Paanajärven jokisuulla Oulankaisen maa, siellä meidän esi-isät saivat asustaa, Mäntykosken rinnemailla oltiin koulussa, kolmen könkään kuohun alla käytiin uimassa.
Mut’ talvisodan syttyessä sieltä paettiin, evakkojen matkalla myös pirtit poltettiin, mukaan saatiin kotikarja, joku lammaskin, jäi hylätyksi Paanajärvi, koti armahin.
Välirauhan aikana kylään palattiin, kotipihakoivuamme jälleen halattiin, rakennettiin uusi pirtti, aitta, latokin, korpimaalle palattiin niin kuin kotihin.
Jatkosota aikaan sai taas uuden evakon, joka pirtin asukas taas jälleen koditon, evakkoon lähdettiin surukyynelin, tämän jälkeen kotia ei tultu takaisin.
Jos vielä kerran Paanan maille mennä tahtoisin, niin kaikki kotimuistoni mä teille kertoisin, talvikauden jälkeen jälleen kesä kukoistaa, me ruskealla kalliolla silloin kohdataan.