Hei ’jaa ihanaista

UIKUT
Hei ’jaa ihanaista

Posion perukoilla uiskenteli uikku,
tolvanakin tollo ties –
ei se ollut muikku,
enkä ollut aikamies,
vain jäkäläisen jätkä,
tuosta sulokalasta,
muistiin runonpätkä.

Säikän hiekkarannalla näkyi siluetti,
ponnarilla hiuksetkin,
kuin eloveenan letti,
hipsutteli hiekalla heinäsirkan elkein,
lähestyvi yllättäin,
syliin tuli melkein.

Uinti oli suloista,
pärskettä kuin hylkeen,
pääsin ihan yllättäin,
lähemmäs kuin kylkeen,
immen ihme ilmestyi,
aitan ylisillä,
rakkauttapa suurempaa,
ei meillä ollut yllä.

Pässit puski aitaukseen,
lehmäin laitumella,
aamulypsy alkakoon,
kuumennetaan hella,
huulissa on hupia,
ihan hunjaista,
vartalossa vallatonna,
ihanaista naista.

9.8.2020 Veli M. Leinonen