Muhkeat Muikut…

SONY DSC
Muhket muikut ja komiat piiat

Kiveskoskelta Kitkajokkeen
taimen se siellä tarttuu,
Käylässä päästään kunnon koskeen,
harjukset siellä varttuu.

Sulavesissä villinä viihtyy
Kuusamon koskikara,
virtaava on mieluisa sille,
ehdoton luonnonvara,
pakkanen ei yhtään haittaa,
joessa ruoka-aitta.

Pikkupuroissa kulmakko kurkkii,
ylimaan vesillä nieriä,
taimen koskessa hypäten urkkii,
syvälle sieltä voi vieriä.

Iso on hauki Oulangan,
levveitä leukaperiltään,
Kallunkijärvessä suurimmat siiat,
muhkeat muikut ja
kommeimmat piiat.

23.3.2020 Veli M. Leinonen 
SONY DSC

Runon leikkimieliset väitteet on todistettu oikeiksi jo taannoin Aaro A. Nuutisen kirjassa Suomen Sveitsissä 1931.

Kaikki Kuusamossa kuleksineet tietävät varsin hyvin, että esim. Kitkajokivarren Kiveskoskessa talvehtii suuri joukko koskikaroja. Harjus on melko varma ottikala Kitkajoessa. Uhanalainen taimen alkaa olla enemmän harvinaisuus ja tietääkseni paikoin jo pyyntikiellossa. Oulankajokilaaksosssa Pääjärven seutuvilla saadaan suuria jättihaukia. Moni paikallinen (Niskankylä) kertoo, että 1960-luvun Pääjärven vedenpinnan nousu hävitti taimenen ja tilalle saatiin hauki.

Livojärven harjus painoi 1080 g

Kirkasvetisen Livojärven siikaa.
Livojärven taimen painoi 5,5 kg
Livojärven neulamuikku, siika ja taimen.

Aaro A. Nuutinen matkakertomuksessaan 1931 (Suomen Sveitsissä) jututtaa Aatu-Kustu Kilpivaaraa, joka kertoo Kuusamon suurista siioista ja muikuista (Kallunkijärvi, sivu 57) mm. seuraavaa:
…niin suuria ja niin rasvaisia siikoja, etteivät pysy enneä veen sisälläkään. 8,5 kiloa se painoi, kutakuinkin, sisälmysrasvoja oli siitä tullut monta kiloa, suuri pahkakupillinen;se oli hirveä kala”, tuumasi Aatu-Kusti. Hän mainitsee vielä Kallunkijärven suurimman muikun olleen peräti 700g.
Kertoo vielä, että ”3,4,5 killoo painavat siiat eivät tiellä ou mittään ihmekaloja”. Mainiten mm. Hipajärven ja nyk. rajavyöhykkeen   Joukamojärven
.

Tarina on sikäli uskottava, että Kalastuslehdessä (lie 1931) oli julkaistu maisteri Y. Vuorentauksen kirjoitus samaisesta kasikiloisesta siiasta. Vuorentaus toimi tuolloin Suomen kalastusyhdistyksen sihteerinä.

Kallunkijärven ”kommeimmeimmat piiat” olivat jo tunnettuja 1985. Arvo Korhonen ystävyksineen (Veneellä poikki Suomenniemen 1985) matkatessaan kohti Paanajärveä mietti varteenotettavana reittivaihtoehtona menemistä Kallunkijärven ja Aventojoen kautta Oulankajokeen, mikä lopulta vaihtui Käylän kautta kuluksi Kitkajokeen, Juumaan ja Paanajärveen. Matkaseurueen insinööri oli nimittäin työnsä puolesta jo kerran kulkenut Kallunkijärven kautta Paanajärvelle ja tiesi kertoa, että jossain Kallunkijärven talossa oli oikeita ”suomalaisia kaunottaria”.



23.3.2020 Veli M. Leinonen