Paanajärven runopurojen solina on nyt uusjulkaistu
esikoisteoksen kansikuva
Tänä aurinkoisena aamuna sain finaaliin tuon esikoisrunotekeleeni uusjulkaisun. Mukavaa!
Tuo mieletön painos myytiin loppuun parissa viikossa, ja monet jäivät sitä kaipaamaan! Painokoneista oli kriisin takia muste loppu, joten monia satojatuhansia ihmisiä jäi kaipaamaan sitä jotakin mitä ei ole. Kirjastotakaan, pois lukien Helsingissä ja Kuusamossa eivät "älynneet" tilata sitä?
No, heh, heh. Eihän kukaan runoja lue - ainakaan mun mieskaveripiirissä. Joitakuita naisia kyllä runous kiinnostaa enemmin. Runoutta pidetään edelleen enemmän tai vähemmän hameväen puuhasteluna!? Anteeksi jos olen väärässä? Jotkut ne vain kukkia kuvaa, sanoi yksi, itseään niin miehenä pitävä. On tullut kuvattua niitäkin.
Niin, muutama kamu osti kirjan säälistä, muutama sai sen lahjana, lähinnä lapseni, ja muutama "laupias suomalainen" kiitoksena todellisesta ystävyydestä elämäni matkan varrella.
Itse kirjan runot olivat tuossa esikoisessani suurelta osin p..ja, totesin, kun kehtasin kirjani runoja tutkiskella. Jotkut lähes kelvollisa jopa... Kai se tunne on monella muullakin on ollut sikäli mikäli on yhtään itsekriittinen. Päävirhe oli tupata sinne määrää, unohtaen keskittyä laatuun. Mutta tekemällä oppii ja kaikessa voi kehittyä. Ja kehittymistä toivon edelleen... Mutta se oli tärkeä projeksti ensisijaisesti itselleni.
Thales syntyi n. 640 eKr. Luultavasti hän oli foininkialainen. Hän sai kasvatuksensa Egyptissä ja Lähi-idässä, missä hän astronomian ohella tutustui astrologiaan. Thales toi Kreikkaan matematiikan ja astronimian. Vanhoilla päivillään Thales sai arvonimen Sofos, viisas. Kun Kreikka nimesi seitsemän viisastaan, se asetti Thaleen ensimmäiseksi. Kun Thaleelta kysyttiin , mikä on erityisen vaikeata, hän antoi vastauksekseksi kuuluisan mietelauseen:" Tunne itsesi." Kun häneltä kysyttiiin , mikä on erityisen helppoa, hän vastasi:"Antaa neuvoja."
Nuorena mietti aikuistumisen kynnyksellä "mitähän isona tekisi." Sama tunne tuli työeläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Kaiken muun luontopuuhastelun lomassa runokirjoittelusta on tullut harrastukseni. Se vie mukanaan. Se on ollut käsittääkseni myös selviytymiskeino elämän suurissa myllerryksissäni, jotka olisivat voineet "tunne itsesi" minuuttani horjuttaa. Hyötyliikunnan ja yleiskunnon ylläpito on ollut aina minun juttuni. Se on pitänyt minutkin voimissani.
Tuon viimainitun ja runojen avulla taaperretaan tässä elämässä kohti uusia seikkailuja. Milloin koti-isänä lukiolaispojan kanssa, kesässä ketteränä kesärenkinä, hiihtohemmona, ja joskus kesällä jokivarsien koskissa, järvillä kalastaen ja kajakista katsellen. Rakkaat ystävät ovat tärkeitä. Monet keinoemot ja elämäni mummot aina muistan niin hyvällä. Sydänkäpysen kanssa joskus, kaunista kesää kohti mennään.
Uusia runoja ja tarinoita julkaisen heti, kun ilmaantuu sopivaa aikaa. Kesäsuvena on paljon muutakin mukavaa. Julkaisuvalmiita tarinoita on oikolukea vailla valmiina monia kymmeniä, runoja jopa toistasataa.
Hyvää kesää, kiitos jos innostut lukemaan runojani.
