Koruttoman kaunis Syksyn viimeinen lempeä tuuli, lämmin hönkäsi kasvoihin, aattelin saanko mä koskaan, kesän tunnelman takaisin. Vielä kerran se lämpönsä näytti, hempeään hymyynsä voimiaan käytti, ei haitannut lainkaan keltainen lehti, vielä hän halamaan kuitenkin ehti. Niin yritti talveksi tulla, oli koivuna korean alaston, mikäpä olisi mukavin mulla, vieläkö olisin onneton? Oi, pysäytä hyisevä hetki, huurruta kylmä koivu, piilota valo syksyisen illan, onneni verhoutuu oksiis. 5.7.2020 Veli M.J.
Siirry sisältöön
