtäkään,
vastaa käkkäräinen,
taigametsää katsellaan,
kertoo petäjäinen,
kaikki niistä arvon saa,
ne luomakuntaa komistaa,
on kauneimmista kauneinta,
tää tuntureiden taivas.

16.7.2021 Veli M. Leinonen
Suositellut

Punaiseen torppaan

Punaiseen torppaan

Helteessä Helsinkiin pakenin,
kompassin sain ihan sekaisin,
Kampelan kierrätin nurinpäin,
keinussa kermana ystäväin.

Kahvi on kuumaa niin kuin on ilma,
ystäväin kanssa helle ja Hilma,
keinussa kahvi ei kaatunutkaan,
hellettä ilman ken saunoisikaan.

Suklaata maistan ja kahvia kanssa,
elämä vilkkuen tahdissa tanssaa,
askeleet meren jo rantoja tallaa,
viileyttä tuulisen hyväilen sallaa.

Ei noissa rannoissa kuikkakaan  kesi,
vain hötteisen hiuksia rannoilla pesi,
missä on hiekkaa ja yksityisyys,
kivetön kylpy ja  ihmittömyys.

Kortteista rantaa kivikon kuppeen,
en tuohon rantaan rypemään ruppee,
mutta jos odotan elämännorppaa,
saattelen saukkoni punaiseen torppaan.

14.7.2021 Veli M. Leinonen
Suositellut

Mitä jää luonnosta uskolliselle?

Mitä jää luonnosta uskolliselle?

Pörräävi parvessa taas mäkäräinen,
musiikki korvissa soi äkäpäinen,
lintujen laulua kuule en lain,
helvetin portille tulla mä sain.

Kämmentä puraisee rohkeista rohkein,
ponnistan polkua potkulla pohkein,
pienien suurien itinää korviin,
liikkumaan luotuna ehdi ei lorviin.

Paarmat pistävät parastaan,
ne vertani koittavat varastaa,
imekää verta – ne pirulle nyökkää,
hetkessä joukkio kimppuuni hyökkää.

Metsässä inisee, surisee vain,
yökkönä yksin pakenen ain,
vallassa paahtava helvetin helle,
mitä jää luonnosta uskolliselle?

14.7.2021 Veli M. Leinonen

Suositellut

Uppotukkina

Pyhävaara, Rukatunturi, Valtavaara, Konttainen etelän suunnalta.
Uppotukkina


Tunturi taivahan tavoitti,
pikkurillisen ovea raotti,
se hattaran päällä ratsastaa,
kaukaisuuteen ääneti katoaa.

Kesä niin kuumana perkeleen,
mikä kesyttäis  aurinkojärkäleen,
tässä suvisäässä sokerikin sulaa,
ei pienintäkään pörriäispulaa.

Heitä mun tuhkani tuuleen,
anna onneni ohjastaa,
helvetti polttavi huuleen,
hellehulluista humalaa.

Minä huutelen saatanan esiin,
sähkövaraukseen altistun,
salamoissa tummuneen taivaan,
uppotukkina paljastun.

8.7.2021 Veli M. Leinonen
Suositellut

Lujan luonnon lujittama

Paanajärven Mäntyniemen Aatami ”Aatu” Leinonen.
Lujan luonnon lujittama

Kessäytynyt kesähauki synkimmässä sysimetsän,
passautunut pakanainen ossautunut oksallensa,
hättäytynyt härmäläinen säikähtänyt sänkipeltoon.

Poissa orhi onkinensa, vähäkoukku vänkärinsä,
joutilaiden joukahaisten järsittynä jäkälikkö,
takkaporon tarakalla läskilänget lähinpänä.

Vaskivettä vaatimesta, hunajata huntuvista,
kynsikkäinen kömpimässä,  otso oman onkalosta,
haavi auki ahterissa, purukalut puntarissa.

Ottipa nyt ohraleipä,  palan haukkas pakarasta,
veripalttu verestävä, noropuro nokkosille,
menninkäinen metsäherra, lujan luonnon lujittama.

6.6.2021 Veli M. Leinonen
Mänty-Ella ts. Elias Leinonen tarkastamassa karhunloukkua Paanajärvellä 1931. Ingervon kuva.

Suositellut

Kuusamon Kuntivaara kutsuu

Alla olevan linkin kautta näet virtuaalisesti millaisia maisemia Kuntivaaran huipulta avautuu itään. Musiikki videomateriaaleineen hanurisitaituri Mervin ja puolisonsa Peten tuotantoa.

