Rohkeasiipi
Harmaalokkini rohkeasiipi, alkukesässä pesäänsä hiipi,
puoliso liiteli taivaisella, lempi lennossa lehahti!
Yhdessä puuha pesässä, haudonta onnestaa kesässä,
aamusta iltaan jatkuva tahti, toinen on toiselle turvaisa vahti.
Hurjasti piiskaa sade ja tuuli, moni jo haudontaa turhaksi luuli,
mut’ luottamus uskossa luojaan, syntyy poikaset siipien suojaan.
Pian on perheessä vipinää, kurkkivan kirkuvan kipinää,
ruokaa, ruokaa, lausutaan ääneen, emon uskotaan matkalle jääneen.
Rohkeasiipi ilmassa kiitää, merenpintaan syöksyen liitää,
kalan nappaa nokkaansa, poikasen evääksi soppaansa.
Saapuvat ruokkimaan varoen, räystäällä siipiään haroen,
katsovat alas lapsosiaan, ruokaa antavat tuomisinaan.
Kaksi pienoista rohkean poikaa, ruokaa kirkuu, lokkeina joikaa,
emot oloa helpottaa, aamusta iltaan kun ruokitaan.
Keskikesä vihdoin koitti, rohkeasiipi taistelun voitti,
poikaset taivaalle lennättää, etelään muuttoon nyt ennättää!
