Kääpänä lampaan
Hetken vielä nautimme kesästä,
mainiosta, siitä jo menneestä,
untuvikot lensivät pesästä,
hanhina parvet, muistoina arvet.
Nautimme vielä syksyn ruskasta,
pikkupakkanen nipistää usvassa,
pohjolan tuulonen virkistää,
hyttyset poissa, lohet jo kutevat joissa.
Muikulla kutu mukavaa aikaa,
levittää keltaista elämän taikaa,
ukkomuikkuset maitia valaa,
kiirettä pitää, saan lohikalaa.
Kohtapa siikakin rantautuu,
ritisevän jään ääni kantautuu,
kohtapa siikoja graavaan,
sirotan suolaa syksyisen haavaan.
Parhaimmat aarteeni keräilen vielä,
tallustan korpeen syksyisen tiellä,
puroissa kuivunut kesä nyt vettä,
rykimäaika, Urhot, voi että!
Vieläpä kesä hetkisenn helli,
keltavahvero vieressä kelli,
rouskun mustan maito jo piimi,
ehkäpä maistuisi pihlajaviini.
Suppis sienistä ehkäpä parhain,
torvis mustana harvassa armain,
valkean haalea kuusikon orakas,
kääpiä lampaan noukkivi onnekas.
Hki 21.10.2023 ©Veli Juhani