Hanuritaituri Mervi musisoi tunnelmia kesäisen Kuntivaaran maisemista kesällä 2020. Videomateriaali puolisonsa Peten.
Nuorunen ja poika kesäkuun alussa 2020.
Kuuusamon Kuntivaaralta voit nähdä mm. kuinka kesä on saapunut myös Nuoruselle. Tämä kuva on vuoden 1994 marraskuulta ja otettu Venäjän Paanajärven puiston (Paanajärvi Park) Siikajärveltä ensiretkelläni Nuorusen huipulle. Näiltä main kuljettiin jo muinoin 1800-luvulla Oulangan suun Oulangan kylään. Siikajärven rannalla sijaitsi mm. Siikala, jonka kupeessa oli myös aikanaan rajavartioasema.

Koskenlasku on yksi Kuusamon kesähuveista. Turvalliseen lautoilla suoritettavaan koskenlaskuun pääsee päivittäin Kuusamon Käylän ja Juuman Juumajärven Retkietapin ja Basecampin maisemista. Tässä kuvassa allekirjoittanut ja Chris Kitkajoen Harjakoskella eräopaskoulutuksen aikaan 2004. Ihme kyllä, ilman kanootin kaatumista pääsimme kosken alas, mutta kanootti täyttyi reunojaan myöten vedellä. Meidän kanootista puuttui märkäpeite. Kuvan ottanut kollegamme Pauli.

Suositellut

Maailma murskana

Maailma murskana

Onko tää Suomi itsenäinen uutena vuotena,
koska on meitä uunotettu elvytysluotolla,
tuosta me saadaan kolmasosa omaksi hyväksi,
voimmeko enää suomenmaata tuntea isäksi.

Maailma murskana, maailma murskana,
ettekö tajuu ollenkaan  –  on maailma murskana.

Hävittäjäkonehankinta on suurinta hulluutta,
leikkikaluja aikuisille kuin lapsille leegoja,
takausvastuu tajunnan vei elvytystoimista,
lahjana annamme lapsillemme velkavankeutta.

Maailma murskana, maailma murskana,
ettekö tajuu ollenkaan  –  on maailma murskana.

Soteella Suomi ohjastetaan kunnallisliitoksi,
siinä me tyhmyys tunnustetaan omaksi riistoksi,
verotusoikeus vahvistetaan herrojen palkaksi,
nahkurinorrella tavataan, valot sammuta viimeksi.

Maailma murskana, maailma murskana,
ettekö tajuu ollenkaan  –  on Suomemme hukassa.

Hki 26.5.2021 Veli Juhani (VMJL)
Tämän voi laulaa allaolevaan melodiaan;
Маленькая страна · Наташа Королева

Suositellut

Kotiseutukronikka laulellen

Louis Sparre, Emil Wikström Renne Haverisen kipparoimassa paatissa Oulangan kuohuissa 1892 kesällä matkallaan tapaamaan Akseli Gallén Kallelaa Paanajärvellä. Sparren hiilipiirros.
Paanajärven Leinossukuisten kotiseutukronikka laulellen    

Kemijokivarren Tervolasta,  tulin minä lähteneeksi,
Paanajärven rannalla pienenä syntyneeksi,
Paanajärven rannalla pienenä syntyneeksi.

Mikko se oli niitä miehiä, joka tervavenneellä sousi,
koskessa niskan harjalta aina aallon päälle nousi,
koskessa niskan harjalta aina aallon päälle nousi.

Mummoni Vienan rannalla, silliä pyyteli silleen,
kotia tultua mykistyi, eikä venäjää puhunut milleen,
kotia tultua mykistyi, eikä venäjää puhunut milleen.

Paljon on karhuja kaadettu tuolla Paanan perukassa,
On Mänty-Ellaaki kaivattu monen monessa porukassa,
On Mänty-Ellaaki kaivattu monen monessa porukassa.

Myös Akseli Gallén Kallelaa tuohitorvella paimen kutsuu,
kuppeessa koskimaiseman,  palokärki oksalle istuu,
kuppeessa koskimaiseman, palokärki oksalle istuu.
Moni Multas-lesken muassa syntyi Paanajärven mailla,
Yltiön paatissa kulkivat ihmiset postin lailla,
Yltiön paatissa kulkivat ihmiset postin lailla.

Kävi kulttuuripersoonakulkurit ja herroja Helsingistä,
tuli kreivit, Inhat ja Ilmarit,  oli niissäkin kestimistä,
tuli kreivit, Inhat ja Ilmarit, oli niissäkin kestimistä.

