Paanajärvisten kauppamatkoja ja oloeloa

Mäntyniemi P. Ingervon kuvaamana 1931.
Kun näytimme riittävän ison suurennoksen anopilleni, Kaarina Toivaselle (91v), hän tunnistikin melkein kaikki kuvassa olijat kuvassa, joka on otettu Paanajärvellä ilmeisesti kesällä 1933: Takarivissä vasemmalla on Anna Mari Leinonen (os. Karjalainen), Iikka Leinosen vaimo, asuivat Paanajärven Rajimmaisessa. Seuraavina kaulakkain ovat Onkamon Lyydi (myöhemmin Uitto) ja Kaisa Leinonen (myöhemmin Pesonen), nainen heidän vieressä oikealla on Kaisan äiti Anna Liisa Leinonen (os. Tuuttijärvi). Pitkä nainen, jolla on Virra niminen koira sylissä, on Elvi Oinas (os. Onkamo), Paanajärven rajavartioston päällikön Akseli Oinaan vaimo. Vieressä on Jenni Hietala (os. Leinonen) ja lapsi sylissä on tyttärensä Laimi, joka syntyi 24.4.1933, heidän oikella puolella on Kaisan sisko Betty Leinonen (myöhemmin Engström). Poika Bettyn oikealla puolella on vielä tunnistamatta. Mies oikealla on Bettyn ja Kaisan isä Heikki Leinonen, ’Mäntyukko’. Edessä vasemmalla on Liisa Kauhanen (myöhemmin Leskinen), Liisan vieressä on Hanna, Onkamon Lyydin pikkusisko. Pieni poika, jolla on ristinmerkki rinnassa, on Juhani Hietala, Jennin poika, joka kuoli 1936. Tyttö Juhanin vieressä on Lyydi Karjalainen, joka asui Mäntyniemen naapurissa ja jonka isä Ville oli kuollut 1925. Seuraavana on Liisan pikkusisko Kaarina Kauhanen (myöhemmin Toivanen). Viimeinen tyttö Kaarinan vieressä edessä oikealla Kerttu, orpotyttö, joka asui Mäntyniemessä. Kuva ja teksti Anne Toivanen, Vanhaa-Kuusamoa perinnesivulta.
Mäntyniemen tiluksilla maaliskuussa 2011

Paanajärvisten kauppamatkoja ja arkieloa

Kerrotaan Paanajärveläisten harrastaneen kauppamatkustusta aikoinaan itään Vienanmeren Knäsöihin ja länteen Oulun kaupunkiin.

Seuraavassa mukailtu kertomus Mäntyniemen Mänty-Ellan (Elias Mäntyniemi) tyttären, Jenni Kristiina Hietalan (o.s. Leinonen )s. 8.6.1901, k. 23.11.2003.  (lähdeteos: Anneli Meriläisen Paanajärvi, 1993):

”Mäntyniemen Heikki-isännälle kuului kotihuusholli. Hän piti huolen työmiehistä. Elias taas oli poromies. Sanotaan seitsemänsataa lukuporo olleen, vaikka eiväthän poromiehet lue niitä kaikkia.

Heikki-setä (Mänty-Ukko) oli isäntä ja rahankäsittelijä. Kauttakulku Venäjälle kulki Mäntyniemen talon kautta, jonka ansiosta ryssän rahaa kertyi, kun ihmisiä kulki eestaas Helsinkiä myöten.  

Poroja tapettiin kymmenittäin syksyllä ts. teurastettiin talvea varten. Paistit, selkä, kielet, talja ja koipinahkat vietiin kaikki Ouluun. Sieltä tuotiin paluukuormassa konjakista lähtien. Ryyppymiehiä heidän sanottiin olevan. Lähtivät neljällä hevosella ja palasivat viidellä kotiin. Oulusta tuotiin kahvia, sokeria, vehnäjauhoja, ryynejä, ja kaikkea mitä talossa kesää vasten tarvittiin. Se oli kahden viikon reissu kun lähtivät Ouluun.

Jenni, Erkki, Betty ja Pauli Hietala Mäntyniemessä 1928. Kuva Betty Hännisen kokoelma, Kuusamo – Seuran arkisto.
Kuvassa Betty Engström os. Leinonen ja vasemmalla Betty Hänninen (os. Hietala). Kuva Anne Toivanen.
Mänty-Ella tarkastaa karhunpyynnösloukkuaaan. Ingervon kuva 1931.
Mänty-Ella ja Onkamon Simppa oppaina Nuorusella 1892. Stålbergin kuva.

Venäjältä haettiin vielä kalaa, vaikka sitä kotonakin pyydettiin. Sieltä tuotiin halleja (hylkeitä). Knäsöissä (Knesov) meni vain viikko. Eli kahelta suunnalta ajettiin sitä sapuskaa. Siellä Venäjällä oli tosi hyvä jauho jota annettiin elikoille ja hyvän leivänkin siitä sai.
Knäsöissä ne kävivät aina talvella, ja äidille Heikki-setä sanoi, että nyt Riitu lähtee Knäsöihin. Riitu oli hevosmies. Pääemäntä Heikki-sedän vaimo oli kapustan varressa. Riitulla oli karja, jota hän hoiti kolmattakymmentä vuotta.

Palvelijat siivosi niin kauan kun niitä pidettiin. Tyttärien joutuessa palvelijoita ei enää pidetty. Lisäksi oli kaksitoista vierasta poronhakijaa (sukulaisia Sallasta). Heille piti olla ruokaa ja voitakin piti antaa monta kiloa. Sellaisiin pikkuastioihin voi kerättiin – oli siinä emännällä hommaa että sai eväsvoin kerättyä.
Niittäjät piti olla. Ne olivat sellaisia jätkie. Kun kulkivat savotoissa, olivat he talven luppoaikoina talossa. Sitten kesällä he tekivät heinää, ja maksoivat näin velkojaan. He olivat talossa ns. ruokamiehinä, ja astuivat kuten talon miehet ruokapöytään syömään”.

”Mummoni Riitta (Valpuri Leinonen, s. 21.6.1878, k. 8.8.1945), (o.s. Päiväniemi) oli meillä rahankäsittelijä, Jyvähinkalossa hällä oli sellainen pitkä vanha nahkalompakko. Isän (Mänty-Ella) tullessa savotasta hän antoi anopilleen rahat. Mummo pisti sen ison aitan avaimen kainaloonsa ja sinne se jyvähinkloon sen vei. Hän oli Ellan emäntä. Mänty-Ella oli poromies ja niin menevä ettei juuri koskaan ollut kotona. Mutta vaikka oli, rahat tuotiin mummolle. Sitten oli sellainen vanhanaikainen pitkä arkku. Se oli lukossa, ja siellä oli sellainen käsivarasto, ettei tarvinnut joka päivä aitasta hakkee. Ja keväällä kun lähtivät uittoon sinne pohjoseen – naapuritkin – joilla ei ollut rahaa, he tulivat mummolta lainaamaan matkarahoja, ja sitten kun tulivat uitosta, maksoivat takaisin. Mutta kyllä siitä markanlaijasta lujasti pidettiin kiinni, ei sitä muuten ois ollu, eikä sitä tuhlattu”.

Helsinki 3.4.2020
Veli M. Leinonen