Paanajärven arkiaskareet
Lainehtivan helmat hivelevät kallioisen karun metsäpuisia rantoja. Sateen jälkeen toivotaan helteistä suvipäivää. Pian nousee sadekaste utuisena sumuverhona sanattoman laakson kapean kauniissa kanjonissa, jonka poutapilvet hipovat ylhäisiä metsätunturin huippuja.
Kanjonijärven laitamilta kuuluu käen kukunta, johon kaiku vastaa herättämällä viimeisetkin uinuvaiset. Sonnustaudumme Paanajärven eloisaan aamuun, jossa lehmikellot kilkattavat ja Paimenpoika soittaa tuohitorvellaan varoituksia hätyyttääkseen korpimetsän nälkäiset karhut loitommaksi laidunmailta. Joka kesä ne onnistuvat tekemään tuhojaan.
Kohtapa kuulemme lehmiveräjän narinaa, aitapuomien pauketta ja kesälintujen laulantaa. Niittomies hipii hiljaisena aamukasteiseen elopeltoon, jossa pian viuhuu viikate kaataen ojanvarren lepikkoa, joka päätyy lammaskatraan aamuappeeksi.
Järveltä kantautuu pian iloista puheensorinaa nuottaveneiden erkaantuessa toisistaan. Nuotta levittäytyy keskelle kanjonijärven selkää upoten Paanajärven mystiseen syvään. Siellä tuhansien muikkujen parvi pakkautuu nuotan nieluun ennen päätymistään muurinpohjapataan.
Rantaharjanteen ylisen talon piipusta tupruaa lauhkea savu, jonka harmaa laikku kumpuaa kuusen latvuksiin häviten etäisyyteen, tuonne tunturin ylisen tiheään metsään, missä kaarnattomat petäjät loistavat paljaina muistuttaen hallavuosien kurimuksen pettuleipätäyteisistä nälkävuosista.
Näinä lempeinä aikoina luoja palkitsee raatajansa. Suotuisia ovat lounaistuulien tuomat sääolosuhteet.
Vuoroin sadetta ja poutaa saadaan sopivassa suhteessa. Pirttien seinusta tihkuu tervaa ja paahtava aurinko tummentaa jyhkeää hirsiseinää tummasta yhä tummenpaan. Yltäkylläisyyden aika antaa uutta intoa elämäniloiseen arkeen.
Viljapellolla kohoaa orastava tähkäpäiden armada. Sitä koristaa hiljaisena heleävä kaurasarka suven uutisvehnän orastaessa jo lupaavasti. Purovarsien runsasvetinen kesä pitäää koskimyllärit jatkuvassa työntouhussa talollisten jauhaessa ylivuotista leipäviljaa.
Jääkellarin syksyinen suolalohi ja kapulasiika, uhohtamatta suolattuja neulamuikkuja muodostavat perustan kalaravinnolle. Muikkupotut, suolalohivoileivät ja paistettu pikkusiika ovat arkiruokaa. Myös kuoretta säilötään kapakalaksi kuten keväthaukia, joita saadaan runsaasti.
Leivontapäivänä liuskekiviuunin arinalla paistetaan aluksi ternimaidosta tehtyä juustoleipää hiilloksen loimussa. Vaativana taitolajina se soveltuu vain kokeneelle talon emännälle. Seuraavana vuorossa on ohrarieskat ja reikäleivät. Piirakoita ja pikkukukkosia paistetaan myös vehnäsen kera. Hännänhuippuna uuniin sujautetaan muikku-ja ahvenkukot. Laatikko- ja pataruuat kypsyvät jälkilämmössä.
Ehtoon puolella savusauna pannaan tulille. Lämmityksen lomassa puhkotaan muikkuja, jotka päätyvät pärekoreihin, kunnes ne huuhdotaan ja valutetaan eri käyttötarkoituksia varten. Niitä suolataan, paistetaan, savustetaan, kukko-leivotaan, ja tänään niitä haudutetaan myös monet kilot uuripadassa voilla höystäen. Näin syntyy perinteiseksi Paanajärven rantakala.
Näine askareine Paanajärven toimelias arkipäivä on vaipumassa iltaan. Pian savusaunaan astelee koko joukko talonväkeä. Ensiksi saunoo miesväki ja sitten naiset lapsineen. Palanpainikkeeksi nautitaan rantakalaa tuoreen rieskan kera. Voi valuu ihanasti suunpielistä kutkuttaen nälkäisten uurastajien makuelämystä. Joku vuolee puukollaan vanhempaa varrasleipää lastuiksi, ja kastaa niitä voitäyteläiseen rantakalaliemeen.
Ennen keskiyötä väki vähenee ja vetäytyy nukkuja nakkelemaan kukin taholleen, pirttiin, aittaan ja joku pääsee leivinuunin lämpöiseen kylkeen.