Mäntyniemestä Mäkelän Anttilaan, kotipaikkoja Paanajärven,
ja Kauppilan polkuja Rajalaan, souda Leppälän tanhuville,
ja Kauppilan polkuja Rajalaan, souda Leppälän tanhuville.

Hki 25.5.2021 Veli Juhani, VMJL

(lauletaan ”Matalan torpan balladi ts. Suomessa olen minä syntynyt”… tekstissäni pari säkeistöä enemmän, yläkuvassa säestys malliksi)

Suositellut

On aarre oiva Oulangan

Kuusamon Oulankajoen Kiutaköngäs kesäkuun alussa 2020.
On aarre oiva Oulangan

Lumottuun luontoon innostaa,
korpien Koillismaa,
se polvesta polveen kannustaa,
luontoa turvaamaan,
vapauden virran vastuuseen,
näkymät velvoittaa,
kestävän pärskeen kasteeseen,
kesäinen kilvoittaa.

Kun taas on aika Oulangan,
sen luonnonpuistoon vaellan,
on siellä kuulu taimentie,
se synnyinmailleen lohen vie,
kun katsot vettä vellovaa,
näät kuinka taimen uskaltaa,
se hyppää hornankattilaan,
ja ylös siitä ponnistaa.

Jos mieltäs kiire ahdistaa,
tee retkesi Oulankaan,
vaellus korpeen vahvistaa,
herkimmän arvokkaan,
luontomme soljuu poluillaan,
tuhanten vuotten taa,
sitä ei voida valjastaa,
ei sitä voi ohjastaa.

On aarre oiva Oulangan,
sen sopukkaiseen vaellan,
ja korpein kätköön komeimman,
jää aarteeksemme omimman,
ja puhtaan virran puolesta,
voi kaikkia näin kannustaa,
kun teemme luontoretkemme,
näät Oulangassa aarteemme.

22.5.2021 Veli Juhani VML
lauletaan ”Taas on aika auringon”

Sovitettu 
laula itsesi Kuusamon kesään
Suositellut

Venevenhosen Kitkajokivalssi Oulanka

Jyrävän koski Kuusamon Kitkajoen Juumassa.
Venevenhonen Kitkalla kulkee
(sävel Robert Norrby)

Venevenhonen Kitkalla kulkee,
kokka kohisee kotia päin,
venemestari soutajan elkein,
sitä ohjailee laulellen näin,
tulvan tultua suurimmat laineet,
talven mentyä pälveksi jäin,
mua rohkaisi tervainen tuoksu, siinä soutelin kotia päin.


Niin saavuin jo järvelle Juumaan,
hiekkarannoille männikkömaan,
tyynen virrassa venhosen huomaan,
rantakivikon rentukoissaan,
siellä kohisi pyörteinen koski,
ohjas kulkurin myrsyävään,
Myllykoskessa villinä virtaa, tervavenhosen voi yllättää.

Kierrän mieluusti kivisen könkään,
ohjaan tummimpaan sinisen veen,
alas hyppyrin niskalta hönkään,
pian stopparipyörteessä meen,
hiisikirnua kuohuttaa valkee,
vesikylpyä saan kasteiseen,
akanvirtoja kiertävi kylkeen, kuin vaatien mut seurakseen.
 
Päädyn kiviseen Aallokkokoskeen,
jonka alkua en edes nää,
kivi kiveltä väistelen virtaa,
koskikaran tää on elämää,
hyppy hypyltä ryökäle ryntää,
leikkausviiltoja aallokkoiseen,
tervavenhoni aaltoja kyntää, on menossa mies maahiseen.


Jylhä jyrävä pakko on kiertää,
hiihdenkirnussa veet vaahtoutuu,
vesipedotkin hirveimmän tietää,
siinä taimenkin ain antautuu,
kuuluu kauaksi kumina kosken,
Juuman kuohujen julmimman veen,
jos arvostat luotusi luomaa, kotiseutusi näät uudelleen.


Jokitaival viel pitkä niin Kitkan,
kotivesien mutkainen tie,
sinne tervainen venhoni lentää,
pienen purteni tuuliseen vie,
pian kohdataan Oulangan oivat,
kurvikaarien vehreimmät veet,
konsa Kyökkäyksen kylkeä kurkkaat, Paanajärven jo näät ihmeineen.

Helmisimpukan virrat nuo toivat,
sinisyvänteen aarteeksi veen,
harsopilviset muistoni loivat,
tanhupyörteessä nään askeleet,
Mäntykoskessa solinan soinnut,
kannelkielinä kimaltelee,
tuohitorvella soittelee paimen, korppi karhua hätistelee.

28.4.2021 Veli M. J. Leinonen (lopullinen versio)